Totuus ja tehtävä

Aloitetaan nyt ensin totuudesta.
Ainahan sitä saa haaveilla ja haihatella, elämä on kuitenkin jo näillä mittarilukemilla opettanut, että huomisesta ei koskaan tiedä. Elä päivä kerrallaan.

Mennyt vuosi oli omalla tavallaan mukava, miellyttävä -ja opettavainen. Pessimisti minussa ei pettynyt taaskaan, terveys on se, jolle kukaan ei anna mitään takuuta. Ainakaan semmoista merivettä pitävää takuuta. Elämä on kuin hevoskauppa, päivän kunto on se millä päätökset tehdään.

Hevoset ovat täysi napakymppi, se on ainakin isollakin liekillä palava totuus. Ei tarvitse yhtään kaunistella tai selitellä. Molemmat ruunat ovat aivan huippuja omissa hommissaan. Ja niin kivoja käsitellä. Otolle on ensi kesäksi suunniteltu sivistävää taitojen hiontaa paikallisessa kouluratsastuspyhätössä, Ponimies on jo niin taitava, että opetelkoon jatko-opinnoissaan kantamaan yhtä Ponimammaa selässään kaatamatta kuormaa.

Koirapojat ovat kaikki lajinsa aatelia. Tänä vuonna on nähty niin Leffen (rajallinen, älyllinen) kasvu aikuisuuteen, Peetun ukkoutuminen ja Nassen eläköityminen. Jokainen jäpikkä on rotupiski parasta laatua. Terveydestä en puhu enempää, sitä ne kaikki ovat ja toivottavasti pysyvätkin.

Peetupentele heitti kerrasta tenavatähdestä eläkeukkojen remmiin, kaihi molemmissa silmissä lopetti lihalliset iloittelut jalostushommissa. Kunnon eläkeläisten tavoin Peetukin pakkaa aivan pian nyyttinsä ja siirtää ahterinsa sinne, missä pikkukoira ei hankeen huku. Nasse porskuttaa ja Lellu on. Voinko enempää pyytää? En.

Kattiosastolla voidaan hyvin. Uusin vahvistus on pikkuinen Elmo.

Kanalassa tehtiin välttämätön (mielestäni) rotuerottelu ja otinpa kerrankin kylmän järjen ynnä käytettävissä olevat tilarealiteetit käyttöön. Myin pois kaikki irtoyksilöt ja koostin järjelliset parvet. Värejäkin karsin. Minä tykkään valkoisista, sinisistä ja mustista kanoista. Kaikki punapigmentit myin pois. Sen verran myönnytin, että munakennoon pääsee myös sinisiä munia eli yksi pakollinen araucanatyttö on parvessa. Sen munat on helppo plokata pois jos joku pikkuisista päättää keväällä hautoa.

Iso-J:n kukko ja kana (jättikochit) eivät tavallaan kuulu kylmän harkinnan piiriin, ne elelevät ulkona. Mutta toki talvella nekin pitää ahtaa talvitalletukseen.

Nyt on hieno orpingtonporukka 1+6, ilolintuja (niitä tukkapäitä) 1+3, kääpiökocheja nätti sinivalkoinen parvi (valkoinen kukko tulee keväällä) ja se sinisiä munia kyhäävä araucana. Ja pari plymouth rock -kanaa.

Kanalan laajennus meni vuonna 2017 ns. mistiin mutta tulevana kesänä meinataan sekin homma hoitaa riihiremontin yhteydessä.

Ihmisväki täällä pärjäsi oikeastaan aika hyvin kuluneena vuotena. Seniori on ollut toki ikääntynyt mutta silti kovin ponteva. Hoitaa hevosille heinät päivisin ja pitää suvun (ja naapurit) villasukissa. Tietämyksensä nykymusiikista on kattava sillä hän katsoo oikeastaan kaiken tv:n musiikkitarjonnan, jyvät ja akanat.  On lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien veteraani.

Perikunta voi hyvin, edistyy hienosti opinnoissaan ja valmistautuu tuleviin kokeisiin. Vanhempi aloitteli jo autokouluakin.

Omasta puolestani en nyt enempää jaarittele, on mitä on. Iso-J tutkimatta terve. Eikä tutkita. Näistä kuvista tietäjät tietää kuka kukin on.

Tässä oli siis totuus -osio. Mennyt alkaa olla mennyttä, kuluneesta vuodesta selvittiin kukin omalla tyylillään ja uutta katsotaan uhmaten.

Tehtäviä on tulevalle vuodelle lastattu aika paljon.
Ihan ensiksi Perikunnan vanhin tulee täysi-ikäseksi (OMGOMG *repeat*) ja sen jälkeen siirtyy Espanjan etelärannikolle jatkamaan lukio-opintojaan.

Malagan kentällä rampataan yhtenään, omat ja Perikunnan nuoremman liput tietävät kertoa aikaisesta hiihtolomasta alkaen 27.2.

Keväälle on kuutioitu muitakin huoltoreissuja, ei tarvitse (eikä saa) itsenäistyä ihan yksinään.

Kesä menee Torpan remonteissa, autokouluhommissa ja toivottavasti pääsen urakoimaan myös puutarhahommissa. Puutavaraa tällä mäellä nakutellaan erilaisiin seiniin useampi neliö, tallinpääty ja riihenseinusta nyt ainakin on pakko hoitaa kuntoon. Ties vaikka maansiirtohommiakin aloiteltaisiin.

Koska talkoolaiset ovat yleensä kangastus tai utopistinen visio, tehdään se, mikä itse jaksetaan.

Ja kyllä, haaveitakin on viritelty.
Kun kerran kesä ollaan Suomessa, meinataan livistää parisuhdereissuille. Käydään ainakin Kemiössä mökkireissulla (luvattu varmaan viimeiset 8 vuotta), ajellaan länsirantaa ylös (Raahe, hälytys) ja jos ihme tapahtuu, syksyllä tehdään jonkin sortin haikkaus jollain 'nummella'. Se, löytyykö meidän eka nummi Walesista, Skotlannista, Islannista, Norjasta vai Suomesta on vielä auki. Olisi kuitenkin monen läheisen toiveissa käppäillä jokunen poronkusema kimpassa.

Tåssä siis netistä napattuja kuvia vuoden 2018 tehtävästä. Onneksi tuon nelinumeroisen viimeisen numeron voi vaihtaa lennossa niin, että saadaan iso porukka omaa väkeä reissuun yhtä aikaa.

Totuus ja tehtävä, tasapainossa toivottavasti. On ainakin mitä odotella.

Mukavaa vuodenvaihdetta, ole itsellesi armollinen !

165.

Kerjäläiset tulossa

Tässä sitä parhaillaan rikotaan ainakin edellisvuoden ennätystä, päiväkirjamerkintöjen määrän suhteen.

Se, että rikon kohta omat ennätykseni mm. päivittäisten lääkkeiden määrässä, ei ole nähdäkseni mikään lesoilun aihe. Mutta valitettavasti tänä vuonna on semmoinenkin ennätys rikottu.

Kivaa on se, että pihalla käppäilee tämmöisiä hiippareita ainaisten rusakoiden ja uuden, turhankin tuttavallisen naapurin, ketun lisäksi. Tämmöisiä pitkänaamoja (nelijalkainen tyyppi) käy ovella harva se päivä kopistelemassa ja pummaamassa leivänkänttyjä.

Pihalla on kiva kävellä kun autojen, koirantassujen, ihmisten ja rusakoiden jälkien lisäksi on poninjälkiä. Vain rusakot jättävät papanansa meidän siivottavaksi. Kelvottomia otuksia!

Ylemmät kuvat kertovat omalla tavallaan sekä lumen määrästä, että ihmisen nokkeluudesta. Iso-J rehki pari päivää pudottaessaan märkää lumikuormaa katoilta alas. Mummolan ikkunat meinasivat peittyä ihan tyystin. Niinpä Iso-J käytti huilitaukonsa fiksusti tekemällä Seniorikansalaisen asunnon eteen hienon linnanmuurin. Tuo oli hirmu hieno ja parani parilla lyhdyllä. Mummo nauroi remakasti ja oli kauhean iloinen. Niin minäkin.

Viime yönä plussalle kääntynyt keli ja vesisade notkistivat ja lopulta lyyhistivät hienot muurit. Mutta hirveästi huti ei mene kun veikkaan lisää lunta tulevan. Jos ei enää tänä vuonna, niin aivan varmasti tammi-toukokuussa lisää tulee. Ja keväällä, muurien sulettua tuossa lainehtii varmaan muutaman päivän ajan vallihauta. Kunnes sieltä ponnistavat esiin kuunliljat, narssissit ja muut ihanuudet.

Tänään en jaksa enää mitään 'new year, new me' -lupauksia miettiä. Parempi kun yrittää elää kohtuullisesti renttuilemalla, hoitaa asialliset hommat ja luottaa siihen, että ajopuu kolahtaa edes joskus oikeaan rantaan. Ehkä huomenna teen jonkinlaisen katsauksen kuluneeseen vuoteen, ehkä en. Millään lupauksilla en kuitenkaan alkavaa vuotta orjuuta, kohtuullisuudella pääsee käsittääkseni aivan hyvään lopputulemaan. Eikä kuitenkaan voi vaikuttaa kaikkeen silläkään.

Mukavaa vuoden viimeistä lauantaita, ensi vuonna niitä on taas kalenterin täydeltä !

Lämpö notkistaa

Ryskettä

Lumentulo on hauskaa tiettyyn rajaan saakka. Se raja alkaa nyt lähestyä. Puut eivät enää kestä märän lumen painoa, sähkölinjoille taipuvista puista puhumattakaan. Täällä kun ei ihan jokaista kaapelia ole vielä jemmattu maan alle.

Meillä rytisi eilen illalla oikein komeasti. Yksi iso salavan oksa murtui painon alla, rytisi ja ryskyi alan rojahtaessaan. Eikä se tule jäämään tänä talvena viimeiseksi, sen näkee sokea otsallaankin.

Pitää olla huolissaan myös vanhoista omenapuista, eivät nekään määräänsä enempää painoa kestä. Viime syksynä yksi vanhus halkesi, omenakuorma oli liian painava.

Sääennusteen mukaan tänään on pilvinen päivä (totta), lämmintä (totta sekin), illalla menee pakkaselle ja sumu muuttuu lumisateeksi. Koko yön tulee lumena, aamulla sitten kosteampana.

Sähkökatkoiltakaan ei voida välttyä, radiossa on jo luettu hätätiedotteita koskien yleistä hätänumeroa (ei toimi kaikkialla maakunnassa). Tästähän tulee jännä vuodenvaihde.

No, tänään tulee klapikuorma joten ei meiltä lämmin lopu vaikka sähköt menisivätkin.
Ja maalla asuessa sitä oppii varautumaan vähän kaikkeen. Pitääkin täyttää hevosten juoma-astiat jo nyt ja varata muutama sankollinen vettä aamuksikin. Vaikka meillä on pari omaakin kaivoa, ei niitä ihan ensimmäiseksi kukaan jaksa lähteä tuolta kinosten ja hankien alta kaivamaan.

Eilen illalla oltiin lätkämatsissa. U-17 maaottelu Suomi-Tsekki. Pataan tuli 2-0 mutta hienoa peliä ja tulevaisuuden taitureita nähtiin. Vauhdista ja laitojen ryskeestä huolimatta pojat pelasivat siistiä kiekkoa. Lopputulos oli kolme maalia liian vähän mutta joskus tarvitaan tuuriakin. Nyt sitä ei ollut.

Tämmöistä tänään, nyt vähäisiin velvoitteisiin, moikka !

Luminen maa

Tapaninpäivänä valjastetaan hevonen ja lähdetään ajelulle. Meilläkin satuloitiin Ponimies (herrajjumala miten hänestä on tullut iso ja komea) ja suunta oli tänäänkin hankilaukoille. On nimittäin peltoa ja hankea missä laukata! Otto on sairastuvalla koska hokinpolkemia on nyt vähän turhan monta kintuissa ja ne kerää nestettä ja lämpöä. Se on niin herkkänahkainen hevonen, että pelkkä tarhassa tepastelu saa aikaan ihorikkoja. Niinpä meillä on noin kilometrin verran erilaisia pinteleitä kuivumassa ja niitä saa rullailla ihan työkseen.

Ponimies on suosittu ratsu ja niinpä se sai tänäänkin työkamppeet niskaansa ja sitten mentiin.

Kenttä on nyt aurattu. Auraheppu teki ihan hyvän työrupeaman siellä ja minä vahtasin tuvasta käsin milloin tuo lumipatsas muuttuu hiekkapatsaaksi ja kaikki arvokkaat kenttähiekat lentävät naapurin joutomaalle. Kerran pelmahti hiekkaa isompi geysir, sekin pääasiassa omien hevosten tarhaan.

Nyt on kenttä ihan ok kunnossa, pikkuisen kuhmurainen ja töyssyinen, mutta kuitenkin ihan kuiva ja hyvä. Suorastaan priima talvikentäksi. Estekaluston Iso-J retuutti pois, ei siellä talvella tohdi hyppelehtiä.

Ottoa nauratti katsella kun keltainen kaveri lähti duuniin ja hän sai jatkaa rokotuksesta alkanutta lomaansa.

Talvinen valo on ihmeellinen. Ensin meillä oli pilvinen taivas, hetkessä se muuttui pinkiksi ja siitä tummansiniseksi.

Peltolaukkojen jälkeen kentällä kurvaili tyytyväinen hevonen ja hetken päästä tallissa höyrysi hyvin hikinen hevonen. Onneksi perittiin kaverin edesmenneeltä hevoselta villainen fullneck -loimi ja se on riittävän laaja myös kauluksesta, mahtuu Ponimiehen pystyharja ja kohtuullisen paksu niskakin kyytiin.

Uusia loimia pitää hommata alesta jokunen, kuulin ja surukseni myös näin millainen on nyhtöloimi, meillä siinä on palkeenkieli. Ihan pahuksen ikävää jos tuo nuttu on riivitty Oton toimesta, ei nimittäin ole halpaa lystiä uusia noita loimia. Aivan varmasti kokeilen mitä jesarilla saa tehdyksi paikkaushommissa.

Tämä hieno talvinen tapaninpäivä alkaa olla illassa. Kun jouluvieraista viimeiset olivat kotimatkalla, todettiin, että meillä oli oikein mukava joulu. Joulunseutuun osuneet tulevan kesän säätä ennustavat pesäpäivät lupaavat hyvää. Oli kirkasta taivasta ja aurinkokin näkyi. Nyt siellä killottaa puolikas kuu. Yöllä tulee kuulema lisää (!!) lunta ja pitää varautua sähkökatkoihin. Onneksi on klapihella ja siihen puita, ei jää ainakaan aamukahvit saamatta.

Hyvää yötä ja mukavia välipäiviä !

Meidän näköinen joulu

Kattauksia 

In our memories

Perinne

Kynttilöitä

Ihan parhaita pipareita

Kun myö Karjalas ollan, myt piirakoita syyään

Värejä ja tuoksuja

Tuoretta lohta vanhalla vadilla

Kalasaalista

Pikkuisen parempi possunkankku

Löysäksi jäänyt lanttulaatikko, maku oli hieno

Porkkanalootaa olla pitää

Valot päällä aamusta alkaen

Elmo tuhoaa laturia

Värivalot

Saa kukkia !

Helyjä

Lisää helyjä

Tähän ei kyllästy

Hetken hurmaavimmat

Kestä kauan, please 

Bikini Fitnessiä

Meemejä

Silmäkarkkia

Parta hyvin

Kattaushommia

Kuusitonttu pyörtyi lahjakasalle

Eräs onnellinen

Lellu

Videonkin laittaisin jos osaisin, päivän hankilaukoista nimittäin, koska meillä todellakin on lunta muuallakin kuin muistoissa ja haaveissa. Jääköön video muualle sosiaaliseen mediaan, latasin sen sijaan kuvia ja toivon, että tunnelma välittyy. Meillä on ollut oikein kodikas ja mukava joulu. Hyvin on syöty ja levätty. 

Tänään katsottiin muutama leffa ja seuraavaksi siirryn petiin lahjakirjapinon äärelle.

Tapaninpäivänä vieraat lähtevät paluumatkalle ja Torppa hengähtää hetken. Arki vyöryy päälle vasta vuodenvaihteen jälkeen joten nyt on hyvä tilaisuus myysailla kotona ja nauttia talvesta. Ja väistämättä pidentyvistä päivistä sillä tästä se alkaa, valoa kohti kulkeminen.

Oikein lämmintä ja mukavaa Tapaninpäivää sinulle !

Lars Vegas: Tre pepparkaksgubbar