tiistai 23. elokuuta 2016

Uutta päin



Nyt ne viimeiset (toivottavasti edes toistaiseksi viimeiset) lääketieteelliset korjaustoimenpiteet on suoritettu. Jäljelle jäi painkillereiden resepti ja kymmenen tunnin välein alkava jäätävä niskasärky oikealla puolella.  Hammasjuuriston ja ohimon viiltokipu sekä korvasärky on puuroutunut jotenkin yhdeksi isoksi kivuksi. Odottelen vielä muutaman päivän särkyjen asettumista jomotuksesta siedettävämpään versioon ja vasta sitten soittelen Savonmualle lisäohjeita kyselläkseni.

Paljon uutta ja osin vanhaakin on aloiteltu tämän pitkähkön tauon jäljiltä. Tamman panin myyntiin. Ja puhelin on soinut, kaksi tasavertaisen hyvää tarjousta on jo tullut. Niistä ensimmäisen ratkaisen uudella visiitillä savon synkeään ytimeen, siellä olisi nimittäin vaihdossa tulossa sangen näppärän oloinen TAMMA. My ass. Mikäli Esikoinen koeratsastuksen jälkeenkin on innostunut, vaihdamme hevosia. Tämä olisi sinällään valmis peli, osaava 12-vuotias.

Jos minä joskus vannoin, ettei minulle tule ikinä Suomenhevosta. Eikä varsinkaan tammaa. Eikä missään herran nimessä puoliveristä tammaa. Ainakaan puolalaista. Joo. Jepjep.

Toinen vaihtoehto olisi panostus Suomenhevosen jalostukseen, Töttistä on sukunsa ja ulkomuotonsa puolesta kyselty ja harkittu eräälle komealle (tajuttoman upealle) oriille kotirouvaksi. Ja pääsisi ihan kotitarveratsuksikin leppoisten rouvanpäiviensä lomassa.

Muista vaihtoehdoista en nyt vielä raportoi, yllättävän hyvän vastaanoton myyntiaikeeni ovat kuitenkin saaneet.

Ja mikä tärkeintä, kiirettä myynnin suhteen ei ole. Tammalla on koti ja on tallissa oma yksiö. Se mahtuu siellä hienosti elelemään ja toimeenhan me tullaaan, siitä ei ole kyse. Mutta jos hyvä tarjous esitetään ja se molempia osapuolia miellyttää, en näe mitään syytä jemmata Töttistä täällä enempää. Ei se tuosta enempää eheydy, nyt olisi senkin jo aika päästä mielekkääseen työhön. Kyllä sen siivet jo kantaa Torpan ilmatilasta poistumiseen ja omaan lentoon.


Toinen naftaliinista kaivamani asia on kevättalven koulutussuunnitelma. Minä nyt olen ilmoittautunut ohjaajakoulutukseen, lokakuun lopussa on ensimmäinen osio Isolla Kirkolla. Sitä ennen käyn täällä kotikaupungissa tiiviin preppauksen. Ja pitäisi ihan oikeasti vähän vilkaista omia treenitrikoita. Hienot pinkat on pöksyjä ja toppeja, enää pitäisi mahtua niihin ja veivata itsensä sairaussäädöiltä normaaliin elämään.

Sairauslomaa on syyskuun puoleen väliin, kunnon ja voinnin mukaan voi (ja pitääkin) aiemmin pyrkiä liikkeelle. Meinasin elvytellä vanhan juoksukouluni taas henkiin, sen missä edetään minuutti kerrallaan kohti puolen tunnin tai 5 km:n yhtäkestoista juoksua. Ei ole liian rankkaa eikä ahista.

Nyt muita hommia, kukko perhana huutaa ruoka-aikaa!


PeeÄääs:

-Leif!
-Nii?
-Oot sitten taas käynyt kissanhiekalta paskaa syömässä?
-Nii!
-Tuhma!
-Ruokkisit joskus.

10 kommenttia:

  1. Uutta päin ja muutoksen tuulilla. Ei huonoja asioita ensinkään, vaan kaikki positiivista etenemistä elon jatkumossa. Toivottavasti kivut hellittävät, kolmoishermo se siellä ilmoittaa olleensa ropeloitavana. Pirullinen kipu! Sinuna soittaisin kuitenkin Savonmuan Viisaille miehille enempiä odottelematta.

    Hauskaa loppuviikkoa, minä valmistaudun perjantaina lähtemään Mustilan Arboretumiin ja puutarhakierrokselle! Takaisin tullessa on tuliaisia ihan ittelle aika mukavasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kehveli kun on kiva reissu sinullakin tiedossa. Mukavaa vaihtelua varmasti. Ja voin niiiiiin kuvitella sen kälätyksen ja taimipurnukoiden määrän... Pidä hauskaa rakas ystävä!

      Poista
  2. Samoissa aatoksissa täälläkin.Tyttö on kesän ratsastanut kaverinsa hevosilla ja nyt pitäisi saada oma. No ehkä vuokrataan tuolta kaverilta,kun palautuu edelliseltä vuokraajalta. Riippuu tosin miltä se noin luonnossa vaikuttaa. Ja miten toi kiekkoilu vie kaiken ajan. Perhe kasvoi kesän aikana mustalla hörökorvalla, sakemannimamman rakkauden hedelmällä. Oli taas pentu ajan ihanuus päässyt unohtumaan meikäläisellä. Potilaskin meiltä löytyy. Mies teloi polvensa pahanpäiväisesti ja on nyt toipilaana ainakin seuraavat 8kk. Ja nyt kutsu kuuluu jalan nostoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdeksan kuukauden toipilasaika kuulostaa ja ON karua, hyvää toipumista sinne.

      Koiranpentuaika on kaikesta huolimatta lyhyt aika ja lopulta aika kultaa muistot... ehkä.

      Nämä hevoshommat on niin... voi että. Juuri nyt en kykenisi allekirjoittamaan luovutuspaperia, kauppakirjan ehkä. Mutta Töttiksen lastaaminen lähtevään kyytiin tuntuu ajatuksena aivan kauhealta. Saas nähdä.

      Kannattaisi ehkä teidän ottaa vuokrahevonen siihen aluksi ja kokeilette sitä arkea.

      Poista
  3. Sun juoksukoulu kuulostaa mun vastaavalta. Joskus olen juoksennellut sillä tyylillä, että tänään 20 askelta ja huomenna 30 jne. Ei ala missään vaiheessa ahdistaa, mutta juoksukunto nousee vahingossa ja huomaamatta. Nyt pitäisi päästä taas testaamaan juoksemista, kun fasciamanipulaatio on tehnyt ihmeitä teininä hevosen alle hevosen kaatuessa jääneelle vasemmalle jalalle, mutta tietenkin kuukausi sitten teloin oikean polveni, eikä sillä nyt juosta, niin en ole päässyt vielä testaamaan, kestääkö tuo ponin alla ollut jalka nyt juoksua, kun se on viimein saanut hoitoa kaikkien näiden vuosien jälkeen... Mutta ehkä joku päivä. (Sitten kun on taas talvi ja liukasta, todennäköisesti...)

    Siellä sitä sitten vaan pistetään ponit vaihtoon ja silleen. Saas nähdä, mikä teille tulee tilalle lopulta :) Ja puoliveritamma voi olla hyvinkin mukava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin just, että mullahan on vasemman ukkovarpaan kynsi 80% irti ja loppu roikkuu riekaleen varassa. Lähdepä tällä juoksemaan, heti on irti ja helkkarin kipeä :( Mutta toi juoksukoulu on ihan huippu, siitä on helppo kasvattaa juoksumatkaa ja/tai -aikaa, systeri kipittää nyt maratoneja ja kävelystä aloitti.

      Kuten tuossa Suville yllä kirjoitin, tänään en voisi yhtään luovaria kirjoittaa, Töttis oli taas niin superhelmi ja ihana. Ponimies ei lähde tällä tiedolla täältä kuin vakuumissa, sen paikka on täällä opettamassa nöyryyttä Nuorimmaiselle ;-) Pitäähän joka Torpassa yksi Hupiukko olla.

      Eikä se ole kiveenhakattu Töttiksenkään lähtö. Kun ei oo pakko myydä, silleen oikeesti. Sydän kyllä kertoo, sitten aikanaan. Mutta sen kyllä sanon, että tallia ei laajenneta, ei edes sen varsan vertaa.

      Poista
  4. Ei kannata koskaan sanoa "ei koskaan".... kaikki ovet auki - sepposen seljällään, mistä sitä koskaan tietää.

    Mutta tuosta kipuasiasta - ota mielummin linja auki tohtoreihin ennemmin kuin myöhemmin, kipu ei ole kellekään hyväksi (paitso jos on tervettä kipua ja jos ymmärsin, tuo ei sitä ole).

    Meillä ei eläimiä ole, eikä jälkikasvu niitä ole suuremmin koskaan vaatinut - meikäläisen onni, vaikka eläimistä kovasti tykkäänkin, mutta aika ja tarmo ei niihin riittäisi millään, kun en ehdi nykyään puutarhaankaan (iso itku tulee kohta) ollenkaan. Joka aamu kun talon kulmalta kävelen kohti autokatosta ja nään ryöstäytyneen pihan ottaa pahasti päähän ja harmittaa, kun ei vaan ehdi #ilovemygarden #omapihaparaspiha. Toki ihan itsehän kalenterini täytän - en lapsille tahdo sanoa ettei äiti nyt ehdi kuskata harrastukseen kun menen pihalle, eikä säänhaltija nyt juuri sekään auta, silloin kun vapaahetki olisi sataa vettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono omatunto on kyllä alituinen seuralainen, ainakin mitä tulee puutarhanhoitoon. Kyllä olisi tänäkin kesänä piha vähän visto jos olisi minun harteilleni hoito jäänyt. Onneksi on Seniorikansalainen.

      Se on kyllä semmoinen juttu, että sekä pihan että talon suhteen on vain opeteltava sietämään keskeneräisyyttä ja tekemättömiä töitä. Suomen kieltämättä haastavat säät asettavat vielä omat metkunsa pihanhoitoon. Ainakin vesiheinä kasvaa kiitollisena.

      Enkä sano -ei koskaan- sillä ne sanani olen syönyt jo moneen kertaan. Katsotaan nyt mitä jännää tästäkin seuraa, hevoskaupoilla vauhtia elämään. Ensin on iihana pysähtyneisyyden tila jossa mikään ei etene ja yhden äkin mennään taas vuoristoradalla.

      Tänään on ollut kivun suhteen ihmeen tasainen päivä. Aamulla otin toki pillerit mutta päivä oli aktiivinen ja vieläkään ei ole pakottavaa tarvetta kipulääkkeelle. Koetan vitkastella. Toki tiedän, että vain otettu lääke auttaa ja sitä varten iltasatsi on ihan vesilasin vieressä valmiina.

      Älä sinä Taru syytä itseäsi, kohta sataa räntää eikä kukaan huomaa onko penkit kantattu tai kitketty ;-)

      Poista
    2. Juu en syytäkään, ja rikkaruohot saa olla ihan rauhassa - mutta kiroilen keväällä, jos ne pari taimilaatikollista purkkeja jää talven alle kasvimaan reunaan uuden penkin sijasta eikä nouse enää keväällä... sitten sylettää.

      Ja pari kärhöä pitäis saada siirrettyä, jotta vois toiset kärhöt istuttaa tilalle.

      Dominoefektiä niin sisällä huushollissa, kuin pihalla puutarhassakin. Nooh, toivo elää että syksy on pitkä - sisähommat (se keittiöremontti...) alkaa olla loppusiivousrutistusta vaille valmista ja ens viikonloppu olisi sille pyhitetty (ei siis vieläkään pihahommia).

      T naputtelemassa täällä lasten futisseuran ens talven vuorojakotaulukon tekemisen sijasta... no eikun ruotuun ja excel-sulkeisiin lopuksi iltaa. Heippa.

      Poista
    3. Polkaise ne taimet vaikka perunapenkkiin valeistutukseen ja mieti ensi keväänä mitä laitat mihinkin. Muistan useamman valkosipulin laiton jonka aloihin kolaamalla lumet penkistä pois ennen vaon kuokkimista ;-) Ja satoa tuli!!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com