Sopeutumisvaikeuksia

Ice cream avec mushrooms

Ensimmäinen Suomi-maanantai moneen viikkoon... tänään ei tosin tuntunut ankeudelta sillä aurinko tillitti siniseltä taivaalta oitis aamusta. Iloitsin.

Onhan tämä näköjään vuosi vuodelta ja kerta kerralta työläämpää palautua arkeen. Toisaalta on ihan superluksusta nukkua omassa sängyssä ja asua omassa talossa omien tavaroiden keskellä, omassa pihassa ja omat rakkaat elukat ympärillä. On kaikki hyvin sillä rintamalla. Mutta se ilo, lämpö ja aurinko, eiseooniinjustiinsa -asenne ja kaikki muut Hipsaanialle ominaiset jutut, niitä minä kaipaan.

Täällä saa olla sydän syrjällään parkkipaikalla jos joku meinaa kurvata liian lähelle Hopianuolta, vaikka se on kuitenkin vain la cocha, auto. Mutta kiitos maamme autoveron, sydän verta vuotaa jos uuden naarmun kyljestä löytää.  Parkkipaikalta kun pääsee kauppaan, viimeistään kassalla sydänpolo parkuu taas verta. Meillä on nyt mennyt muutamassa päivässä ruokaan sama raha kuin Espanjassa yli viikkoon.

Mutta sitkeästi yritän sopeutua.
Peetu on käytetty lääkärillä, se sai ankarat antibiootit ja kortisonit, ärhäkkä korvatulehdus taitaa vihdoin kesyyntyä ja ehkäpä omituiset iho-oireet tuosta laantuvat. Hyvältä näyttää. Ja jätkähän pääsi treffeille sunnuntaina, Kasvistäti haki sulhon ja minä hain sen takaisin kotiin. Muutaman viikon päästä tiedämme itikö ja lokakuun puolella pitäisi maailmassa olla muutama rupseli lisää.

Tänään Leffe pääsi autoon ja oman kasvattajansa luo. Nyt on taas sileä ja siisti koira, kuvia en lupaa mutta jos niitä otan, toki jollain aikataululla julkaisenkin.

Huomenna on Nassen vuoro, lääkäriin vie pappakoirankin tie. Ehkä se on eturauhanen, ehkä joku muu. Hoidetaan kuntoon.

Lisäksi on hankittu hyttyshattu Ponimiehelle, monta putelia öljyjä, mönjiä ja sumutteita inhoja paarmoja ja muita lentäviä pahuksia vastaan.
Ensi viikolla on sekä kengitys, että eläinlääkärin katselmus ainakin Ponimiehen hampaille, rokotuskin toki. Vaikuttaa siltä, että kesähoitolassa ei ole ihan kaikki sujunut niinkuin ehkä kuvittelin. Sekin vielä. Töttis sen sijaan voi oikein hyvin ja liittyy pian tänne sopeutumattomien seuraan, toivottavasti ei kehittele mitään draamaa erotessaan laumastaan.

Kanoille hain myllyltä lastin kauraa ja maatalouskaupasta kananruokaa.  Paljon on hommaa ja ajettavia kilometrejä ennenkuin Torpan arki loksahtaa paikoilleen. Iso-J ajoi muutaman kilometrin nurmikkoa tänään, alkaa olla taas nätti ja siisti.

Hevoset hommataan kotiin loppuviikosta, ehkä jo torstaina.

Tällä kertaa ei enempää, huomenna on päivä uus!

Talven turvaksi antioksidantteja ja flavonoideja