Mainio maanantai

Eilinen ansaitsee ihan oman merkintänsä Torpan päiväkirjoissa. Oli nimittäin maanantai ja oli oikeasti kiva päivä aamusta iltaan.

Tuulikummun Heidi karautti pihaan aamupäivällä ja lähdettiin paikallisen kuuluisuuden tiluksille. Hevosväen valveutunein osa tuntee käsitteen Oivan Valinta ja sinnehän me suuntasimme.
Ukko löytyi hallista jossa roikkui katosta varsin hiljainen hevonen, hitaaksi osoittautunut ravuri josta Oiva suunnitteli lihojen leikkausta. Se on hevoskauppiaankin homma monipuolista.

Hevosia toki pyöri tarhoissa ja kentällä, ei me niitä nyt ihmeemmin katseltu. Yksi poniori oli kyllä tosi jyhkeä, en tiennytkään että niin isoja osaavat olla.

Siellä oli aitatolppaa, estepuomia ja ihan kaikkea. Ja vintti täys valjasta sun muuta roipetta. Ihan häkellyin siitä kaikesta enkä edes tajunnut kysellä tarjonnasta ihmeemmin. Estetolpat kyllä sieltä haen, jahka vironpojat saavat niitä tehtyä. Hyvät ja jämäkät galvanoidut tolpat ja hinta ihan naurettavan alhainen. Ainakin muihin toimittajiin verrattuna.

Nyt osaan reitin ja tiedän paikan, kiitos Heidi opastuksesta.
Meille tuli nälkä ja kurvattiin lounaalle, vanhaan kunnon Kerubiin tietysti. Ja sitten kierrettiin vielä muutama muu paikka joihin harvoin pääsee yksin ja ajan kanssa norkoamaan, aina on joku hihassa kärttämässä huomiota tai muuten vain aikataulu painaa päälle. Mutta huonoja shoppailijoita olimme, minä tulin kotiin pellavarouhesäkin ja kahden nuolukiven kanssa, Heidillä sentään oli yritystä ja auton perä täys tolppia.

Päivä jatkui parin tunnin kotihommarutistuksella ja sitten olikin aika suunnata takaisin kaupungin valoihin, Pilateskurssin eka ilta. Sitä ennen kurvasin jokirantaan hakemaan maailman parasta oliiviöljyä, kiitos vaan S&O.

Kurssilla oma kroppa tuntui ihan vieraalta, tönköltä ja paksulta. Pitkä sairastaminen, toipuminen, loma ja muu velttoilu tuntuvat ja näkyvät. Parin tunnin jälkeen loppuojennuksessa pituutta oli noin 5 cm lisää ja olo vahva. Kyllä se on vaan niin kokonaisvaltainen homma tuo syvävenyttely ja Pilates, tuskin maltan odottaa torstaita jolloin on jatkokurssi. Ja sitten pari viikkotuntia. Liikuntaa lisäilen elämään sitä mukaa kun vointi sallii. Viime yön nukuin tuhottoman huonosti, kroppa kävi kierroksilla.

Sillä aikaa kun venyin ja paukuin kurssilla, valmentaja-apuri oli käynyt höykyttämässä kummankin hevosen. Ponimies oli ollut oikein pirteä ja vauhdikas. Töttiskin pisti kintulla koreasti ja videopätkien perusteella ainakin ravi oli ihan nättiä. Aika hyvin se kopukka veivasi, on kuitenkin ollut koko vuoden hyvin säästeliäällä käytöllä.

Tänään on ollut käynnistysvaikeuksia, kello on yli puolen päivän ja mulla talli siivoamatta. Kai se on pikkuinen pakko lähteä.  Kukkokin komentaa, se on pullanjaon aika kuulema.

Lefa lepuuttaa