Lisää kaksijalkaisista

Jättikana

Piti minun kuitenkin ottaa leipäpussi ja puhelin mukaan kanalan iltahuoltoreissulle, näpsin muutaman kuvan asukeista. Lähinnä jättejä yritin saada kuviin. Se on ällistyttävän vaikeaa kun nuo isot uteliaat eivät millään tahdo pysyä riittävän etäällä vaan pyrkivät änkemään mahdollisimman liki. Kuvaa siinä sitten ketään kun nokka takoo puhelimen takakantta.

Isot tallustelevat kääpiöiden porukassa ja nätisti väistävät pikkuisten rouvien nopeita nokkia, tämän porukan ehdoton päällikkö on Kääpiökoch -kukko, näkyy kuvissa isoine helttoineen. 

Tässäpä näitä, olkaa hyvät:

Jättikukko

Iso, pieni ja leipä

Tässä ylemmässä kuvassa kokoero näkyy hyvin, leipäviipale on mittatikkuna. Kääpiökochinit eivät ole juurikaan pulua suurempia, ehkä vähän eri muotoisia vain. Mahdottoman söpöjä ja kivoja lintuja, harmittomia jotenkin. Tämä harmaa on valtavan kesy ja utelias, se änkeää aina eturiviin jättien väliin leipäherkkuja nokkimaan. Muita värejä ovat valkomusta, käenvärinen, musta, laventeli (Pölypallo) ja sekalaisen harmaankirjavia on pari, kuin myös ruskeansekalaisia on pari.

Nopeasti ne saisi ihan sylikanoiksi, en ole kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi siihen opettaa. Ehkä jos meillä olisi tai kävisi paljon pieniä lapsia, sylikana voisi olla kiva kokemus lapsille. Mutta minä en aivan niin suuri lintufani ole. Kanat myös sangen estottomasti ja vapautuneesti truuttaavat suolensa tyhjäksi ja kananköntsälle käryävät vaatteet eivät ole juuri sitä, jonka takia kanoja hoidan.

Aivan kaikista en tietenkään saanut kuvaa, esimerkiksi kääpiöt pomppivat kirppuakin vikkelämmin paikasta toiseen ja silkkikanat kököttävät pesässä 'hautomassa'. Tutkimusteni mukaan yhdenkään alla ei ole munaa, omia koipiaan hautovat. Ja koska silkkikana ei ole mikään järjen riemuvoitto, ei ole yhtään outoa, että ne hautovat vaikka kiveä. Nähty on.

Vielä tuosta kääpiöiden nopeudesta. Yritin miettiä millä niiden säpäkkyyttä voisi kuvata. No jos kanakoppi (kesäresidenssi) on kuin haulikon piippu, siitä ulossingahtavat kanat ovat kuin luotisuihku. Ällistyttävällä voimalla ne säntäävät kopin pienestä luukusta ulos ja lentävät ainakin kolme metriä siipiään räpäyttämättä, kuin pienet kuulat. Siis haulit. Ja sitten ne asettuvat tyytyväisinä taapertelemaan ympäri kanatarhaa.

Silkkikukko

Partakin on

Vanha Kehno Gaddafi, sokeakin löytää

Vanha kehno Gaddafi tuli meille eräältä kotieläinpihalta syyspoistona vuosia sitten, se oli jo silloin vähintään kolmevuotias, ehkä vanhempikin. Se on noussut kanalanpehkuista kuin Feenix, monta kertaa. Sitä ovat nuoret kukkopojat rökittäneet, se on (ressukka) elänyt samassa parvessa kauhean Vappupillin kanssa ja nyt se on jo vanha ja lähes sokea kukko. Ei kuitenkaan näytä kärsivältä eivätkä muut sitä kiusaa, ehkä joku silkkikana näpistää leivänpalan sen edestä mutta muuten antavat olla.

Tämä kukonräähkä hoippuu kuin Jack Sparrow vesikupilta viljakipolle ja nokkii maata pullan toivossa. Kirves heilahtaa heti kun alkaa näyttää liian vaikealta, toistaiseksi saa olla. Tässä on jo vähän pitkävedon makua, elääkö se vielä ensi kuussa ja näkeekö Joulun?  Ihmeitä odotellessa.

Pölypallo on pomo

Kokoeroja

Sussexrouvat ovat aamuvirkkuja ja häipyvät orrelleen jo iltakuuden jälkeen. Kukko sentään tulee  illallakin pöyhkeilemään kun lutraan vesien kanssa. Se on muutenkin hieno herrasmies, hoitaa rouvien polkemisen kanalan hämyssä, ei taivasalla niinkuin nuo roisimmat ja pienemmät kollegansa.

Meillä oli vielä männä viikolla 2 sussexkanaa enemmän, 7 yhteensä. Myin niistä kaksi viimeksi tullutta kuitenkin pois ja annan nyt yhden emännän hautoa kahta munaa. Viiden kanan ja kukon parvi on oikein hyvä, etenkin kun on nuo pienemmät ilolinnut lisänä.

Just nyt tuntuu siltä, että tämä kanakattaus on meille ideaali. Ei minulla mitään hinkua ole ryhtyä viiriäiskasvattajaksi tai kalkkunafarmariksi. Se vaatisi tilaremonttia ja kaikkea, nääh, ei jaksa. Näiden hoitelu ei rasita kesällä eikä talvella. Pitää meidän kyllä talveksi kanalaa vähän fiksata, jätit vaativat ilmeisesti oman osastonsa ja sen saadaksemme pitää korjata riihentakaisen heinävaraston katto, se ei nykykunnossaan uutta lumitaakkaa kestä.

Kanatarhan edessä on syytä olla istumapaikka, aika kuluu ja kahvi jäähtyy kun uppoutuu seuraamaan tosielämän kauniita ja rohkeita.

Kotkot vaan sullekin!

Light Sussex -kukko