maanantai 31. elokuuta 2015

Hei hei Kalle!


Torpan vanhin ja viimeinen marsu, Kalle pääsi tänään hetkeksi vihreälle. Nuorimmaisen sylissä oli turvallinen olla ja iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti.

Se jäi viimeiseksi kerraksi, Kalle unohti herätä iltaeväille ja nukkuu nyt ikiunta. Panin voikukanlehden matkaevääksi ja kehäkukkakimpun haudalle. 

Yksi elämänvaihe on nyt takana kun Perillisten ensimmäiset omat lemmikit poistuivat kukin vuorollaan. Hauskoja pikkukavereita mokomat olivat, ikävä jää sitä kuikutusta jolla marsut kommentoivat maailmanmenoa. 

Kallen papanaralli jää klassikkona elämään!




8 kommenttia:

  1. Voi ei, keveät mullat Kallelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se marsulle korkea ikä kun 7 vuotta tulee mittariin. Nyt on Tres Amigos taas koossa, jossain marsulandiassa josta ei lopu vihreä kesken ja jossa on tilaa temmeltää.

      Kiva oli kun marsut meidän elämäämme kuuluivat.

      Poista
  2. Jyrsijän elämänkaari ei ole huikean mittava, joten luopuminen on aina väistämättä edessä. Haikeus ja ikävä jää, mutta elämän kiertokulku on väistämätön. Keveitä multia ja mukavia muistoja!

    Hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tiedettiin, että näistä pikkukavereista täytyy luopua aikanaan, nyt tuli Kallelle lähtö. Onneksi lähti nukahtamalla, ei ymmärtääkseni kärsinyt.

      Ehkä vielä joskus otan pari kuikuttajaa. Ehkä.

      Poista
  3. R.I.P Kalle toivoo Nemppa. Hienoa että Kalle ehti nauttia elämästä peräti 7 vuotta, varsin korkean kuuloinen ikä marsulle. En tosin tiedä jyrsijöistä juurikaan. Täällä pähkäillään juridiikan parissa, huoh! Pitäisi laatia jokim järjellinen, kirjallinen yhteenveto...huhhuh! Etsin nyt sitä juristia itsestäni...Dockdock Hilliäkin varten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne lähti musta tähtiotsamarsu, vanhahan se oli ja aistit jo heikentyneet. Käsittääkseni kuusi vuotta ja sen yli ovat marsulle jo melkoisia saavutuksia, varmaan joku sitkeä yksilö sinnittelee pidempäänkin. Ainakin nämä meidän Tres Amigos hoidettiin asiallisesti loppuun saakka.

      Nyt kuulostaa jo pahalta jos ihan juridisia kysymyksiä täytyy pohtia. Ei ole helpoin tuo sinunkaan toimenkuvasi. Kuten sanoin, mulla ei kestäisi hermo, ei päivääkään.

      Poista
  4. Voi Kallea... Ihana lähtö kuitenkin ja marsulle korkea ikä.
    Minäkin aina silloin tällöin kaipaan omia kauan sitten edesmenneitä kuikuttajiani, mutta jätän ne nyt ja tulevaisuudessa muiden lemmikeiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kesän loppuun eli, päivälleen.
      Sitkeä sissi. Marsu on ainoa jyrsijä jonka suvaitsen kattoni alla, muut eivät tule kysymykseenkään koirien ja kissojen takia. Eivätkä minun asenteeni takia.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com