Torstaina sataa aina

Olipa hyvä, että eilen sain kuin sainkin kamerani ulkoilemaan. Tänään voisi kuvata sateen liiskaamia kukkia. Yöllä se alkoi, tuntikausia jatkunut sade joka taukoaa välillä ja sitten taas ropisee.

Pihaa kiertäessäni totesin, että ihan hirveän paljon olisi tekemistä ihan vaan kukkapenkeissäkin. Suurimpana kammotuksena tällä hetkellä on Torpan tuvan etupihanpuoleisen ikkunan alla reuhottava kasvien sekamelska.

Siinä on taustalla jotain puolivilliä ruusua jonka olen ihan perinnekasvin statuksella antanut siinä kasvaa. Joka vuosi leikkaan ja revin versot pois ja yritän antaa tilaa etureunaan istutetuille kasveille. Vaan ei, se perhanan ruusunrähjä leviää ja repsottaa. Nyt se oli ihan villiintynyt poissaollessamme.

Päätös on selkeä, puskat lähtevät tänä syksynä ja istutan tilalle jotain maltillisempaa, Tita varmasti ohjeistaa sopivien lajien valinnassa. Ensin toki hoidetaan isommat maansiirtotyöt, tähän se tulee, meidän oma kotibaana:

Iloa tuottaa kasvihuoneen viereen keväällä tekemäni penkki, siinä kasvavat kauniisti ja hyvässä järjestyksessä kaikki Raahen suunnalta raahatut ja Karjalan multiin istutetut. Titan asiantuntemus ja kokemus, missä olisin ilman niitä? Kiitos taas kerran! Esimerkkikasveina nämä, Lewisia ja Punahattu (?). Hyvin kotiutuivat. Sinivaleunikot pönöttävät hienona ryhmänä, yksi ekstrakappalekin tuli jonkun toisen taimen myötä, on niin taitavasti soluttautunut sinne sekaan, etten raaski nyt vielä kaivaa ylös erottelua varten.

Pihasta huomaa, että hevosenpapattia on kärrätty penkkeihin useampikin keikka. Toisaalla rehottaa komea kauratupsu, toisaalla leimukukat tavoittelevat kahta korkeusmetriä. Hevosvoima on huima voima.

Tämän päivän tehtävälistalla on sattuneesta syystä lähinnä sisäpalvelusta. Paperitöitä kyllä riittää ja illemmalla niitä myyjäisleipomuksia. Nuorimmainen huilaa vielä tämän päivän kotona, olo näyttää huomattavasti pirteämmältä eikä äänikään kärise niin surkeana kuin eilen. Huomenna on jo koulukuntoinen.

Esikoinen lähti tukioppilashommiin ja kotiutuu huomenna. Iso-J kotiutuu tänään. Tähän pitää kai totutella, koko ajan joku tulossa ja toinen menossa. Eivätkä kaukana liene nekään viikot kun möllistellään täällä ihan vaan aikuisten kesken.

Nämä kolme alinta kuvaa ovat Äitikullan kahvittelupaikalta napattuja, varsinaisessa piilopirtissä siellä ollaan. Aivan alimmassa kuvassa minä istun hänen terassituolillaan ja tuon verran näkyy ulkomaailmaa. Saa olla omassa rauhassaan.

Jaan näitä kuvia nyt tälleen heruttelemalla, jätin paljon tulevia postauksia varten, sillä eihän tuosta säästä taas tiedä yhtään. Kuvausinspiraatiokin on pahemmanlaatuisesti taantunut lähes nollaan.

Tähän loppuun vielä yksi keskiviikon asioista. Sain tehtäväksi kuvata uljaan Kiesini, kuvat ovat jo autokauppiaalla joka laatinee jonkinlaisen vaihtotarjouksen. Asiasta enemmän (toivottavasti) lähiviikkoina.

On minun kyllä sanottava, että tämä auto on ollut hintaansa nähden halpa pitää ja helppo ajaa, eihän se mikään salama ole, mutta luotettavasti se on kiikuttanut minua ja sekalaista määrää tavaraa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä halki ja poikki maamme. Huollot on tehty aina ajallaan eikä mitään isompia vikoja ole ollut. Vain sellaisia osia on vaihdettu, jotka kuluvat autossa kuin autossa. Tankillisella pyyhkäisee Helsinkiin ja hyvän matkaa takaisinkin. Oikeasti, tämä on ollut viimeiset kuusi vuotta uskollinen sotaratsuni joka ei ole jättänyt tielle kertaakaan.

Tässä pari kuvaa ja saateteksti jonka värkkäsin kuvien mukaan.

Ostaisitko tältä naiselta käytetyn auton? Mieti sitä, missä lienetkin!

Selkeä mittaristo

Kabiinin mukavuudet

Pelkistettyä tyylikkyyttä

Tälle penkille pääsee pian joku onnekas

Terve, tässäpä kuvia uskollisesta toveristani Skodzillasta.

Kiireessä näpätyt kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle maanteiden sulottarelle. En vain mahdolliselta luopumisen aiheuttamalta liikutukseltani kyennyt kuvaamaan tolkun kuvia.

Näkyy kuitenkin sporttinen sininen väri, maalipinta on priima, eihän tällä ole ajettu kuin pyhättämien viikkojen sunnuntaisin kirkkoon ja kotiin, yhteensä vajaat 140000 km. Kaikki ilolla ajettuja.

Sisustus on selkeä ja pelkistetyn elegantti. Ei turhia ajonautintoa mahdollisesti häiritseviä elementtejä kuten ilmastointi tai lämpötilamittari. Värinä aina tyylikäs herraskaisen harmaa. Mittaristo on selkeä ja näyttää kaiken oleellisen.

Audiolaitteistokin löytyy, monta kanavaa, äänentoisto omaa luokkaansa. Repsikan penkillä saa nauttia samasta pelkistetystä eleganssista kuin kuskinpenkilläkin. Kuskiksi mahtuu pidempikin henkilö. Takakonttiin mahtuu helposti paljonkin tavaraa.

Tässä on kaikki, tässä on Skodzilla.