Viikko nr. 34

Ihan näin lunkina ei ole viikkoa löntystelty. Melkolailla päinvastoin. Huomaa kyllä, että arki on alkanut oikein täydellä höyryllä, kalenterin tahdissa humpataan. Onneksi se pinkki orjuuttaja ei ole ihan vielä täysin täynnä, vaan jokunen hetki jää ihan vapaaseen ajatuksissavellomiseen (uusi termi?). Joskus paras keino pään nollaamiseen on Farm Heroes Sagan pelaaminen, punajuuriketjun muodostaminen voi olla äärimmäisen terapeuttista. Ja on.

Tarkemmin kun pysähdyn perjantaihin kiitänyttä viikkoa miettimään, sehän oli oikeasti ihan älyttömän kiva viikko.

Nemppakuoma kävi hakkaamassa päätään (kuv.) karjalan mäntyyn Tikkamäen valkoisessa talossa, sorry heimoni puolesta, se nuiva tyyppi oli varmaan joku junantuoma. Mutta ihan parasta oli se, että Nemppa kurvasi Torpan pihaan ja se, että seuraavana päivänä syötiin (turhan hätäinen) lounas Kerubin lounaspöydässä. Hyvä ruoka, hyvä seura = superiloinen mieli. Kiitos vielä kerran myös siitä keräilyharvinaisuudesta josta luovuit. Olet mielessäni joka kerta kun spruittaan iholle Polo Sport Womania. Muille tiedoksi, sitä ei todellakaan saa Suomesta, eikä Euroopasta.

Ja kyllä, minä olen tällä viikolla viettänyt tovin bemarikaupassa. En minä sinne muuten, mutta siellä on hyvä kaveri töissä ja hyvän Ystävän autoasioiden takia teen lähestulkoon kaiken minkä voin.

Jumpillekin olen joutanut, nyt on jumalaton kokokehojumi, kiitos eilisen Body Pumpin. Voimani tunnossa latasin tankoon melko reilusti kiekkoja ja nyt sitten kulkuani tahdittaa au-au-au -ruikutus. Kun ei ollut pokkaa ottaa kiekkoja enää pois. Ladattu mikä ladattu ja niillä mentiin. Au-au-au.

Leffepoika kävi kasvattajalla parturoitavana. Ei otettu ns. siviilimallin kampausta eli klania vaan sama kuohkea ja runsaskarvainen malli pidetään. Tassut ovat nyt noin neljä numeroa pienemmät, karvojen osalta. Eli kuivahtavat mattokelpoisiksi noin vartissa. Leffe ja lattialämmitys tulevat olemaan edelleenkin erottamaton pari, nyt vain lyhyempinä istuntoina.

Taitava saksien käyttäjä on tämäkin koirankasvattaja, ei voi kuin ihailla sitä tekniikkaa millä norsunkoiven kokoisesta karvatupsusta tehdään sievästi pyöristetty koirantassu. Sama taito on myös Peetun ja Nassen kasvattajilla.

Ilmoittauduin myös kielikurssille, maanantaiaamuisin istun pari tuntia opiskelemassa espanjaa, nyt on motivaatio kohdillaan senkin suhteen. Saa nähdä miten naama pannaan syyskuussa kun tämäkin survotaan kalenteriin.

Eilen kuskasin Äitikultaa pohjoiseen kaupunginosaan Titan tietämän Taikanäpin käsittelyyn. Edelliskerralla rustasi selkää, eilen polvia. Ja nyt mummolla sutii tossut siihen malliin, että kesän viimeisiin lavatansseihin lähtee jenkalle. On se melkoinen taikuri.

Tänään oli Ponimiehen takakenkien laitto, helisivät jo siihen malliin, että oli syytä laittaa uutta rautaa alle. Huomenna onkin kisapäivä, noin 12.15 maissa passaa kääntää peukut pystyyn, Ponimies ja Huimakuski ovat viivalla ja pillistä liikkeelle. Edessä esterata jossa maksimikorkeus 60 cm. Sehän tiedetään, että Ponimies osaa hypätä, katsotaan mihin se huomenna riittää. Ainakin kokemusta kertyy.

Sunnuntaina tulee kaivurimies arvioimaan kenttätyömaan aikataulua ja hevoset tulevat kotiin kuun vaihteessa.

Voin kertoa, että tänään molempia loppakorvia rapsutellessani tajusin miten iso ikävä noita hönöjä on ollut. Ovat enemmän kuin tervetulleita kotiin. Heinäasiatkin taitavat järjestyä, tavalla tai toisella.

Säätkin ovat tätä elokuista viikkoa suosineet, pilvetön taivas ja mukavat +20jotain lukemat. Näillä lämmöillä ihminen on vielä toimintakykyinen.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin.

PeeÄäs: merkataan nyt muistiin sekin, että jouduin ottamaan yhteyden valkotakkisiin. Jokunen vuosi sitten kävin pääkopan magneettikuvauksissa. Löytyi sieltä ne aivotkin mutta löytyi myös semmoinen verisuoniklöntti joka painoi aina joskus ilkeyttään kolmoishermoa. Lääkkeet löytyivät ja annostuskin sattui sopivaksi.

Nyt on kuitenkin ollut ihan uusia oireita samalla suunnalla ja soitinkin toimintaohjeet neurologian osastolta. Ne saatuani olin sinnikäs ja hankin lääkäriajan. Sieltä antavat mitä todennäköisimmin lähetteen uuteen magneettikuvaukseen. Luvassa on siis uusi kahden päivän migreenikohtaus, mutta ehkäpä sen kuvauksen myötä selviää mikä näitä kasvohermoja nyt riivaa. Jännän äärellä juu.
Eipä tässä voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua ja näyttää tämäkin käänne elämässä.