sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuun viimeinen sunnuntai



Elokuu alkaa kääntyä lopuilleen ja seuraavaksi vuorossa onkin silkkaa luisua kohti syksyn liukkaita räntätuhruisia päiviä. Pimeyttä kohti, sinne vaan. Onneksi ensilumen odotus on aina yhtä jännää ja adventista alkava joulunodotus tuovat mukavan tauon pitkään pimeään vuodenaikaan.

Syyskuu on parhaimmillaan rapsakan kirpeitä aamuja, nättiä ruskaa ja hiljalleen hiipivää talvilepoa.
En viitsi miettiä mitä se pahimmillaan on, kyllähän sen tietää; loputonta vesisadetta, tuulta ja yleistä ankeutusta. Kumpparit vuotaa ja muutenkin harmittaa. Levitä siinä sitten soraa ratsastuskentälle ja hakkaa tolppia maahan kun rapa roiskuu ja leka lipsuu...

Olisi nyt vähintäänkin kohtuullista, että vetisen kesän jälkeen saisimme kuivan ja kauniin syksyn.
Kylmäkin saa olla, kunhan on kuiva.

Viikonloppuna saatiin säiden puolelta ihan täyskäsi ja/tai koko kattaus. Ankarasta vesisateesta mukavaan aurinkoiseen säähän. Tänään satoi todella paikallisesti, valtatiellä satoi kuin saavista, meidän kylätiellä sadan metrin päässä oli kuiva tienpinta. Ja toisinpäin.



Alkava viikko on ainakin suunniteltu ihan tavalliseksi arkiviikoksi, eihän sitä toki tiedä mitä viikko vanhetessaan eteen heittää. Hyvin se ainakin alkaa, aamupäivällä istahdan kampaajan tuoliin. Päätin pätkäistä hiuksista vielä muutaman sentin vähemmäksi. Varmaan väriäkin kirkastetaan koska juurikasvu on viheliäinen vaiva ja saa naaman kuin naaman apeankalpeaksi. Hipsaaniassa hommatut rusketukset alkavat olla muisto vain.

Perjantaina on ensimmäinen lääkärivisiitti koskien päävaivaani, ilman jatkotutkimuslähetettä en sieltä pois lähde. Pitää varata ainakin vesipullo ja vähän evästä mukaan jos joudun oikeasti siellä jäkittämään.

Perjantaihin on kuitenkin pitkä matka, katsotaan nyt ensin miltä maanantain jälkeen tuntuu.
Nyt tuntuu ihan hyvältä, oltiin Perillisten kanssa hikisessä BodyVive -jumpassa. Uusi ohjaajatuttavuus oli vähän etäinen tai jotenkin vieras, mutta ohjelma itsessään ihan tykkihyvä.

Tykkihyvää viikkoa sinulle, missä lienetkin!



4 kommenttia:

  1. Voi Jeeppi - vanha juoppo näki kuvasta vain viinilasin :D

    Kelit kosahtavat heti kerrasta syksyisiksi. Kesää kesti siis vajaa pari viikkoa. Johan tuota tulikin...sentäs jotain kahden kaamoksen väliin.

    Kuinka teidän kasvihuone on jaksellut, tuliko ekalta testikaudelta muuta kuin kokemuksia?

    Lykkyä lääkäriin - eiköhän jatkolähetettä pukkaa. Osaat kyllä sopivan määrätietoisesti panna ihmiset lujille tarvittaessa.

    Lämmin ajatus täältä alkavaan viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee jee... tämä on semmoinen lisenssilllä tehty eurooppalainen pikkumopo, ei suinkaan amerikkalainen Aito Asia. Kätsä ja näppärä peli, just mun tarpeisiin. Ja hinta siedettävä. Katsotaan nyt.

      Laitan kasvihuonepostauksen tällä viikolla, kuvat on jo.
      Kesä taisi mennä juu, tänään on nyt aamusta ihan huima sumu, sakea kuin savupilvi. Ja nyt on selkeästi kylmät aamut, ei enää mitään lempeän kasteista kesäaamufiilistä vaan varpaita kylmäävän syksyistä. Yhhh..

      Aurinkoa viikkoosi!

      Poista
  2. Eilen oli vielä huikea kesäpäivä, illalla golfkentällä paistoi aurinko fantastisesti. Aloitin viikon tunnin juoksulenkillä, hihattomalla topilla pärjäsi mainiosti, joskin saatoin herättää kummastusta osassa työmatkapyöräiljöitä, jotka olivat varustautuneet joka takkeihin pukeutuen. Uskon kyllä että syyskesää riittää vielä. Toivotaan niin. Soitellaan ennen perjantaita, voin tehdä taustatutkimusta, jos haluat siitä kenelle kannattaa hakeutua. Tsemppiä Torpan viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä aina aurinko hemmottelee, antaa uskoa, että paistaa se aina muistaessaan tällekin kurjalle kolkalle. Kiva kun sulle sattui palloralliin hyvät kelit.

      Uskoakseni olen Tikkamäen suhteen hyvissä käsissä kun ko. osaston ylilääkäri on hoitavana lääkärinä. Pitää vain se lähete hakea TK:sta nyt perjantaina.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com