sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Katsaus menneeseen



Pikkuisen puhalluttaa tämä tahti jolla päivät kuluvat, suorastaan kiitävät.

Viime sunnuntaina juhlittiin Torpan rippilasta, kaikki sujui hyvin ja astiatkin melkein riittivät kaikille. Kiitos vielä kerran tätäkin väylää mukana olleille. Työlistalla ovat kiitoskortit ja -kuvat. Niiden postileima voi olla Espanjasta mutta haitanneeko tuo?

Viikko kului lähinnä ratin ja penkin välissä, koko ajan joku jonnekin tai jostakin pois. Esikoisen kaulalla olleesta luomesta keskusteltiin lääkäreiden kanssa, olin nimittäin varannut sen poistolle ajan. Lääkäri kuitenkin kieltäytyi poistamasta. Poistetun luomen arvesta tulee nimittäin suurempi esteettinen haitta kuin luomesta itsestään. Luomi on ihan rauhallisen näköinen, siisti ja säännöllisen muotoinen joten sen poistosta päättää Esikoinen itse aikanaan. Toki se leikataan pois jos muoto tai väri muuttuu, toistaiseksi mennään näin.

Peetulle tuli morsian Norjasta saakka, deittalua oli sekä tiistaina, että keskiviikkona ja toivottavasti morsiamella on kotiinviemisinään muutakin kuin kauniita valokuvia sulhasen kotikaupungista. Peetu oli käyttäytynyt erittäin miehekkäästi ja suorastaan hanakasti.

Nuorimmaisella kuumottelee muuan Remu, asiasta enemmän kunhan neuvottelut Iso-J:n kanssa päätyvät molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Sen verran voin paljastaa, että Remu on söpö, hyvin söpö ja vehnäpullan värinen.

Hevosetkin saivat kauan kaipaamansa pedikyyrin. Ihmepoika Sörsselssonilla on kesäiset tanssikengät ja Töttis hulluttelee paljain varpain.


Perjantaina pakkauduin Äitikullan kanssa siniseen salamaani ja kurvasin Haagaan. Lauantaina juhlittiin kummipojan häitä Mäntsälässä, Sälinkään kartanossa. Mitä kaunein tilaisuus, mitä upein kesäsää. Minäkin vollotin kirkossa vuolaasti, en sitten olekaan aivan niin paatunut kuin kuvittelin.

Hetikohta kakun leikkauksen jälkeen ampaistiin taipaleelle. Matkalla mukaan hyppäsi kaksi kaunista vaaleaa kanaa, kiuruveteläisten parven värisuora alkaa olla täydellinen.

Torpan pihasora ropisi kotiintulokurvauksessa kl. 00.19 eli vain neljä minuuttia arvioitua myöhemmin. Aika pätevästi sitä osaa jo nuo ajoajat laskea.

Viikkoon mahtui myös neljä roimaa salitreeniä, muutama hikinen combat tunti, pari palauttelevaa balancea ja normaalit arkijutut.

Nuorimmaisen viimeinen kesätyöpäivä oli perjantaina, Esikoinen jatkaa vielä ensi viikon.

Nousuviikko on kiireinen eikä ajokilometrejä puutu siitäkään. Iso-J hoitaa työjuttuja koko viikon, sitten tuleekin mukavasti Juhannus ja keskitytään Torpan töihin.

Jaksaa jaksaa!

Heippa taas, missä lienetkin!

Kiireinen on koirakin


16 kommenttia:

  1. Kaunis on jälkikasvu mutta niinhän se tuppaa olemaan kun äitiinsä tulee.
    Kiirettä o ollut täälläkin päin mutta hieman eri syistä mutta jos jotain saisi toivoa niin se olisi kesän alkaminen. Ei +11 astetta ole kesäkuun lämpötila, ei vaikka koittaisi olla kuinka positivistinen tahansa.

    Jaksamista ja kerro koko orkesterille terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllähän noita perhepotretteja ilolla ja ylpeydellä katselee, etenkin kun potretissa on vain Perikunta :D

      Juu ei nämä lämmöt ole kesää nähneetkään. Eilen lauantaina oli kyllä ihan lämmin, mutta nyt jo sataa ja viileni tuttuun +11° lukemiin.
      Koetahan pärjäillä, vielä se paistaa sinunkin kasaasi.

      Poista
  2. Täällä ollaan loman tarpeessa niin. Latasin kameraani ja sen jälkeen etsin sen pistokeadapteria - ehdin kääntää kaikki kaapit ja laatikot - ja kas, pistorasiassahan se.
    Yksi päivä pitäisi vielä jaksaa, ja pakata ja siivota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, melko tyypilistä tuo etsiminen. Onneksi muutkin tekevät samoja kämmentämisiä.

      Lomaa lomaa, jaksaa jaksaa.

      Poista
    2. Niin se olin tietty minä, OP
      PS, sitä piti myös kysymän, että onko tuo kakku oma tai nuorimmaisen tekemä? Siis syötävän hyvännäköinen.
      (täällä vedän perunapitsaa, aussiherkku, siis kypsää perunaa, sipulia, kapriksia, itse tosin käytän arttisokansydämiä, rosmariinia ja vahvaa juustoa (ei tomaattia). Tosi hyvää, etenkin jos muistaisi pistää uuniin päällle ajoissa niin ettei pohja nouse liikaa.

      Poista
    3. Arvasin, että sinusta kyse, kirjaimet vain unohtuivat :D

      Tuo kakku on cateringin luomus, valkosuklaa-punaherukka -moussekakku. Oli kyllä todella hyvää. Mutta nopeammin pöydästä katosi mansikka-raparperibrita, ihanasti retro eli huippumuodikas hattarakakku.
      Perunapizza, jo pelkkä ainesosaluettelo saa kuolanerityksen käyntiin. Mikä siinä on pohjana? Normaali pizzapohja?

      Poista
    4. Normaali pitsapohja. Jotain säilöttyä paprikaa voi käyttää myös. Ainoa sääntö on, että ei tomaattia, toisaalta aurinkokuivatut sellaiset voisi toimia hirmu hyvin, ja tietty hirnakan valkosipuli. Tai kalamataoliivit marinoitujen arttisokan sydämien sijasta. Hyvä tapa käyttää tähteeksi jääneet keitinperunat.

      Brita--kakku on mun herkku. Teen joka kesä ensimmäisistä ja viimeisistä marjoista.
      OP, jonka pitäisi olla nukkumattia tapaamassa.

      Poista
    5. Tuotapa pitää vaikka hispaaniassa testata. Omia valkosipuleita en kyllä mukaan pakkaa joten pitää tyytyä paikallisiin.

      Brita maistui nyt paremmalta kuin lapsena, taitaa olla keski-ikäisten herkku :D

      Poista
  3. Se on persoonallinen kauneuspilkku, eikä luomi.

    Peukutan Peetun siemen itävyyden puolesta, olispahan tosi hienoa että Norjalaiset saisivat huikeaa russeligeeniä sukua jalostamaan! Sitten seuraava panos suomimorsiolle, että pääsette katsastamaan jälkikasvua itsekin.

    Sanooko Remu "Mau" vai "Hau"?

    Vielä yksi tyhmä kysymys - kuinka munia saa putsata? Joku valisti, että niitä ei saa pyyhkiä kuin vähän hihansuuhun. Mutta jos tahra on kuivanut munan pintaan, niin hiha on kyllä förmitätön. Olen kostutetulla talouspaperilla pyyhkäissyt - lasketaanko synniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kauneuspilkkuhan se.

      Saas nähdä miten Peetu itää, lentomatkat heti astutuksen jälkeen ovat vähän huono homma. Ilmanpaine tai lennon aiheuttama stressi aiheuttaa paljon ns. tyhjäksi jäämistä.

      Remu sanoo Hau. Mutta siitä sitten tuonnempana.

      Minä en yleensä niitä munia ihmeemmin putsaa, korkeintaan vähän märällä pyyhin. Puhuvat kyllä, että niissä olisi jokin suojavaha kuoressa ja jos hinkuttaa puhtaaksi, pilaantuu muna nopeammin.

      Ne munat, joita annan muille, yritän katsoa siistimmästä päästä. Sadekelin munat ovat rapajalkojen suttaamat, niitä voi pyyhkäistä.

      Poista
    2. Jos on oikein paskainen muna, niin pyyhkäisee etikalla hiukan, niin jo lähtee paskat. Ja säilyy ihan hyvin vielä monta päivää etikkapesun jälkeenkin. En tiedä säilyyköhän ihan sitä 28 päivää, mikä on pesemättömän munan virallinen säilyvyys, kun meillä syödään munat tuona aikana, mutta ainakin jääkaapissa säilyy hyvin etikassa kieritetyt versiotkin :)

      Poista
    3. Hyvä hyvä Marra, sinä muistit etikan.
      Itse en sitä ikinä muista. Ja jos muistan, en muista missä etikkapönikkää säilytän. Pitäisi jotenkin muistaa (juujuu) pullottaa etikkaa vähän pienempään purkkiin ja säilyttää purkkia munien kanssa samalla pöytäneliöllä.

      Poista
    4. Mulla on jättimäinen etikkapullo heti jääkaapin oven vieressä, jotta saan etikoitua munat tarvittaessa ennen jääkaappiin menoa ;) Viime aikoina on ollut puhtaita munia, mutta välillä on kausia, että ne on käsittämättömän likaisia...

      Poista
    5. Voih, ne tuoreet munat, voi kun pääsisi sellaisista leipomaan ja tekemään munakasta. Ah. Olkaa onnelliset, itse ostan niitä vitivalkoisia ja mauttomia. Olen kuitenkin lapsesta asti tykännyt kanamunista.

      Kaikelle mikä sanoo hau peukutetaan ja kannustetaan täällä päin. Olen itse ottamassa sitä beaglea, ja tajunnut, että niitähän pitäisi olla ei hau vaan hau ja hau, koska yleensä beaglet ovat laumakoiria, eli olisi koiran hyvinvoinnille parempi, että niitä olisi tuplaten. Kyllä se vaan mulle sopii. Tosin pitää kammeta itsensä sinne sumuisille saarille ensin - ilmeisesti ison Ameriikan kautta.
      OP

      Poista
    6. Kiitoksia! Kukkenheimin tapahtumia on niin mukava seurata. Tänään tarjosin kuivia sahanmuhia rypypaikkaan - ei ollut niin suosiollista kuin tuhka. Tuoretta kitkentäjätekasaa penkovat antaumuksella ja munaavat kivasti. Pulla on herkkusuosikkilistan kärjessä. Kiitokset munanputsausohjeista Hirnakalle ja Marralle!

      Sateinen ja kylmä sää - yh... onneksi voi värkkäillä kasvihuoneessa <3

      Poista
    7. Kanat ovat kyllä hauskaa porukkaa ja melko helppoja elättejä. Toki varjopuoliin kuuluu kanan suhteellisen lyhyt ikä ja joskus on armeliaampaa tarttua kirveeseen kuin elvytellä.

      Meillä on se Raahen reissun tuliainen, laventelin värinen kääpiökochin (tussahtanut eli friseerattu versio) ihan ykkössuosikki, Pölypallo jolla on kaksi vikkelää kinttua ja utelias mieli.

      Sataa ja tuulee, ihan mahdotonta on tämä suvi tänä vuonna. No ensi viikolla helpottaa. Aurinkolaseista saa pyyhkiä pölyt.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com