torstai 31. heinäkuuta 2014

Kuvat on, kuvaton


Söpöilköön nyt tuo Felixin ryökäle tuossa kuvituksena.
Kuvia minulla on, mutta olen silti kuvaton. Kuvat kamerassa eikä tarmoa eikä aikaa kaivella piuhaa, yhdistää laitteita ja setviä kuvaläjistä parhaat päältä. Ehkä sitten huomenna?

Tänään tapahtui paljon. Nuorimmainen pääsi kotiin, mutta osaston ovi on raollaan, avautuu yhdellä puhelinsoitolla. Seuraava reissu onkin sitten pidemmänpuoleinen.

Nämä muutamat päivät antoivat kuitenkin paljon työkaluja (ja voimia) kohdata tulevat haasteet ja selvitä niisä ehkä hieman paremmin.

Tunnustan aliarvioineeni vastustajan. Se on viekas, katala ja ehdottomasti läpeensä paha.

Olen (ja koko perhe on) saanut valtavasti tukea, yhteydenottoja ja kannustusta niin monelta taholta, että kaikkien kiittäminen ja muistaminen on mahdotonta. Kirjoitan nämä seuraavat kirjaimet hitaasti, arvostaen ja painokkaasti, teille kaikille: K-I-I-T-O-S !

Jokainen blogiin, facebookin viesteihin, tekstareihin tullut viesti ja kommentti on auttanut. Kaikki olen lukenut ja kaikkia arvostan. Halaukset, äänet puhelimessa, sanat kännykän näytöllä, kaikki ovat auttaneet.

Elämän täytyy jatkua ja syvimmistäkin poteroista on pinnalle noustu. Niin tästäkin.


Esikoinen on viettänyt hikisiä tunteja ratsastaessaan molempia torpan ratsuja. Poni Sörsselson sai Esikoiselta kiitettävän arvosanan ja Töttiksen uudet, uljaat lihakset (oikein tarkasti kun katsoo pinkkien lasien läpi) ovat nostaneet Töttiksen ratsuindeksiä Esikoisen hieman snobismiin kallellaan olevalla asteikolla huimasti. Ja kyllä, sen mitä eilen jaksoin ja ehdin katsoa, hyvältä näyttää.


Tänään nousi rajuilma, rajusti ilmaantuikin. Radiossa sanottiin jotta jossain Kesälahdella ja Kiteellä on jotain ukonilmaa, samassa paukahti Torpan ilmatilassa ja taivas valui maahan asti. Minulla oli luonnollisesti kiesistä sivulasit alhaalla... Pihalla etenin kauheassa puhurissa kohti kiesiä ja sain kuin sainkin veivattua ikkunat kiinni. Penkit ovat märkänä, kyllä ovat. Täytyy huomenna tutkia ja tuulettaa, eivätköhän luvatut helteet kuivata sen mikä tänään kastui.

Myrsky repi puita ja taivas salamoi, kirjaimellisesti. Pari kertaa iski oikein kunnolla, muttei siinä rankkasateessa nähnyt mihin ja miten. Iso-J sai sähköiskun irroittaessaan koneitten piuhoja työhuoneessa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Pahimman rytäkän tauottua siirsimme hevoset talliin ja tutkimme tuhoja. Laidunaidan päällä rötkötti vanha hieno pihlaja. Naapurin vanha tuomi oli katkipoikki ja ainakin yksi kuusi oli erkaantunut latvastaan melko ikävän näköisesti. Kuusitukki siitä tulee. Konkeloita on metsässä varmasti paljon, täytyy lähipäivinä käydä kurkkimassa.

Pihan salavat olivat kaameassa kunnossa. Taloa lähinnä oleva kärsi pahiten, outoa mutta totista totta. Roskaa riitti siivottavaksi.

Illalla kävimme moottorisahalla pätkimässä pihlajaa pienempiin osiin. Menee koko puu kaatoon, salama on iskenyt varsinaiseen runkoon niin, että erkanevat oksat ovat harallaan mikä minnekin, repsottavat säleiden varassa. Täytyy naapurin kanssa miettiä mihin suuntaan ja milloin puu kaadetaan. Hevosia ei voinut puun epävakauden takia laittaa laitumelle, eli ne norkoilevat yön lankkutarhassa. Sähköt saatiin kuitenkin kiertämään.

Yksi kanantipu oli lentänyt myrskyn aikana väärälle puolelle aitaa, hönttiparka ravasi aitaa ympäri ja etsi pääsyä omiensa joukkoon. Onneksi hoksasin ajoissa ja sain tipun talteen.

Yöksi on luvattu sateita ja uutta myrskyä. Saapa nähdä mistä ja miten silloin puhaltaa.

Huomiseksi (apua, taas perjantai) on ohjelmassa monenlaista hankintareissua. Ehkä nettiyhteys kestää ja saan aikaiseksi siirrettyä ne kuvatkin.

Näillä mennään, kuka missäkin.

The Stig, The Hero
:D
PeeÄäs: näiden kahden alimman kuvan myötä toivon Iso-J:n muistavan lähestyvän syntymäpäiväni.

4 kommenttia:

  1. Toi things to do today kuvaa aika hyvin erästä neljän vuoden jaksoa mun elämässä. Toivottavasti ei enää koskaan uudestaan, mutta niinhän se on, että semmoinen aika voi tulla jostakin muusta syystä vielä eteen. Mutta ainakin silloin tiedän jo miten toimia, noin sitä mennään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus ei voimat vaan riitä enempään kuin päivästä toiseen rämpimiseen.

      Ja sekin on joskus päivän selviämistaistelu.

      Poista
  2. Marra, toivon, että oma neljän vuoden jakso olisi päättynyt viime joulukuussa - ja eipä siinä muuta ole juuri ehditty tehdä. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaisten en voi kuin toivottaa jonkinsortin jaksamista ja sisua räpistellä eteenpäin. Niin kauan kuin nokka pysyy edes hetkittäin pinnalla, henkikin kulkee. Joskin happea haukkoen. Myötätuulta !

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com