Koska en ole päässyt blogger 'palveluun' kolmeen vuorokauteen, laitan terveiset puhelimen kautta. Kuvien koko on jättimäinen, korjaan ne heti kun pääsen läppärillä läpi.
Viikonloppu on ollut paahteinen. Vettä saisi letkuttaa plantaasille niin paljon kuin kaivosta lähtee mutta laiska ei jaksa.
Täällä on vihattu windowseja, manattu Mac -koneita ja sadateltu Saunalahtea.
Ikkunat on pesty, sillä leijun. Vuotuinen urakka vaati uhrinsa. Vasen jalkani puoliksi halvaantui eilen, ei tuntoa, ei pitoa, ei ponnistusvoimaa.
Raahasin jalkaa perässä, hinauduin seiniä pitkin ja kas, aamulla tunto palasi ja kramppi herkesi. Oli muuten fittimäinen tunne kun jalasta lähti tunto.
Tänään jatkoin ikkunanpesua, pesin ne joihin huimalla uloittuvuudellani yletyin.
Viimeinen ikkuna oli helppo, työtason päällä. Siksi nostin yläruudukon lasit ylös.
Seuraavaksi ne rojahtivat olkavarrelle.
Olivat pitkät minuutit kun odottelin apuja, Iso-J rymisti tupaan ja nosti ne perhanan triplaikkunat pois. Onneksi oli hauista jumpattu, suoraan siihen rojahtivat.
Kipeä on vieläkin, haudoin kolmen K:n ohjein vajaan tunnin ja ihme kyllä, mustelmaa ei ole vielä noussut. Ehkä mitään isompaa ei hajonnut ja yön aikana itsestäänkorjaantuva keho elpyy.
Muilta osin kaikki hyvin.
Peetu tappoi ties monennenko kumikanan, oikeat kanat voivat hyvin. Pikkupojat jyräävät hunnilaumana yläkerrassa ja Setä Milton näyttää hautovan synkeitä säkeitä niiden pikkuhirviöiden varalle.
Hevoset tulevat kotiin keskiviikkona, toinen tulee käymään, toinen jää.
Nämä kaikki saisivat tulla, syötävää riittäisi kaikille. Ensi vuonna voi olla mahdollista ottaa pari vierasta laitumelle, eivät nämä meidän ponit ehdi kaikkea hoitamaan kahdestaan.
Ja viikonlopun hyväksi lopuksi syötiin Takapihan Tavernassa, hyvin kuten aina. Sain luku-urakkani päätökseen ja totean, että olipa mukava lukumatka. Suosittelen kaikille monitasoisten tarinoiden ystäville. Minua miellytti Twin Peaks -tyylinen kerronta, kaikilla tarinoilla oli aina vähintään kaksi puolta ja oma mielikuvitus turvasi sen, että mielenkiinto säilyi koko 800 -sivuisen järkäleen viimeiselle sivulle.
Kirjanmerkkinä toimi ystävien lähettämä postikortti Ystadista. Sattumaa tai ei, Iso-J ja Esikoinen katsovat joka ilta ainakin yhden Kurt Wallander -leffan. Meillä on ne kaikki, Komisario Beckit päälle ja monta muutakin sarjaa.
Nyt unta kohti ja päin alkavaa viikkoa. Siellä odottaa tallin pesu ja vuosihuolto, laidunten aitaus ja pari muuta urakkaa.
Nähdään taas, missä lienetkin!!
Mitäs minä sanoin siitä Harry Quebertista! Tiesin, että pidät siitä.
VastaaPoistaMinusta ikkunanpesu on periaatteessa ihan kivaa, mutta se ei näy käytännössä. Kanadalainen tuttavani ihmetteli suomalaisten naisten intoa siivoukseen, matontamppaukseen ja ikkunanpesuun joku aika sitten. Siellä sen tekee ikkunanpesijä, ehkä kerran vuokdessa.
Aiotko todella luopua toisesta hevosesta? Pystytkö siihen?
OP
Oikeassa olit! Twin Peaks -tyyli osuu ja uppoaa. Se minua kyllä häiritsi hirveästi, että erästä hyvin keskeistä henkilöä eivät hoksattu tutkia aiemmin, vasta loppusuoralla palattiin 'pahan juurille'.
PoistaTänään luin muuten ensimmäisen ei-tykkäävän arvostelun, oman maakunnan lehtihän sen lyttäsi. Osittain yhdyn kriitikon sanohin, mutta vain vähäisiltä osin. Suosittelen kirjaa silti kaikille joilla on aikaa paneutua siihen ilman, että kirjan joutuu jättämään päiväkausiksi odottamaan lukuaikaa.
Ikkunanpesuun palkkaisin mielelläni ulkopuolisen. Mutta aina se jotenkin jää ja löydän itseni niitä pesemästä. Itse lasien pesu on ihan helppoa mutta kaikki se esityö mitä täytyy tehdä on tylsää. Kasvien siirto, verhojen poisotto…
Ja ei, ei meiltä todellakaan luovuta toisesta hevosesta. Poni S:n jatko-opinnot vaativat järjestelyjä hevosten asumisessa. Jatko-opintoja kun täytyy käydä suorittamassa toisaalla.
Kyllä hyvät tarinat pitää lukea putkeen, jos nimenomaa tarina on se joka kantaa, kuten dekkareissa tai sen tapaisissa on.
PoistaMinä näen lukemani hyvin pikkutarkkoina kuvina ja tässä oli minusta ihan suoraan leffakäsis.
OP
Melko sama tapa minulla, visualisoida lukemani.
PoistaLeffa siitä varmaan tulee, toivottavasti sopivan Lynchisti ohjattu.
Minä kans kunnostauduin pesemällä kolmet ikkunat ulkoapäin. Enempään ei helteessä kyennyt. Ajattelin silleen vähän kerrallaan tulevan valmista, ei isosti urakoimalla.
VastaaPoistaHelteet yhä vain jatkuvat välillä ukkostamalla. En valita, mutta töiden teosta näillä keleillä ei vain tahdo tulla yhtään mitään. Ehkä siis lomailusta pitäisi löytää jokin vähemmän suorittava puoli?
Hyvä sinä! Siis teilläkö ei ole monsuunisateita? Minä jotenkin käsitin, että koko länsirannikko ja Oulu-Porvoo linjan länsipuoli kärvistelee sadekaudesta.
PoistaMeillä on tänään vähän pilvisempi päivä, mutta lämmintä on. Hyvin lämmintä.
Vähemmän suorittava lomailu on varmaan jotain utopiaa, ei se meille maalaisille ainakaan passaa kun on mitä milloinkin värkättävänä.
Pari päivää sitten tuli 5 mm ukkoskuuron liepeitä. Hellettä piisaa ja ukkoset kiertää maan puolelta ohi satamatta. Mutta tämän lämpimän ilman ne tuovat tännekin. Vähempikin piisais.
PoistaOttelin sitten nokkospöpelikön kanssa ja kylläpä kyynärvarret punoittavat. Eikä ne ehtinyt kuin hipaista...
Jännä miten paikallisia nuo sateet ja myrskyt ovat.
PoistaTäällä erään nimettömäksi jättäytyvän ahteri otti nokkosisumaa mansikkamaalla... Auh ja voih!
Komppaan Titaa, kuivuudesta kärsii tämä osa länsirannikkoa!
VastaaPoistaMeillä on suursuosikki lateksipossu(t), jotka kestää noin 20min, sen jälkeen niistä ei ole kuin raato jäljellä. En uskalla kokeilla kumikanoja, niistä tulisi yhtä nopea/kallis huvi.
Kauinis Rosa Mundi! Minun jäi yli kasvanneen Jasmikkeen alle, eikä tee kukkaa ... joutaa siis siirtää ensi kuussa.
Lämmintä kesää!
Se on kyllä jännä miten terrierit suolistavat lelunsa, aika lasketaan minuuteissa.
PoistaTuo Rosa mundi päkisti tasan yhden kukan. Näytti kärsineen talvesta ja pahoin. Viime vuonna kukki isosti.
Kaunis tuo on, ehdottomasti.
Auts, hoppas Peetu suhtautuu rauhallisesti Pikkupoikiin eikä kohtele kumikanojen tyyliin. Pikkupojat saattavat kyllä olla siinä määrin nokkelia, että Peetu on hätää kärsimässä. Tänään golfkilpailussa, hieno päivä ja tasaista peliä mutta aina joskus ihmettelen kuinka pieni valkoinen pallo herättää niin SUURIA tunteita. Ryhmässäni pelasi naapurin ladykapteeni, taitava pelaaja, mukava ja rento naisihminen. Omasta seurastamme oli lisäkseni iäkkäämpi naishenkilö, joka jaksoi opastaa meitä muita, myös naapuriseuran ladykapteenia kärryjen paikasta, säännöistä, pelinopeudesta...eniten nauratti ja sitten hävetti. Minkä raparperinlehden alla nämä golf..n...kasvavat:)? Ei enää koskaan samaan ryhmään...
VastaaPoistaVoi elämä tuota golfmaailmaa
Poista:D Siinä on laji johon minun luonteenlaatuni ei sovi eikä istu. Ja uskon, että pari kierrosta mainitunkaltaisessa joukkueessa romahduttaisivat korrektin käytökseni tuhannen säleiksi.
Meidän olisi korkea aika treffata. Missä ja milloin? Tuleeko vuori muhammedin luo vai toisin päin??