Tipi tii…

Brand new, ihan uus

Hei, olen Blondi 

Hattarapää

Olga

Katsaus kanalaan. Tässä ylhäällä Torpan silkkikanat. Neljä kanaa ja yksi kukko, se iänvanha kukonrähjä Gaddafi. Kiekuu kun muistaa ja nuokkuu välillä omaa ukkokukon untaan keskellä kanatarhaa.

Poissaolon aikana väki oli lisääntynyt, kiuruveteläismammat hautoivat tomerasti ja neljä vikkelää tipua sisäkanalan pikkuosastossa nyt piipittää. Pahuksen vaikeita ovat kuvattavaksi, tusasin monen monta kertaa ja sain tulokseksi muutaman räpsyn. Onneksi suurin osa näistä piippareista näyttää minun silmissäni kanoilta, ehkä siksi, että kovasti paljon kanoja toivoin.

Katsokaa nyt itse, niitä on kaksi vaaleaa ja kaksi tummempaa. En saanut tietenkään kaikkia neljää samaan aikaan samaan paikkaan, vähintään joku pomppi jossain toisaalla. Minusta nuo ovat niin kanamaisia, että saattoi kerrankin käydä mäihä ja säästymme kukontappotalkoilta. Jos nyt joku kukoksi osoittautuu, niitä saa täältä kahvipakettia vastaan.

Ruskea

Tummempi ruskea 

Ruskea ja toinen vaaleista

Vaalea

Sama vaalea

Vaaleat ja tummin

Lopuksi vielä omituisten otusten kerho, kaunis kana ja hemmetin kalliiksi tullut kukko. Kaunis kana on Olgan (musta silkkikana) hautoma tänä keväänä kuoriutunut tipu. Isä on joko se perhanan Vappupilli tai vanha Gaddafinrähjä. Muna on joko Olgan tai Hattarapään tai sitten jommankumman vanhan kanamummon teos. Ei tästä kyllä puhdasrotuista silkkikanaa saa tekemälläkään. Kaunis kana siitä joka tapauksessa taitaa varttua ja ilolla pidän porukoissa.

Ja sitten se Hemmetin Kallis Kukko. Kuten moni ehkä tietää, olen jahdannut Vappupillille morsianta. Toukokuussa vihdoin onnisti, omasta maakunnasta löytyi konehaudottuja chabotipuja. Eka kuormassa toin kotiin kolme. Niistä kaksi heitti ns. heltan nurin melko pian saapumisen jälkeen. Kävin hakemassa yhden lisätipun ja kaverille samalla kaksi tipua. Kaverin tiput toimitin Sipooseen ja ovat käsittääkseni hengissä. Lomalle lähtiessä meille jäi vanhaan marsuhäkkiin kaksi chabotipua. Odotusarvo oli kohdallaan, fifty-sixty toinen olisi kana?

Niinhän siinä sitten kävi, että toinen heitti veivinsä reissumme aikana. Äitikulta hoiti niitä kellontarkasti ja huolella, mutta pettymyksekseen löysi yhden tipun kuolleena. Samalla tavalla sekin oli aloittanut nuupahtamisen ja vaappumisen ja sitten kellahtanut viimeisen kerran nurin, koivet oikosenaan. Ilmeisesti se oli sitten se varmana kanana pidetty tipu.

Jäljelle jäi yksi joka mitä ilmeisimmin on kukko. Eli Vappupillin kehnolainen ei saanut lapsivaimoa vieläkään. Toivoa kuitenkin on. Paikka josta hain kaksi uusinta silkkikanaa, ilmoitti haudottavansa chaboja ja tälläsin oitis nimeni varauslistalle.

Olkoon HKK vielä tuolla muiden joukossa, pirteä ja puuhakas tipu kun on. Myyn sen pois, kyllä hyvälle chabokukolle luulisi ottajan löytyvän.

Ei se vaan mene läheskään niin kuin elokuvissa. Eläinten kanssa pelatessa ei voi olla varma mistään.

Nyt meillä alkaa olla mukavan sekalainen sakki kanasia. Kukko Savolaisella on samanrotuiset rouvat ja pari tehomunijamummelia. Ja uutta polvea on kasvamassa.

Kunhan nyt malttaisivat pysyä varjoissa kun kanahaukka tuo kesälapsensa liitoharjoituksiin peltojen ylle.

Ja vielä loppuun, tämä ei ole vale vaan sinivale. Unikko.
Ensimmäiset kukat ever! Kolme istutin, yksi elää ja nyt jopa kukkiikin.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!