Uuteen nousuun

Taakse jäivät Puerto Banúksen ökyautot ja jahdit, täällä sitä aloitellaan uutta viikkoa Torpan tutuissa maisemissa.

Ruoho on leikattu ja ikuinen taistelu vuohenputkea, vesiheinää ja muita rikkaruohoja vastaan jatkuu. Taistelu tuntuu lähinnä selän väsymisenä, mutta vielä tämän viikon pidän täydellisen treenivapaan.

Korkeintaan loppuviikosta polkaisen pari kevyttä fillarilenkkiä. Ensi viikolla sitten herkutellaan uusilla treenivermeillä, saas nähdä mahtuuko vatsanpuolelle lomalla kasvanut reppu pöksyihin vai pitääkö penkoa vanhojen vaatteiden varastosta joku väljempi malli.

Saatiinhan sitä näille Perä-Kurjalan sateenpieksämille kunnaillekin lämpimät lukemat. Siitä riehaannuttiin ja syötiin eilen illallinen Takapihan Tavernassa.

Sääskiä ei juurikaan ole, jotain pieniä viinilasisukeltelua harrastavia ötököitä lenteli ilmassa. Jokainen koki hukkumakuolon punaviiniin. Kesäkeittohan sekin omalla tavallaan on, en tosin tykkää semmoisista 'sattumista' ensinkään.

Tänään illalla käydään katsomassa Torpan hevosvoimia. Siellä on kuulema Poni Sörsselsson ominut lauman itselleen ja vallastasyösty entinen johtajaruuna synkistelee Töttiksen kanssa. Töttis sai siis vihdoin toisen jäsenen mielensäpahoittajien kerhoon.

Poni S. on nyt kuulema niin vahvassa vedossa, että jää mitä ilmeisemmin toistaiseksi sinne. Töttis ja joku joutilas tulevat meille. Mitä ilmeisimmin tuo joutilas on vuosikas Suomenhevostammavarsa. Kuulema myynnissäkin on jos oikea ihminen osuu kohdalle. Varokaa vaan, laitan kyllä kuvia tännekin, nätti se on ja hyvää sukua.

Poni S:n ratsun peruskoulutus voidaan katsoa suoritetuksi ja nyt harjoitellaan mm. laukannostoja käynnistä. Jätkä on niin priimusoppilas, että saattaa hyvinkin käydä lähiviikkoina näyttämässä letkeää liikehdintää kisa-aitojen sisäpuolellakin jos sopivat kisat lähiseudulta löytyvät. Sielu ilosta laulaa. Tiesin minä, että se on hyvä hevonen, mutta että niin hyvä… huhhuh. Joskus sitä käy ihmisellä tuurikin hevoskaupoilla.

No, Töttis tietysti omalla panoksellaan kompensoi onnistuneiden hevoskauppojen lopputulosta. Onhan se nätti, sitä ei käy kieltäminen.

Täytyy hoitaa tamman kohdalta viralliset paperiasiat kuntoon ja ottaa se vihdoin omiin nimiin. Olen ihan tahallani vitkastellut niiden kanssa, tammahan on meillä ollut ns. ylläpidossa.

Tässä onkin ratkaisujen ja siirtojen aika edessä. Se on selvä, että Poni S. on ykköstykki johon panostetaan ja Töttis sellainen kotitonttu, pellonkoriste.

Vaan eipä toinna hättäillä, aika kyllä näyttää suunnat ja kertoo oikeat nuotit. Ajopuu kolahtaa aina rantaan, rakas teoriani ei voi tälläkään kertaa pettää.

Tiistaina aamun ensimmäinen virallinen homma on lääkärivisiitti Nuorimmaisen kanssa. Uskon vakaasti, että elämää viimekuukaudet varjostanut asia saadaan nyt vähitellen kuntoon ja elämä jatkuu, uuteen nousuun, kirjaimellisesti.

Elämä antaa ja elämä ottaa. Nyt joudun ottamaan osumaa vihulaispusikoista, meinaan siivota valkosipulipenkin loppuun ja harata pottumaan käytävät. Ja siellä rivin päässä rehottaa vihulaispuskat. Ne näkee, muttei muista ja sitten taas persauksessa kirveltää.

Illalla yritän purkaa kamerasta kuvasatoa ja mikäli intoa riittää, kuvaan sekä Pikkupojat että kanatipuset. Ovat molemmat kohteet niin pomppivaisia, ettei kunnon kuvia saa oikeastaan mitenkään muuten kuin tuurilla.

Sitä odotellessa kitken, kitken ja kitken.
Onneksi sitä ei tarvitse nyt tehdä sadekamppeissa ja villahousuissa vaan ihan shortseilla pärjää.

Mukavaa maanantaita sinullekin, missä kuljetkin!

PeeÄäs: ylemmät kuvat Marbellan Puerto Banúksen satamasta, alemmat Malagan vanhasta kaupungista sekä Castillo de Gibralfarolta.