Valmista tulee, hiljalleen

Pyytelen jo etukäteen anteeksi teitä ei-hevosihmisiä, tämä postaus on enemmän kuin vähän talliremonttiaiheinen. Se mokoma kun vie aikani, ajatukseni ja rahani. Onneksi alkaa vähän kerrallaan tulla valmista.

Tänään saatiin kalterit ja ovet paikoilleen.
Hiljainen vihellys pääsi ilmoille, hyvältä näyttää.
Itse asiassa, eihän tuonne hohtavaan valkeuteen tohdi vähäisiä maalaishevosia laittaa, luulevat päässeensä taivaan iloihin ja ryhtyvät leijumaan.

Viimeistelymaalausta vaille valmis

Oli puhetta patenttiratkaisusta jolla pidetään uteliaan Metsähevosen hampaat ja juoma-astian vedet sopivasti kurissa. Kas kun Metsänpojalla on joko vallan huima ryystö tai/ja tapa kipata 50 litrainen palju nurin. Aamulla se on joka tapauksessa tyhjä ja lattia märkä.

Noh, minä nyt kohtuullisen ylpeänä esittelen tämän meidän versiomme. Ylemmässä kuvassa on luukku joka on karsinan etuseinässä.

Sesam aukene!
Luukussa on kiinnitysosa jossa on yllättävän hyvin yhteensopiva tasareinäinen ämpäri. Vetoisuus 20 l.
Ämpärin voi nostaa pidikkeestä pois pesua varten ja täyttää tuossa paikallaan. Vesihän meillä kulkee letkulla lämpimän verstaan puolelta, muutaman metrin matkan takaa.

Vaikka ämpärin voikin nostaa pois pidikkeestä, en usko, että edes Metsänpoika jaksaa hampaillaan nostaa vesilastissa olevaa ämpäriä pois paikoiltaan. Tai eihän sitä tiedä eikä ponia pidä aliarvioida. On se vaan pikkuisen kiinalainen arvoitus se nostohomma ihmisellekin. Eikä ämpärin takalaita nouse hahlosta ulos ilman pientä kikkakakkosta tyhjänäkään.

Hevosen puolella näyttää tältä.
Ämpäri on paikallisen varustemyymälän valikoimista. Hintaa ämpärille oli merkitty n. 33 € ja kolmella pultilla kiinnitettävälle telineelle n. 11 €. Harvoin näkee noin tukevaa ja tanakkaa vesiastiaa.
Panin paljon rahaa ja uskoni tuohon kapistukseen.

Aika näyttää oliko toimiva homma.

Ettei totuus unohtuisi, tuossa on vielä yksi oven aihio maalausta vartomassa. Ja ritilähomma on mittatilauksena väsätty lattiakaivo. Kestää vaikka tankin painon, ei notku hevosenkaan kavion alla.

Harkkoseinä vaatii maalausta ja tuohon tilaan pitäisi löytää vähän kaappeja. Kierrätyskeskus on ensimmäinen ja toivottavasti ainoa ostoskohteemme. Uskoisin sieltä löytyvän kaappi jos toinenkin. Työtaso meillä jo on. Tänään sain hienoja takorautaisia naulakoita, niitä pitää sovitella ja mallailla ajan kanssa ja ajatuksella.

Maalaushommista puheen ollen, kuvassa Torpan Armon viime aikojen työasu. Vanha kunnon Maupitin purjehdusnuttu alkaa olla ns. parasta ennen kamaa.

Eivätkä nuo harmaat Touhopöksytkään enää aivan freesit ole. Mulla on peräti kolmet harmaat Touhot (Iso-J:n antama nimi rumille ja lököttäville collarihousuilleni) ja kaikki samassa kunnossa.

Rohkenen lähestyä Joulupukkia pienellä pyynnöllä uusien Touhojen merkeissä.

Laitan kolmen setin viimeiseen käyttörundiin ja sen jälkeen pidän niille hiljaiset kiitoshetket, hyvät olivat ja hyvin palvelivat.
Rumat mutta uskolliset Touhoni. Tres Amigos!

Muutoin elämä Torpalla sujuu entiseen malliin.
Ikkunoita ei ole pesty tälläkään viikolla ja Tupaterrieri ukkoutuu.

Onkin kehitellyt aivan uuden ruokaseuralaispalvelun valmiusasennon. Tuolleen ei näe pöydälle mutta muruset ja sattumat yltää kyllä lipaisemaan mikäli niitä osuu ns. hollille.

Käsittämätön kaveri, notkea ja elastinen. Nasse.
Uusia vastaavia ei ole saatavilla, tuo on uniikki ja arvokas.
Ja hyvin hyvin rakas.

Pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Saunan kautta petiin.
Iso-J:n päivä se vasta pitkä olikin, viideltä oli jo eväitä värkkäilemässä ja kuudelta baanalla. Tuli just äsken kotiin.

Huomenna kuulema samanlainen reissu. Perjantaina on vain lähialueliikehdintää ja treffit hierojan kanssa. Tarpeeseen tulevat ne treffit, jumissa koko ukko.

Nyt sinne saunaan ja sitten lepo!