Hidastuksia

Elähän hättäile, istu mättäille... kärsivällisyys on taas noussut uuteen arvoonsa.
Välillä kuitukaapelit ovat millälie umpijumilla, seuraavaksi sisäinen verkko etsii itseään. Ja jos ihminen ei ole netissä, ihminen on hukassa.

Ja sitten on niin paljon hommaa, ettei jouda nettiin. Ja kun joutaisi, tulee migreeni.
Perjantaina nostettiin porkkanat ja sitä oranssia pötkylää nousi paljon. Mikäli sato saadaan taltioitua hyvin, meillä on porkkanoita sekä lumiukkojen neniksi, että hevosten herkuiksi. Veikkaan, että ihmisiltäkin pursuvat porkkanasoseet korvistakin ennen ensi kevättä.

Siinä porkkanannostossa ounastelin vinon auringonvalon ja hiljalleen puutuvan niskani yhteisvaikutusta ja kyllä vain, lauantaiaamuyönä heräsin wanhan kehnon jomotukseen. Mieliharmi migreenihän se oli tullut visiitille.

Vahvaa tuhdimmat särkylääkkeet eivät auta, parasta pötköttää hissun kissun pimeässä.

Kakarasoppaa ihmiskattilassa, semmoisessa ne meidän perilliset lystäilivät samaan aikaan kuin äitipolo voi huonosti kotona. Harmitti, kun en päässyt visiitille tuttavaperheen luo. Iso-J ja perilliset pääsivät herkkupöytään ja paljuun. Tulivat tosi myöhään kotiin, kello taisi olla 23 kun taksi pörähti pihatielle.

Mukavaa vaihtelua meidänkin porukalle, yleensähän me jäkitämme täällä torpalla ja ystävät tulevat tänne. Joskus näinkin päin.

Eilinen meni omalta osaltani kohtuullista kehnommin. Tänään heräsin intoa ähkyen ja roiman kahviannoksen jälkeen olikin pakko päästä pihalle. Raikas tuuli ja mukavan viileä ilma tekivät terää.

Hevoset ovat viettäneet jo kaksi yötä sisällä, väliaikaisratkaisu on ilmeisen mukava. Omia yksiöitä odotellessa näyttää siskonpetikin kelpaavan. Onhan sitä lattiapinta-alaa siinäkin liki 20 neliötä. Hyvin mahtuu pulskempikin perhehevonen köllöttelemään.

Kummallakin on aamuisin purua otsatukassakin joten pötkönpötkön siellä yö vietetään.

Tänään tein tarhaan suursiivouksen ja Iso-J mellasti riihessä. Joka toimii meillä puuvarastona. Tämmöinen hieno torso sieltä löytyi...
Kuvakulma ei ole kaikkein paras mutta ne joiden mielikuvitus näyttää tuossa alatorson niin kivat teille. Semmoinen se on.

Alatorso!

Ja kyllä taas kelpaa kylän isännille esitellä kaupunkilaisten puuvajaa. Ensi viikolla on jonniinsortin puutalkot ja haravoidulle lattialle passaa asetella pölkyt halki, poikki ja pinoon.

Perjantaina olimme naapuri-Minnan kanssa hevoslenkillä. Metsänpoika näytti taas kerran yliluonnollisia taitojaan. Se poni pystyy siirtymään silmänräpäyksen sadasosassa ihmisen vierestä 50 metrin päähän. Kyllä, niin se poni vaan teki. Yhdessä hetkessä se kelmi käppäili silmät puoliummessa vieressäni ja seuraavassa hetkessä näimme kuinka iloisesti pukitteleva keltainen poninpersaus katosi vattupuskien taakse.

Tammasielu toljotti perään alahuuli vapisten, mutta päätti pysyä ihmisten kanssa eikä poistunut sukkana perään, olisi voinut sen tehdä halutessaan. Metsänpoika oli esitellyt sivuluisujaan pihalla ja herättänyt suurta pahennusta lennättäessään pihanurmituppaita Iso-J:n ällistyneiden silmien edessä.

Kun me taapersimme pellon takaa pihaan, keltainen salamaponi seisoi tyynenä porkkanalaatikkopinon vieressä ja söi porkkanan naatteja ja kuunteli Iso-J:n saarnaa siitä, kuinka kurittomat ponit tekevät tuttavuutta lihamyllyn kanssa.

Voi kun mulla olisi ollut kamera mukana, ilmeet sekä tamman, että Metsänpojan naamalla olisivat olleet taattua vuoden luontokuva-aineistoa.

Nyt alkaa olla aika ottaa kopsukat sisään ja pistää iltaeväät jakeluun. Yöheinät saavat myöhemmin. Minä käyn sitä ennen saunassa, jotenkin tuntuu, että nyt jos koskaan lempeät löylyt tulevat tarpeeseen. Ja ovat ansaitut.

Ensi viikko on perillisillä syyslomaa, toivottavasti ehditään edes jotain pikku aktiviteettia järkkäämään. Jotain muutakin kuin tallitöitä ja lantojen kärräystä.

Tupaterrieri näyttää lepuuttamisen mallia, leppoisaa pyhäiltaa sinullekin!