Yhteys kuvan ja otsikon välillä on niin vähäinen, etten jaksa edes miettiä mikä se olisi. Taivas on sekainen ja sotkuinen, tuuli riehuu käsittämättömällä forssilla. Ophelia vai mikäs sen ylipyyhkineen myräkän alkupeäinen nimi olikaan? No ihan sama, pääasia, että alkaa poistua Suomen ilmatilasta mokoma myteri.
Yöllä valvoin ja podin helvetilliset tunnontuskat siitä, että kaksi hevosta seisoo ulkona.
Kävin kurkkimassa tilannetta viimeisen kerran viiden maissa. Hevoset seisoivat tyynesti persaukset tuulta päin ja söivät heinänjämiään. Kahdeksalta vein aamuheinät ja otin loimet pois. Kuivat ja lämpimät hevosennahkat siellä loimen alla oli. Nyt taas nuokkuvat tyynenä.
Tuuli ei ole tyyni. Lehdet saavat kyytiä ja voitte vain kuvitella mihin sotkuun piha on kahdeksan jättisalavan lehdistä mennyt. Terijoen salava on ihana puu, kaunismuotoinen, pyöreänpehmeä. Varsinainen Äitihahmo. Mutta kauneudesta ja idyllistä on pakko maksaa kova hinta. Ja se on roskaisuus sekä keväällä että syksyllä. Keväällä irto-oksat, syksyllä lehdet.
Timpuri-Paavo nakuttelee tallissa, Iso-J yrittää elpyä hierojan näpeissä ja minä saada itseni käyntiin hyvin huonosti nukutun yön jälkeen.
Tutkailin Nitan kommenttiongelmien takia jälleen kerran blogin tilastoja ja asetuksia. Ilokseni huomasin, että kaksi uutta lukijaa on liittynyt mukaan. Tervetuloa ja laittakaa joskus puumerkkiänne. Kuten olette ehkä jo huomanneet, tämä blogi kuuluu sarjaan "hyvin kevyttä hömppää", eli kynnys kommentoinnille on matala. Pitäisi ainakin olla, ellei sitten tekniikka aseta omia esteitään. Siitä olen pahoillani, en osaa ratkaista Nitan ongelmaa.
Sirkun kotona -blogi näyttää olevan suurin liikenteen lähde tällä hetkellä, kiitos Sirkulle elämänmakuisesta blogistasi. Partapapan kautta tulee myös väkeä ja aina valpas Googlehan se lähettää pahaa-aavistamattomia googlettajia tännekin. Mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla Google tarjoaa Hirnakan torppaa osumissaan.
Nyt päivän muihin osumiin, ainakin se ajokorttihomma pitäisi hoitaa alta pois ja hakea 8 metriä z-mallista peltilistaa vesiboksiin.
Katsellaan sitten illalla jos tänään kertyy kuvasatoa.
Pirteää perjantaita ja muutenkin mukavaa päivää!
Hei! Sirkun kautta tänne löysin ja innostuin blogin monipuolisuudesta, eli yksi uusi lukija tässä ilmoittautuu. Mukavaa syksyä!
VastaaPoistaT:Minna
Heipatus Minnalle :-D Blogin aihepiiri on höllääkin väljempi. Käytännössä aiheet löytyvät pihapiiristä ja pakollista ruikutusta pienistä vastoinkäymisistäkin tekstien sekaan joskus tunkee. Mutta olen onnellinen niin kauan, kun murheet ovat pieniä ja vähäpätöisiä.
VastaaPoistaTällä haavaa tekstit painottuvat väkisinkin tallin puolelle, on se niin iso osa arkea (ja viikonloppuja) tuo tallityömaa.
Harmittelin vähän, etten juurikaan jaksa inspiroitua kuvaamisesta. Uuden objektiivin viehätys meni jo, nyt hinkuisin jo uutta, makro olisi niiiin kiva. Mutta tärkeämpää on tehdä hankintoja talven varalle, hifistelyyn ei ole oikeaa tarvetta. Eikä varaa.
Toivottavasti tulee oikein ihania pakkasaamuna, silloin saa kivoja ja rapsakan raikkaita kuvia. Haaveilen vielä tämän syksyn reissusta Kolille, ihan kaikessa rauhassa saisi rämpiä ja kuvailla mitä nyt eteen osuukin.
Sauna teki tehtävänsä ja saunassa muistin, että se pahuksen ajokorttihomma on edelleen hoitamatta. Heti maanantaina, heti sitten.
Ja tähän loppuun vähän tuotesijoittelua.... tunnustan olevani pienimuotoisesti riippuvainen Olvin Mehu-Kivennäisvesistä. Sitruuna on ihan paras ja hyvänä kakkosena Veriappelsiini. Makeus tulee hedelmäsokerista eli sitä kammottavaa aspartaamia ei ole näissä tuotteissa. Raikasta ja hyvää.
Tuuli sai jostain uutta puhtia ja töhöttää aivan liian kovaa :-( Mikähän mahtaa olla meteli ja metakka pohjanlahden karuilla rannoilla, Tuula-Annelin ja Titan maisemissa?
Pitäkää hatuistanne kiinni!
Hauskaa illanjatkoa, minä syvennyn nyt taas kerran akkainlehtien antiin. Osa viimeviikkoisistakin on lukematta ja jo menin uudet ostamaan. Päivän tärkeimmät uutisethan luen perjantaisin Hevosurheilusta.
Aamulla oli ihan aavemaisen pysähtynyt tunnelma. Puut eivät liikkuneet mihinkään, eikä tuuli vonkunut. Kaikki oli ihan seis. Aurinko vain paistoi - ja ympäristö oli ihan roskainen puiden oksista, lehdistä ja neulasista.
VastaaPoistaHiljaisuus... joutset vain toitottivat lahdella. Olivat laskeutuneet tankkaamaan ja lepäämään - odottivat hyviä lentosäitä ja sopivia tuulia. Paljon on parvessa lintuja. Kokoontumisajot... lahdelle lentää pieniä perheitä ja jatkavat sitten isommissa auroissa matkaansa. Se lähtö on komeaa kuultavaa ja nähtävää... ensin alkaa jumalaton huuto ja siipien läiske veteen... sitten ottavat vauhtia ja juosten veden pinnalla ottavat nousukiitoa kannustaen tosiaan mittavalla toitotuksella. Lopulta koko parvi on ilmassa ja alkaa rakentaa matkamuodostelmaa. Että sitä on siunattu ihminen, kun pääsee joka syksy näkemään tämän näytelmän! Keväällä ovat kiireisiä ja pikaisesti yösydännä vain pysähtyvät.
Tita, nuo joutsenten lähtöt ovat semmoisia hetkiä, joita ei voi millään rahalla ostaa. Olet onnekas kun sinulle kuuluu luontOisetuna moinen spektaakkeli.
VastaaPoistaOlen bongannut pari kurkiauraa ja nähnyt kaikenlaisia vesilintujen parvia matkalla talvehtimaan. Joutsenia tervehdin ilolla kun ne tööttäävät tuossa yläpuolella ylilennollaan.
Espoon rannoilla asuessani seurasin Laurinlahden joutsenpariskuntien elämää, niitä oli monta paria ja hyvin selvät sävelet kuka pesii missäkin lahdelmassa.
Luonto antaa meille ihan ilmaiseksi niin valtavan paljon, kunpa me ihmiset osaisimme suhtautua luontoon kuin lahjaan.
Höh, unohtui se tärkein...
VastaaPoistaViimeinen kappale kuuluu olla:
Luonto antaa meille ihan ilmaiseksi niin valtavan paljon, kunpa me ihmiset osaisimme suhtautua luontoon kuin lahjaan. Kiitollisena. Nöyränä.