Kesäaika päättyy

Kuvasta näkyy jotta tänään oli Karjalan taivas sininen ja seesteinen. Taalainmaan koivu ei ehkä ole tyypillisin koivulaji näillä korkeuksilla, mutta minusta se sopii moderniin karjalaisuuteen kuin.... öh... koivu karjalaan!

Hieno päivä, harvinaisen upea lopetus vuoden 2011 kesäajalle.
Aamulla ulkoistettuani hevoset laahustin soffalle ja kas kummaa, puolihorroksessa pötköttelin kymmeneen saakka. Sitten käskytin perillisen keittämään mammalle ahkeruuskahvit ja tilasin tarjoilunkin. Eikä hävettänyt laiskuuteni yhtään.

Onneksi Patentti-Paavo tuli hakemaan loppuja hitsausvehkeitään ja oli pakko raahata bärsse ulkoilmaan. Siinä joutessani siivosin hevosten yösijan ja suunnittelin päivän strategiaa.

Veeran mäkätys säesti tuumailujani ja olisin tilannut Neville Noutajan hakemaan Veeraa patapatamaahan mutta puhelinkehnolainen oli tuvassa. Veeran henkikulta säästyi. Taas kerran.
Meillä käyneet tietävät miten järkyttävän rumalla äänellä Veera kurlaa. Varsinainen räkäkurkku.

Iso-J riehui torpassa siivousvimmassa ja minä viisaana kärräsin sontaa, visusti kaukana talosta.
Se ei ole naisten eikä lasten katsottavaa kun Iso-J siivoaa. Äärimmäisen rasittava kokemus, vieläkin ahistaa.

Nämä kaksi älypäätä tullasivat kukkapenkkiä. En minä tiedä mitä ne sieltä löysivät tai kuvittelivat löytävänsä mutta tavallista hölmömmän näköisinä seisoivat keskellä nuupahtaneita kuunliljoja.

Minä löysin pari ylläriä, tässä ensimmäinen:

Pulsatilla taitaa oikeasti uskoa, että lämmin syksy on sama kuin aikainen kevät. Hyvänen aika sentään miten osaakin olla pieni, suloinen ja karvainen.

Toivottavasti reppana hoksaa nyt pistää nuput kiinni ja vaipua talviuneen, kevät koittaa vasta monen kuukauden kuluttua.

Enkä edes uskalla katsoa mitä tapahtuu kevätkaihonkukan ja jouluruusujen kommuunissa. Hyvin todennäköisesti helleborus värkkää nuppuja.

Tämmöinen lämmin syksy taitaa tehdä kepposia muillekin, katsokaas nyt tätäkin kurjaa poloista:

Jepjep, kevätesikko kukkii täyttä häkää! Kohtapian helotus kuihtuu kun Marraskuu pakkasineen jyrää pienet hennot kevääntuojat. Hämärä luonto!

Iltapäivällä siirryimme Iso-J:n kanssa tallityömaalle. Tulin tutuksi Saku -sokkelimaalin kanssa. On se vaan jännä miten muutama litra valkoista maalia piristää, harmaan betoniharkon etenkin.
Ihan tarkoituksella en laita yhtään remppakuvaa tänään, niitä sitten kyllästymiseen saakka lisää myöhemmin.

Huomiselle on varattu iso ämpärillinen kalkkivelliä. Kunhan ei olisi tappion karvasta kalkkia ;-)
No ei, voitonriemuisena läiskin sitä kiviseinille ja toteutan unelmaani.
Tallista tulee käsittämättömän kiva. Ja mikä parasta, asukkaatkin ovat kavioeläinten aatelia. Metsänpoika tosin vähän porsasteli yön hämärinä tunteina. Veti Tammakainon narupäitset köysineen lattialle ja kusi ne likomäriksi.

Orvokki-rouva lähettää terveisiä Kanadaan! Suloinen Orvokkimme, oman rotunsa aatelinen.
Kyömy nenä ja kaikki.

Illan ohjelmassa on retrohenkisesti lämpimiä voileipiä ja perheleffa, Johnny English.
Yön tunteina kellot siirtyvät tunnin takaisin kesää kohti ja päivä pitenee tunnilla. Hölmöläisten hommaa sanon minä, tulee se talvi ilman virallista talviaikaakin.

Tänään vietetään kuulema Halloweenin suomalaista versiota. Meillä pantiin sen kunniaksi muutama lyhty puutarhaan. Valitettavasti en saanut kuvia käsivaralla onnistumaan, tässä tämmöinen salama-avusteinen kesäkauden päättäjäiskuva Kukkopenkistä päättäköön päivän hölinät.

Samaan aikaan tuolla taustalla perilliset soittavat skypepuhelua Epsanjaan, maailma on niin pieni nykyisin...

Leppoisaa lauantai-iltaa! Terkkuja torpalta kaikille teille. Ja Lotalle tervetuloa lukijaksi.