Pari muuttujaa

Kun päivä on tarpeeksi pitkä, siihen mahtuu mukaan pari muuttujaakin. Semmoisia ei aina niin kivoja ylläreitä joita ei osaa odottaa. Eikä niihin hemmetti vieköön älyä valmistautuakaan.

Normaalilta syyslomaviikon tiistailta tämä tuntui aluksi. Syyslomalaiset tuhisivat sängyissään ja itse väännyin jalkeille heti seiskan jälkeen. Kun ei just ollut ihan minuutin päälle kiire.

Heinäkuormaa kiskova nitisevä natiseva hökötys vaappui pihaan melkei heti ja pientä väkivaltaa itseäni kohtaan käyttäen jouduin erottamaan itseni pyjamanpöksyistä. Ne ovat aamulla mukavimmillaan. Lököttävät sopivasti ja ovat yön jäljiltä mukavan lämpimät.

Hevoset lampsivat tyynesti perässäni tarhaan ja pääsivät heti makuraatiin maistelemaan näytteitä uudesta kuormasta.
Veljekset hulluudessa hölmöilivät pihalla ja kukot virittelivät kiekaisujaan.

Vanhempi perillinen vietiin ensin omalle kylälle päiväretken kokoontumispaikalle ja minä, Äitikulta sekä nuorempi perillinen suunnattiin menomopon nokka kohti kaupunkia. Äitikulta lääkäriasemalle vuositarkastukseen ja me Timpuri-Paavon seuraksi rautaostoksille.

Herramunjee, paljon olen nähnyt mutta rautavarasto on ihan oma maailmansa. Harvemmin siellä naisväkeä pyörii, on niin übermiehinen maailma. Tyttökalenterit seinällä ja punaista maitoa kahvimaitona.

Ajanhengen vastaisesti minä EN katsonut aiheelliseksi pahoittaa mieltäni sen kummemmin roisista tyttökalenterista kuin mitä ilmeisemmin jätkäporukalla väsätystä "aarrekartasta"... Katoavaa kansanperinnettä nämä miehisyyden viimeiset linnakkeet. Sääli sinänsä. Kaikki pitää nykyisin olla niin siistiä, korrektia ja suoraan sanoen tylsän tasa-arvoista. Aina jostain löytyy joku järkyttynyt äiti, mielensäpahoittanut henkilö tai muuten vaan tuohtunut tyyppi joka vaatii huuli väpättäen korjausta kun jossain ei olla ihan niin diplomaattisia kuin ajan hengen mukaan pitäisi.

Kaikenlaista putkea, tankoa, listaa, pylvästä... mitä nyt raudasta ja ties mistä sen variaatioista voikaan vääntää, kaikkea semmoista on kaupan. Timpuri-Paavo luki ostoslistaa ja se oli pitkä. Onneksi raudan hinta ei ole ihan niin ruokoton kuin puutavaran... joka sekin kyllä on saatu huisin halvalla.

Tottahan minä tunari onnistuin töhrimään käteni johonkin suojaöljyyn ja huomaavainen Rautakauppias ohjasi käsipesulle. En muistanutkaan miten kätevä käsiputsari se vihreä limamönjä onkaan. Viimeksi sitä olen käyttänyt valkoisen kissan pesuun, svarfvega tai joku semmoinen oli kauppanimi silloin.
Tuli muuten hohtavan valkea kissa!

Äitikulta soitteli että menkää te kotiin, hän tulee laboratoriokokeiden jälkeen bussilla. Sitten hän soitteli että en tulekaan, menen keskussairaalaan. Osastolle. Päivystyspolin kautta. Puuh, ilmat pihalle ja pää tyhjäksi, eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.

Että semmoista. Oli näköjään vähän enemmän korjattavaa lääkityksessä. Iltatallin jälkeen ajeltiin reissusta palanneen perillisen kanssa sairaalalle. Vietiin villasukat ja oma lukunuttu sekä lampaanvillainen niskatyyny. Lääkitys on kuulema niin väärä kuin olla voi ja nyt se ajetaan alas. Sitten katsotaan mikä on tilanne ilman lääkkeitä ja tehdään johtopäätökset jatkolääkinnästä. Ja se tehdään sairaalaoloissa, lääkärin valvonnassa. Ettei satu vahinkoja.

On kuitenkin hyvä, että asia nyt tuli vihdoin ilmi ja asia hoidetaan kuntoon.

Äitikulta pyysi lähettämään terveisiä, hän voi hyvin ja palajaa taas pikimmiten portinvartijaksi torpalle. Ettäs tiedätte!

Huomiselle en toivo yhtään muuttujaa, ihan vain kiitos tätä vakaata perussettiä, normiarkea ja hiljaista elämää. Tavoitteena muutaman karsinaseinän maalaus, Timpuri-Paavo viettää päivän Hitsari-Paavona, sitten pääsen maalaamaan kaltereita. Yritän vihdoin ryhdistäytyä ja hommata itselleni uutta kuvamatskua, nämä nykyisin jauhamani kuvat on niin nähty.

Nyt nukkupuuhiin, moi!