sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Seitsemän



Nyt alkaa olla Joulu 2015 käännetty historiaan. Paljon kivaa yhdessäolemista ja -tekemistä, hyvää ruokaa ja rentoa olemista. Siitähän se meidänlaisemme joulu on tehty. Ei hirveästi suoriteta joulua vaan omalla rutiinilla mennään.

Ajatus kääntyy kuin kiusallaan kohti kevättä, mutta onhan tässä vielä tammikuu ja helmikuu välissä. Ne tapaavat olla yleensä tiukkaa talvea. Vasta maaliskuu maata näyttää ja huhtikuussa kevät repeää täyteen riemuun.

Oikeasti odotan innoissani kevättalveakin, sillä jos nämä minun opintosuunnitelmani toteutuvat ja päänvaiva saadaan kuntoon, tästä on tulossa huisan kiva elämänjakso. Varmaan seilaan tunnetilasta toiseen ja taatusti täällä Torpan päiväkirjassakin asioita pohdin puoliääneen.

Joskus jostain luin, että yleensähän ihmisen elämässä asioita tapahtuu seitsemän vuoden sykleissä. Enkä sano sillä, että kaikkin asioihin voisi ihmiskurja juurikaan itse vaikuttaa. Terveys, oma ja läheisten, on asia jolle ei yleensä ole paljoa tehtävissä. Niinkuin ei moneen muuhunkaan, aina voi toivoa, mutta siihenpä se usein jääkin. Itsestäänselvää on se, että tietoisesti toimimalla tiettyyn suuntaan, asiat ehkä tapahtuvatkin niin. Mutta koskaan ei voi olla varma, että niin jatkuu ikuisesti.

Minulle tämä seitsemän vuoden sääntö on jo monta kertaa osoittanut mahtinsa. Nyt tulee seitsemän vuotta täyteen Torpalla ja nyt alkaa uusi jakso, mitä ilmeisimmin siihenkin mahtuu paljon muutoksia. Perikunta saavuttaa täysi-ikäisyyden, me kaikki vanhenemme. Toivon, että seuraavina seitsemänä vuotena voin liikunnan keinoin auttaa ihmisiä eteenpäin ja aivan varmasti se on minullekin keino pitää pää kirkkaana tulevissa koitoksissa.


Joo, en ehkä ihan itsekään ole varma mitä tuossa edellä yritin selittää, mutta kovasti paljon toivon, että vihdoin alan päästä jäljille siitä, mitä edessä olevina vuosina haluan tehdä, sitten aikuisena, isona.

Tänään tuli eteen pieni pettymys. Ponimiehen kakkoskuski jättää hommat ja etsii oman hevosen. Kysyi toki Ponimiestä ylläpitoon läheiselle tallille kun niin kovasti pitää tästä meidän norjalaisesta kiiturista. No ei lähde Ponimies nyt kotoaan mihinkään kun on kenttä ja systeemit kunnossa. Talven pimeys kun hellittää, harrastaa voi myöhäänkin eikä taatusti ole kentällä ruuhkaa.

Sikäli harmittaa, että tänään(kin) hän perui tulonsa vasta kun ryhdyin kyselemään tuleeko tänään koska pimeä laskeutui jo. Pikkuisen tuli semmoinen tunne, että joku unohti luvanneensa tulla tänään. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Minusta olisi huomattavasti reilumpaa kertoa jo aamulla, ettei jouda tänään. Tai ettei huvita enää. Meillä olisi ollut monta hyvää päivänvalon tuntia ratsastaa.

Nyt on päätetty, että hoidetaan omat hevoset kokonaan itse. Ei lainata eikä lahjoiteta, eikä varsinkaan odoteta, että liikutus tapahtuu toisten toimesta. Itse kun tekee niin tietää mitä tapahtuu. PT käy sentään viikottain pitämässä valmennusta ja kevään myötä päästään harrastamaan estehyppelöitäkin.

Maanantaille on kaavailtu kaupunkireissua, alennusmyynnit houkuttavat Perikuntaa. Peetu lähtee mukaan talokaupoille, Joulupukki ei tuonut Peetun toivomaa iglua, joten koira lähtee mukaan ja valitsee semmoisen mihin mahtuu.

Vielä on onneksi viikko vapaata joten jää hyvin aikaa palautella joulutunnelmista.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.


8 kommenttia:

  1. Tuo sykli on niin totta. Itsellä se on viisi-kuusi vuotta: nyt tulee taas yksi sykli täyteen, ja kyllähän se siltä näyttää, että asioita on muutettava.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, niin kai se se menee. Kullakin omassa tahdissaan, mutta muutos velloo meitä eteenpäin. Mun pitäisi kai toivottaa sulle oikein kovaa pakkaustsemppistä mutta koska tiedän miten vaikeaa pakkaamisen aloittaminen on, tyydyn vain nyökkäämään myötätuntoisena.

      Poista
  2. Oi voi, minä olen tippunut universumin rytmeistä ja tahdeista kokonaan pihalle. Kaikki entinen on isolta osin loppunut, eikä mitään uutta tullutkaan tilalle. Se niistä kuluneista fraaseista. Välitilassa odottelen josko pääsisi jollekin tiellä hyppäämään. Kohtalo sulki ovia muistamatta availla uusia.

    Onnea Hirnakan uusille sykleille! Kyllä nenä tietää mihin suuntaan pitää kulkea, niin että seuraa vain nenääsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuanoinnii... sulla jos kellä on ollut melkomoista pyöritystä viimeiset syklit eikä varsinkaan tämä vuosi ole helpoimmasta päästä joten hengähdä ystävä hyvä. Välitilassa lilluminen on oikein hyvä asia. Kyllä sinä aikanaan huomaat ne avoimet tai rakosallaan olevat ukset ja akkunat.

      Minä nenäni perässä kuljen, kunhan en törmäisi mihinkään isompaan tunkioon :D

      Poista
  3. Mulla taitaa alkaa kans sykli vaihtua isolla kädellä tulevana vuonna. Elämässä tapahtui isoja koko elämää ravistavia muutoksia vuonna 2009 ja laskujeni mukaan siitä tulee sen seitsemän vuotta. Elo-syyskuu 2009 muutti arkea aika paljon, nyt on ollut sellainen tunne tässä jo hetken aikaa, että tämä arki nyt vaan ei pyöri näin ja kiusaus esim irtisanoutua toisesta työstä on ihan viime viikkoina kasvanut käsin kosketeltavaksi. Ja jotenkin mulla on tunne, että se voisi jopa olla mahdollista lähikuukausina. Ja muutakin isoa on odottamassa kulman takana melkein väkisinkin, niin aikas jännä vuosi on tulossa. Nyt ainakin siltä tuntuu. Olen kyllä pettynyt, jossei mitään sitten tapahdukaan ;) Mutta väkisinkin nyt jotain tapahtuu, mikä ei edes minusta riipu, mutta vaikuttaa myös meikän arkeen. Hiiohoi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se on, muutos ihan nurkan takana. Uskallat vain hypätä. Joku sanoi minulle joskus, että se 'hyppy tuntemattomaan' on kuin hyppy matolta lattialle ;-)

      Poista
    2. Nauroin niin paljon tolle hypylle matolta lattialle :D Niin kai se useimmiten menee, vaikka pienessä päässänsä jotain muuta luulis ;) Jep, just eilen mietin vai oliko se muutama päivä sitten, että mitä jos mä vaan hyppään :) Pelkästä ajatuksesta saa jo hymyn huulille, vaikka hypyn aika ei olisikaan vielä tänään :)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!