tiistai 22. joulukuuta 2015

Pikkuhiljaa


Nonnih, kyllä se tästä vähitellen kaiken kuumotuksen jälkeen Jouluksi muuttuu.
Eilen illalla, kun karautin ties monettako kertaa samana päivänä Torpan pihaan (oltiin Esikoisen kanssa mättämässä angsteja pois Body Combatissa), oli Siskolikan auto jo tukevasti parkissa. Kaikki kolme komeaa perillistäänkin mukana.

Kaikki olivat jo Äitikullan hoivissa saaneet evästä ja päässeet virransäästötilaan eli lojuivat pulla suussa kuka missäkin. Ainoa joka ei ole ollut virransäästötilassa on Torpan nettiverkko, se kuumottelee kuin sädekehä Torpan yllä ja kaikki manailevat ruuhkaa.

Tänään aamusta, heti kun olin palauttanut hevoset talliin ja hälyyttänyt Iso-J:n aidankorjaustoimiin, kurvattiin Siskolikan kanssa Hopianuolella kaupunkiin. Ekana osoitteena oli tietysti kuntosalin ryhmäliikuntatila jossa jumpattiin ja humpattiin hyvät ostoshiet pintaan.

Onneksi meillä oli väljä aikataulu ja ehdittiin hienosti suihkun kautta juoksemalla kahvittelemaan ennen seuraavaa rynnäkköä, näinä keski-iän ankeina aikoina; apteekkin.


Pikkuisen hiotti kuulla apteekin tädiltä, että Lyrica -reseptini on käytetty viimeistä pilleriä myöten loppuun. Eilen jäin iltalääkkeittä ja tänään aamulla vetelein vain aamuvitamiinit ja verenpainelääkkeen. Jokin sekaannus Savonmualla, selvisi kun soittelin osastolle ja selitin tilanteen.
Iltapäivällä resepti löytyikin apteekin tietokoneelta ja sain tarvittavat pillerit pärjätäkseni joulunpyhien yli.

Juostiin noin x määrä kauppoja etsimässä 'paria' tiettyä juttua. Sitten oli vuorossa ruokakauppa. Ihmeen väljästi käytävillä väkeä, kellohan toki oli vasta puolessa päivässä. Sain tykötarpeet laatikoihin, en ostanut porkkanoita ja lanttuja kokonaisena, vaan nappasin pari pötkylää kumpaakin, luomusoseena sentään.


Siskolikan ripsiräpsyhuollon ajan kurvailin kuusenkynttiläsarjaa metsästämässä ja pari lahjakorttiakin muistin hätävaraksi hommata. En kyllä voi ymmärtää, miten ihmeessä koko helvatan kaupunki menee tukkoon kun väki ryysää Sokoksen parkkitaloon ja sieltä ulos. Seassa loikkii jalankulkijoita eikä kukaan pääse mihinkään. Koska minulla on sangen lyhyt hermo ja ketterä auto, kiepsautin  vähän jalkakäytävää hyödyntäen näppärän uukkarin. Yllätyin itsekin miten kätevästi se kävi. Aika siistiä kun on auto jossa on reilusti maavaraa ja isot, leveät renkaat. Matka joutuu :D

Apteekin kautta kotiin -ja kohta takaisin kaupunkiin. Nyt kuskina oli Iso-J. Taas x määrä stoppeja ja toimitettavien asioiden lista lyheni ainakin Matkahuollon ja maatalouskaupan verran. Ja pari muuta siihen päälle. Sekä uusi visiitti ruokamarkettiin.

Nyt on varattu hevosille kuiviketta, kanoille ruokaa, kuuseen pari uutta kynttiläsarjaa ja jotain muuta mitä nyt en kertakaikkiaan enää edes muista mainita. Tuskinpa tuo nyt on tarviskaan. Kauheasti oli tuttuja liikkeellä, pankinjohtajakin siunaili joulukoristehyllyn tyhjyyden äärellä ostoslistansa kanssa.


Tätä kirjoittaessa kello käy puolta yötä, lanttu- ja porkkanalaatikot ovat uunissa ja alkavat tuoksahdella melko tuhteja joulun aromeja Torpan öiseen tunnelmaan.
Keittelen vielä perunat ja laitan ne parhaan taitoni mukaan soseeksi ja siitä sitten yöksi imeltymään. Se on kyllä semmoinen käymisprojekti jota ei syvän idän ihminen ymmärrä. Mutta joka vuosi on perunalaatikko kelvannut eikä ole piisannutkaan.

Kuusi on koristeltu ja muutenkin homma alkaa olla voiton puolella. Toki huomenna on kinkun paistoyö ja kalkkunallekin pitäisi kai jotain kypsennystoimenpiteitä harkita. Taidan ensin tutkia paketista minkälaista kalkkunaa on ostettu. Muistan kun ekana kalkkunajouluna löysin jääkaapin vihanneslokerosta käsikranaattia muistuttavan könttäreen. Onneksi se oli kypsennetty eli piti vain lämmittää. Siitä se sitten on lähtenyt rakettimaiseen kasvuun, kalkkunan kulutus Torpan joulupöydässä.



Huomiselle on ohjelmassa vielä pari jumppaa ja kalojen hankinta. Lohi oli vähissä kaikissa kaupoissa, graavilohen sain, mutta kylmäsavustettu puuttuu. Meillä ei ole kysynnän vähyyden vuoksi kovinkaan laaja kalaruokakattaus. Paria erilaista lohta pitää olla -ja sienisalaattia. Ei ole jouluhaukea, ei lipeäkalaa eikä viimevuosina edes mätiä. Kun ei kukaan ole vasiten pyytänyt niin ei ole laitettu tarjolle.

Omista lapsuuteni jouluista muistan oikeastaan vain kinkun ja sienisalaatin (jota rakastan yhä) sekä karjalanpiirakat con munavoi. Siihen päälle vielä pipareita, taatelikakkua ja joulutorttuja, en muista juuri muita makuja ollenkaan. Nyt on sen verran makuskaala laajentunut, että laatikoita pitää olla, keitinperunoita kalojen kanssa ja se kalkkuna. Kinkku tietysti myös. Lihapullat ja maksalaatikko eivät kuulu meidän jouluopöytäämme, ei täytekakku eikä karjalanpaistikaan.

Niin se maku muuttuu ja tavat siinä rinnalla.



Kuuseen on ripustettu tärkeimmät koristeet, kuten tämä ylläkilluva Perikunnan väsäämä sydän, vuodelta 2004. Kuusi on tietysti nätti ja symmetrinen, tuuhea ja tuoksuva, muotovalio kerrassaan.

Mikäli asuisin vielä kehäykkösen sisäpuolella, harkitsisin vakavasti pienen metsäpläntin ostoa näiltä seuduilta ja ryhtymistä joulukuusten kasvattajaksi. Hitaasti mutta varmasti sato metsässä kypsyisi ja eläkevuosinani (yrittäjän eläke, keheheheh) änkeäisin Töölöntorille kauppaamaan huolella vaalimiani kuusia, mojovaa korvausta vastaan tietysti. 

Nyt nautimme toisten kasvatustyön hedelmistä ja sisäpalveluksen jälkeen kuusi kierrätetään hevosten puuhapuuksi. Jonka jälkeen ranka raahataan liiteriin ja pätkitään polttopuuksi. Voiko enempää kierrättää?

Illan ohjelmassa seuraa haastavin osuus, pottujen muussaaminen ja tekeytymään laatiminen. Jännän äärellä sitä taas aamulla ollaan kun kurkkaan pottukattilan kannen alle. Kupliiko vai onko jämähtänyt klöntiksi. Siitä sitten soveltaen eteenpäin.

Mutta sen aika on huomenna. Kuten myös piparinpaiston. Nuorimmainen sai perintöreseptin haltuunsa ja teki ihan itse taikinan. Nyt se tekeytyy kylmässä. Saan olla kärppänä aamulla mikäli meinaan maistiaispalan taikinasta saada.

Takaisin hellan ääreen, moikka täältä, missä lienetkin!

Ihan nätisti ollaan, ei ole nähty Felixiä
Ai Felix, no sillä on vähän 'kiireitä'...

PeeÄääs: kukaan ei tiedä missä se pulska keltainen kissa tällä hetkellä lymyää. Kuusi seisoo pystyssä ja näyttää stabiililta. Toivottavasti katti löytyy ennenkuin on liian myöhäistä.




10 kommenttia:

  1. Onnea ja iloa Torpan joulurutistukseen. Kun ensin häärää, niin monta päivää menee entisiä lämmitellessä :D Se ehkä on parasta joulussa!

    Siunataan tämä kulunut vuosi ja pimenevä syksy pois menneiden kirjoihin. Uudessa vuodessa taas uusi alku ja kevät hiipien lähestyy. Sitä vuotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt on rutistukset rutisteltu ja kalkkunan tissifileet köllöttävät uunissa. Toisessa sojottaa anturi lämpötilaa kyttäämässä.
      Saatiin hitunen lunta tänne niin, että voidaan puhua valkeasta joulusta, todellinen Joulun ihme nykyaikana!

      Tänään ja parina seuraavana päivänä suunnataan nenä kohti lautasta, levätään ja rentoudutaan. Sitten nokka kohti uutta!
      Ihanaa joulunaikaa teille kaikille!

      Poista
  2. Nemppalan tonttuja nauratti, Lahti on olennainen osa viikottaista elämää E4:llä ja Tonttu kurvasi paikalliseen Matkahuoltoon Kummipoikaa muistaakseen. Samalla Tonttu yritti olla proaktiivinen ja hankkia pakkausmateriaalia ja sen tekikin, joskin kokoluokka herättää suurta hilpeyttä. Tonttu kurvasi parkkiruutuun vasta liki 22, joten on mahdollista että Torpalle vierailee Lumiukko jälkeen aaton... Joka vuosi ei voi odottaa Matkahuollon megavenymistä...we'll see! Huomenna kuitenkin semivapaapäivä! Iloista Joulun aikaa Torpalle Nemppalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloista Joulun aikaa sinullekin kuomaseni.
      Matkahuoltoon en ehtinyt, sillä tietyllä kellonlyömällä minun ja linja-autoaseman välillä oli vielä 50 km. Menen maanantaina.

      Poista
  3. Hengästyttävän pitkä joulupostaus.

    Nyt kun meitä on entistä vähemmän joulupöydässä, niin kestitys on maltillista. Meillä poroa menisi vaikka kuinka, sitä on jossain muodossa. Kinkkua olen syönyt alle kouluikäisenä viimeksi. Kylmät kalat (lasimestarin silli ja savulohimousse) ovat must. Silliä pitää olla myös rosollissa. Porkkana- ja lanttulaatikko tekevät kauppansa myös(kaupan porkkanalaatikko on riisipuuroa porkkanalla, pitää olla toisin päin).

    Kahvipöydässä pipareita, tiikerikakkua ja kahvista maustekakkua. Hyvää suklaata. Tänä jouluna syödään myös jäätelöt pakasteesta jossain muodossa, koska on tämä pakkauslaatikon ruskea joulu.

    Joulupuuron keitän jo tänään. Torttuja ja vihreitä kuulia tulee syötyä itsenäisyyspäivän aikoihin ihan riittämiin.

    Joskus opiskelijana sain siskoltani tehtäväksi viedä vanhemmilleni savukalkkunan (Sisko perheineen olivat tulossa vasta minun jälkeeni pohjoiseen). Tipu oli asianmukaisesti pakattu muovipusseihin, iso kuin mikä. Onnikalla kuljin. Joo. Linja-autoasemalla turkkiin pukeutuneen rouvan pikkuperhoskoira sai vainun tirpastani - ja silloin meitä vietiin pitkin jäisiä onnikka-aseman laitureita. Minä tirpan ja matkalaukun kanssa perässäni raivoisasti haukkuva koira, ja rouva turkkeineen hännän huippuna. Meillä kaikilla oli suunnattomia vaikeuksia pysyä pystyssä.

    Hyvää joulua koko Torpan väelle, niin ihmisille kuin eläimille, omille vieraille.

    OP

    VastaaPoista
  4. Täällä meillä päin yksi joulukuusenmyyjä vie kasvattamansa kuusen perille asiakkaalle niin, että ukko itse ajaa suomenhevosta kuusi kärryissään (koska tänä vuonna ei ole rekikelit...) ja sitten tyttö ratsastaa toista suomenhevosta siinä perässä. Ovat melkoinen hyvänmielen lähetystö kun kopistelevat omakotiataloalueella menemään :)

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin kuusitoimituksesta kuvan jossain yhteydessä. Hieno idea joka ei kyllä ihan heti unohdu ihmisten mielistä.
      Hyvää Joulua!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!