maanantai 28. joulukuuta 2015

Löytöjä matkan varrelta



Meidän aitan keskikammarissa on nyt tämmöinen kulttuurihistoriallinen aarre. Vanha kunnon tuulimylly vanhoista kunnon tarpeista tehty. Nämä hätäiset räpsyt talven pimeimpänä päivänä eivät millään lailla tee oikeutta tälle hienolle esineelle.

Kyseessä on tuulimylly. Korkeutta n. 180 cm ja leveyttä vähän vähemmän. Ihan kaikkia yksityiskohtia en edes tiedä, tekijämies on ikämies ja vielä vanhempaa tavaraa ovat tekotarpeet. Seinälaudat parisataavuotiaat. Paljon hienoja pieniä juttuja, saranat ja oven haat nättejä kuin nukkekodissa, ei mitään uutta hongkongin kamaa vaan ihan aitoja juttuja.

Tälle tulee kuulema asemapaikaksi Torpan nurkan pyöreä perennapenkki, se jossa asustavat kaikkein kalleimmat pionit ja jossa on pyöreä kivi keskellä. Mietin jo kauhukuvissani miten nuo siivet hakkaavat pioninnuput soseeksi, mutta eivät ne yllä, eivät millään yletä. Joten olkoon, jos kivi on tarpeeksi iso ja sileä, tuulimylly olkoon sitten pyöreän penkin keskellä.

Mutta ennen asennusta minä aion mitata myllyn ulottuvuudet ja verrata niitä pionin ulottuvuuksiin. Better safe than sorry.




Iso-J näitä aarteita reissuillaan bongailee ja junailee myös näiden aarteiden kotiinkuljetuksen. Välillä venytetään auton kantokykyä, välillä pitää ottaa peräkärry lainaan ja vyörätä sillä löydöt perille. Onneksi perheen elanto ei tule huutokaupoista, täällä olisi semmoinen keisari joka pitäisi kaikki aarteet itsellään eikä raaskisi myydä mitään.

Kerran oltiin yhdessä huutokaupassa ja melkein piti käyttää ei-niin-perheterapeuttisia-vaimennusotteita, ettei mukaan lähtenyt pari rekeä ja muutamat kärrynpyörät. Painavan maton se ryökäle kerkesi ostamaan. Onneksi oltiin autolla reissussa, fillarilla olisi jo ollut raskaampi polkea, kotiin kun oli sieltä lähestulkoon pelkkää ylämäkeä.

Arki alkoi, vaikka sieltä ei tunnu. Vähän päästä oli pakko tarkistaa mikä päivä on kyseessä ja etenkin, onko kaupat muka auki tänään. Juu oli auki, hirveä tungos niissä ja väkeä käytävät pullollaan.

Matkahuolto oli auki ja sain Nemppakuoman joulurekilähetyksen. Kiitos rakas ystävä, jokaiselle oli jotain mieluisaa ja jopa koiratkin saivat omat nyssäkkänsä.

Peetu sai tänään ikioman mökkinsä, poikamiesboksin johon ei edes kissoilla ole asiaa. Leffe yritti ängetä sisään, mutta sai kipakkaa näädän ärinää tervetuloamenoa toivotuksena joten jätti sikseen ja näpisti sen sijaan Peetun lahjaluun. Oman vinkuporsaansa kierrätti Peetulle, joka tosin viekkaudella ja vääryydellä sen nappasi itselleen ja vingutti sitä mökissään.

Samoilla kaupoilla kun Peetun yksiö ostettiin, piti napata Leffelle hengenraikastinta. Kaikki olivat loppu. Olisikohan tuossa jonkinsortin markkinarako, suunraikastimia koirille? Pitäisikö tuoksun miellyttää ihmistä vai koiraa? Kumman sinä ostaisit, raikkaan mintun, muhineen putkiluun, rosmariinin ja muut villiyrtit vai kenties tunkkaiset pallit?

Näitä ja elämän muita suuria kysymyksia pohtien vetäydyn hetipian makuulle.
Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa, missä lienetkin!




12 kommenttia:

  1. Hmmmhh... toi tuulimylly sopis oikein hyvin tulotien varteen. Ihan tosi näköpaikalle. Se on sitä kokoa, ettei sitä kukaan saa varastettuakaan. Kukkapenkin keskelle upotettuna sen huikeudesta jää puolet näkymättä vihreän massan peittäessä suuren osan (noin metrin) näkymää. Pionien kukkavarret huitelevat metrin molemmin puolin. Pisteet (taas) Iso-J:lle oivallisista laatulöydöistä. Ne kärrynpyörät olis muuten voinut antaa huutaa silloin aikoinaan...

    Välipäivät aikaa miettiä Uuden vuoden kohtaamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa paikkaa minäkin ehdotin. Voi olla, jotta tuulimyllyä kuljetetaan kärryillä ympäri tiluksia ja mallataan moneen paikkaan.
      Mistä lie saanut päähänsä sen talon kulman pyöreän penkin pyöreän kiven. Tuo on aivan liian iso ja hieno siihen. Jotenkin pitäisi saada ujutettua hänen päähänsä ajatus aitankulmasta niin että ihan omana ideanaan saisi esitellä vielä paremman tuulimyllyn paikan kuin se pionipenkki... hmmm...tarvitaan ehkä jokunen hitunen viekkautta nyt tähän.

      Välipäivät väljää täys.

      Poista
  2. Vanhassa käsityössä näkyy laatu. Tuohan sopisi vaikka mihin, niiden torpan ilmakuvien perusteella.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sille olisi monta parempaa paikkaa kuin pionipenkki ;-)
      Ja ihan oikeassa olet, ilmakuvistakin näkee miten hyviä, avaria paikkoja sille oikeasti olisi.
      Myllyssä on ihana pärekattokin.

      Poista
  3. Huikean hieno, tuo tuulimylly! Sisäänajo väylälle varmasti sopisi tai lähelle maakellaria? Kaipaisi varmastikin vähän korkeampaa sijaintipaikkaa? Nemppalassa on tänään tutkittu autoja...esittelyauto, tehdasauto, premium vaihtoauto, manuaali, automaatti, business, sport, sedan, touring...Toisaalta kivaa, aina kallista ja ehkä vähän rasittavaakin:). Katsellaan kuinka tilanne etenee, ehkä karautan lähipäivinä katsomaan punaista kaunotarta��? Mukavaa että Tonttu karautti kulmille. Peetulle onnea uuteen mökkiin ja Leffelle malttia, Peetun näätä-osasto....mukavia välipäiviä ja ollaan kuulolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maakellariin katto olisi muuten tosi hyvä paikka, sieltä se näkyisi vaikka mihin!

      Tulehan ihmeessä katsomaan punaista biiliä, autokauppa on kivaa kaupantekoa. Esittelyautohan mullakin on, niissä on aina paremmat varusteet ja tehdastilauksena tulevaa saa odotella ikuisuuden. Meillä tosin isoon mustaan tulikin tilattua uudempi ja isompi moottori.

      Poista
  4. Kyllä reki pitää aina voida huutaa huutokaupassa! ;)

    Mä haluan sit kuva/videoraportin siitä kun teidän hevoseläimet näkee ekaa kertaa ton tuulimyllyn pyörimässä tuulen tahtiin teidän pihalla. Tai ei kai se mitään, jos ne sitä jostain tarhan perukoilta katselee, mutta kokeilkapaa huvikseen ratsastaa ohi ;) Nimimerkillä nähnyt kolmessa pihassa mokoman tuulimyllyn maastoreittien varrella. Tottuuhan niihin, mutta ne ekat kerrat, voi hitokseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin ostamisen jarru, juuri sillä hetkellä en nähnyt huutavaa puutetta reelle.

      Työreissuilla Iso-J saa vapaasti hieroa kauppoja kun en ole mukana.

      AI kamala, se voikin olla kokemus yrittää ratsastaa pyörivän ja kolisevan tuulimyllyn ohi. GoPro kypärään ;-)

      Poista
  5. Maakellarin kattoa ensin ajattelin mutta sitten mietin että onko liian lähellä Hopottimien tarhaa ja kulkureittejä. Neiti Hevonen ainakin saattaisi saada herneen neppariin ja Norskikin saattaisi pohdiskella, jos kynttilälyhtykin saa aikaan puhinaa. Katsellaan kuinka viikko etenee mutta saatan tosiaan karauttaa kulmille! Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän ne siedättyisivät kun joka päivä saisivat seurata myllyn pyörintää ;-)

      Poista
  6. Oi, ihana ihana ihana tuulimylly!

    Koiran hengityksen hajusta tulee mieleeni meidän edesmennyt tuubi, joka kerran aikansa kuluksi pisteli kitusiinsa purkillisen turkinpippureita. Siinäpä sellainen löyhähdys, jota ei ihan ensimmäiseksi osaisi koiran suusta odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä hieno.
      Yhhhh, turkinpippurit sentään, kammottava ajatustasolla, varmasti melko hirvittävä todellisuutena. Mieleen hiipi islantilainen mädätetty hai...

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!