maanantai 7. joulukuuta 2015

FORD

Ruuvit talteen
Duunarilook

Otsikkoa EI pidä tulkita millään tasolla Iso-J:n auton halventamiseksi kommentoinniksi. Tuli vaan tuossa illan tiimellyksessä mieleen vanha sanonta, Ford kuulema on lyhennelmä sanoista Fix or repair daily.

Minulle tuo fiksailu tuli mieleen ollessani tapahtumien aluksi ihan muissa puuhissa. Olin juuri saanut pinotuksi riiheen yhden motillisen saunapuita ja arvoin mielessäni heittelenkö toisenkin motin samoilla ärräpäillä kun hevostarhan suunnasta kuului pahaenteinen rrrrääääätttsssss. Ponimieshän se siellä jahtasi tuulen viemää heinätuppoa ja epähuomiossa tuli särkeneeksi yhden aitalankun.

Särkynyt osa on semmoisesta sataan kertaan parsitusta kohdasta, joka meidän on pitänyt noin sata kertaa uusia eli vaihtaa uudet lankut. Sähköjähän ei ole tarhaan vedetty vielä kun on pitänyt ensin vaihtaa muutama vaakalankku ja pari pystytolppaa jykevämpiin. Selkeetä? Hyvä.

Niinpä otin pikapuhelun Iso-J:lle joka (luonnollisesti juuri tälläisellä hetkellä) loittonee hyvää vauhtia etelän suuntaan. Päätin vaihtaa parsitun kohdan lankut kokonaan uusiin. Niinpä kätevänä tyttönä käänsin uskollisen Ryobin ruuvinpoistoasetuksille ja surauttelin kaikki sovulla lähteneet ruuvit pois paikatuista kohdista. Sitä ennen olin tietysti sahannut yhden tolpanvälin matkalta lankut katkipoikki ja pois. Käsisahalla nitkuttelin. Ylemmissä kuvissa Perikunnan todisteeksi ottamat räpsyt.

Kuten huomaatte, näitä hommia paiskitaan ehdottoman eleganteissa vaatteissa. Svean pipo sojottaa pitkänä kuin tonttulakki, otsalamppu repsottaa vasemman korvan päällä ja muu asustus on onneksi mustaa eikä näy pimeässä.

Valmiiksi tuli, hämmästyin vähän itsekin miten nopeasti se tapahtui. Kyllä tämä nyt kelpaa väliaikaiseksi, niin paljon kuin väliaikaisia ratkaisuja vihaankin.

Ei huano
Ihan itse...
Tuossa edeltävässä kuvassa näkyy nerokas tuplalankutus, uudet menee alla, vanha lankkukerros ylempänä. Sen ylemmän siis sahasin pois tuosta tolpanvälistä.

Ja kun en tohtinut hyvää pitkää puutavaraa lähteä pätkimään sahalla enää mihinkään, tein luovan ratkaisun eli ns. oman hiihdon. Yksi risa lankunpätkä sai kunnian toimia väliaikaisena, ylimääräisenä pystytolppana. Ruuvasin uudet vaakalankut kiinni tuohon, etteivät heilu tuulessa eikä Ponimies keksi niille mitään uutta käyttöä kuten vaikka leuanvetovälineinä.

Susirumahan tuo on ja takaa sen, ettei todellakaan vanhene tuossa kauaa. Ihan ite tein. Eikä kynsikään katkennut. Hyvä minä! Tämmöistä se on, maalaisunelman eläminen, fix or repair daily!
Reipasta viikonalkua, missä lienetkin!

Luova ratkaisu




8 kommenttia:

  1. Ihan hyvähän tuo on, ja kelpaa toistaiseksi (Isällä toistaiseksi oli semmoiset rapiat 15 vuotta). Itse olen tuntenut itseni taatusti sata kertaa hölmömmäksi metsästäessäni 70-luvun OKT-alueella naapurin kanoja tai vielä pahempaa tätini frettiä.
    Ja kun pimeässä tekee, ei naapuritkaan ihmettele kaupunkilaisen hommia.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kelpaa se.
      Kanajahti on ihan tuttua mutta fretti saisi minun puolestani luikkia hatkaan.

      Kyläläiset on jo niin tottuneita pimeässä pomppivan otsalampun sinkoilluun paikasta toiseen, etteivät enää noteeraa.

      Poista
  2. Respektiä! Kun naista suututtaa, niin mikään ei ole mahdotonta. Fakta. Suutuspäissään on tullut tehtyä kaikenlaista - mm.korjattua aitoja MYÖS innovatiivisilla väliaikaisratkaisuilla. Onneksi ei ole valokuvia, sillä tuo sun versio on oikein tyylikäs ja siisti. Kaikkein tympeintä on jos aitatolppia menee poikki maan ollessa jäässä. Silloin ei naurata yhtään.

    Täällä on myrskyksi luokiteltavat tuulet. Vonkuu ja ujeltaa (vaan ei lehmäksi möyryä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      Pystytolpan vaihtaminen routaiseen maahan on niitä hevostilallisen pahimpia painajaisia, yleensä ne havaitaan aamukiireissä kun aikaa on noin kolme minuuttia.

      Onneksi Marra tuossa alempana tietää konstit.

      Kova tuuli oli mutta nyt on taas rauhoittunut.
      Lähden pihalle tutkimaan tilannetta.

      Poista
  3. Mä oon luullut jo 20 vuotta, että Ford on 'found on road, dead'...

    Anyway, tähän mennessä hehkein aidankorjauskokemukseni tapahtui, kun olin lomittamassa kaverin noin kymmenen hevosen tilaa. Hevoset oli jakaantuneet kolmeen tarhaan ja yhdessä tarhassa tamma ei ollut viihtynyt ruunan seurana, vaan kun ajoin töiden jälkeen paikalle neljä kauppakassia kädessäni, tamma tuli minua auton viereen vastaan, että "kiva kun tulit, olenkin viettänyt päivän tässä pitkin pihaa heiluen". No, koska tavarat kädessä ja riimut sun muut lukon ja hälyjen takana, en voinut ottaa tammaa heti kiinni. Sehän tästä suuttui ja painui pukkilaukkaa tarhan viereen syömään heiniä, jotka olisi myöhemmin pitänyt hevosille jakaa.

    No, minä sitten avasin ukset ja purin tavarani käsistä ja tungin tamman arestiin sisälle karsinaan. Sitten tein päivän puuhat, lämmitin torpan, siivosin lukuisat karsinat ja mitä kaikkea kanan hoitoa siinä olikaan. Lopulta sitten kun kaikki hevoset olin saanut illalla sisään yöheiniään syömään, niin menin ylhäisessä yksinäisyydessäni korjaamaan tarhaa maaseudun yöhön. Sieltä kun oli se aitatolppa kaatunut, niin eipä ollut pakkasilla muuta vaihtoehtoa, kuin kasata hirmuinen kasa lunta ja ämpäri kerrallaan kipata vettä jäätymään siihen ympärille ja jäädyttää se hiton tolppa pystyyn siksi aikaa, että välttäisi omistajien reissun ajan ja tallin omistajat tehkööt sitten paremmat korjaukset. Ja kyllä, se jäädytetty versio kesti lomitusaikani loppuun asti, mutta silloin kyllä veetutti aika hitosti, kun kello 23 arki-iltana ypöyksin maalla jäädyttelin jotain hiton aitatolppaa pysymään pystyssä ja aamulla piti ansiotöihin rientää, niin tuli muutaman kerran manattua kyseinen tamma alimpaan manalaan...

    Että sitä omaa hevostilaa vaan odotellessa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistävää!! Nyt veti kuule sanattomaksi.
      Hyvä veto tuo jäädyttäminen, täytyy pitää mielessä.

      Sinä pärjäät kyllä landella, asenne on hyvä!

      Poista
  4. Huimaa hommaa ja hyvä niin! Olisinpa nähnyt Ponimiehen ilmeen kun restauroit aitaa, Nuori Herra varmaan hekotteli vinosti. Tänään juoksulenkin jälkeen jymähdin tv:n äärelle, tv 1 viettää lemmikkiviikkoa. O Ponimiehessä tai Nassessa puhumattakaan Massa-Ossista tai Leijona- Feeliksistä olisi kosolti ainesta tv-tähdiksi:. Huomenna suunta Savon suuntaan, sieltä Isolle Kirkolle, pikainen visiitti kotiin ja viimeistään lauantaina kohti Kansallisoopperaa ja iki-ihanaa Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta. Varsin kiireinen viikko, yritetään ehtiä olla koodissa jossakin kohtaa piakkoin!Suunnitteilla mahd. visiitti Pohjois-Karjalaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponimies hautasi päänsä tallissa heinäkasaan, ei suinkaan hävetäkseen kelvotonta käytöstään vaan ihan silkkaa ahneuttaan. Kyllä se kiinnostuneena käänteli päätään kun kuuli Ryobin surinan, kaikki työkalut kiinnostavat meidän Puuha-Peteä.

      Tiedätkö, joskus tunnen itseni toooodella vanhaksi tämän hullun sirkuksen keskellä, joka paikassa sattuu ja tapahtuu, yleensä myös sattuu kun tapahtuu. Pieni hermoloma voisi tehdä nyt terää. Oletettavasti kuitenkin seuraava virallinen lepo on KYS:n sviitissä eikä taatusti olo ole yhtä rento kuin Tropical Playan tuolissa kylmää Tinto Veranoa siemaillen.

      Ihana Pähkinänsärkijä, en muista millä vuosikymmenellä sen viimeksi näin, luvattoman kauan aikaa sitten kuitenkin.
      Pysytään kuulolla.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!