tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevätpäivän tasaus


Jippii, se on nyt sitten aurinko siirtynyt pohjoiselle pallonpuoliskolle ja meillä alkaa kesäaika.
Sunnuntaina tapahtuva turhanpäinen kellojen rassailu on oikeastaan kaikkein varmin kevään merkki. 

Tottahan toki se ottaa päähän veivata kaikki kolmekymmentä torpan kelloa tunnilla eteenpäin. Vallankin kun tietää, että maanantaiaamun tokkurassa katsoo ajan sen ainoan siirtämättömän kellonperhanan mukaan. Ja myöhästyy.

Ja luontoäiti, se kelvoton heitteli meitä laittoman iljettävillä lumikuuroilla päin naamaa, tietysti. Lunta on tullut reilussa vuorokaudessa hilpeänhauskat 10 senttiä. Nyt ne ovat painavaa vetistä sohjoa joita ei hulluinkaan lumimies lähde kolailemaan mihinkään. Huomiselle luvatut lämpöasteet pitävät huolen, että nuo sulavat pois jaloista vielä tämän viikon aikana.

Auramies kävi sentään päivällä ja työnteli ajoväylät puhtaiksi. Eihän täältä pääse autolla tielle jos lumi sulaa, jäätyy, sulaa ja kokkaroituu aina vain pahemmaksi kyntöpelloksi.

Päivä oli oikeastaan ihan mielettömän keväinen, säiden puolesta. Eikös kevään kuulukin olla epäreilu, raukkamainen ja äärimmäisen oikullinen? Sitä oli tänään.

Muilta osin päivän maineteot ja ansaitut ahkeruuspisteet jäivät harmillisen vähiin.
Olkoon huomisen anti suurempi.




3 kommenttia:

  1. Näkyy olevan kaikki vermeet valmiina kevääseen. Kunhan lumet sulais... Mutta nautitaan aurinkoisista päivistä, vaikka välillä luntakin paiskois.

    Helmipöllöt pitävät keväistä puputustaan öisin... muuttolintuja odotellessa!

    VastaaPoista
  2. Ärrrh... Sitä samaa olen manaillut meillä, juuri kun keli alkaa olla parhaimmillaan, kulkuväylät suunnilleen siedettävät, tulee sitä lunta ja räntää niskaan taivaan täydeltä. Ja se kastelee vielä vaatteetkin siihen malliin, että työt todellakin kärsii... Sadetakki toppatakin päällä?? =täti makkarankuoressa. ;D Samoin sulaa-jäätyy-sulaa-jäätyy on rasittavaa, työmaalla varsinkin, kun se tekee pihasta niin mahdottoman liukkaan, ettei jalkaisin pääse etenemään, saati trukilla.

    Mutta mutta: illat alkaa olla jo huikaisevan valoisia. Ratsastamaan on päässyt vielä töiden jälkeen maastoonkin, eikä pelkästään keinovaloon kentälle pyörimään. Tosin kenttäkin alkaa sulaa pikkuhiljaa, eli ihan RATSASTAMISESTA voi kohta alkaa haaveilemaan, ei pelkästään matkustelusta pitkin puskia hevosen kyydissä.

    Ja se karvanlähtö... :O Musta Rinsessa nyt on melko alaston kesät talvet, mutta tuo toinen mammutti... :O Pitkää, paksua, punaista karvaa totisesti riittää. Sitä riittää vielä kesäkuulle saakka. Tiedän kokemuksesta. ;)

    VastaaPoista
  3. Kanaemo, mä niiiin jaan sun tuskan :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!