sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Isoja askeleita



Tässä tehdään historiaa. Torpan pihalla kipsuttelee kaksi ratsuhevosen tekelettä kohti suurta maailmaa. Ensimmäisenä marssii Metsänpoika, kuskina nuorempi perillinen ja maastavarmistajana hevosen kasvattaja. Peränpitäjänä Tammakaunokki, kyydissään luottotyttö aiemmalta talvelta. Minä ja toinen perillinen täydensimme kulkueen kotilaumana, tärkeänä tehtävänämme käppäillä vierellä ja turvaamalla selustaa.

Tammapoloinen hikosi jo satuloitaessa, vanhoja -ei niin ihania- muistoja näytti kohoavan pintaan samassa tahdissa stressihien kanssa.

Koska lumilaukat ovat tältä talvelta hyvin ilmeisesti ohi, oli pakko siirtyä auratuille teille. Kova hanki ja upottava lumi sen alla eivät ole hevoselle mukavin yhdistelmä. Jo pihatietä alas piti sipsutella hissuksiin, hevosilla ei ole kenkiä eikä siten hokkeja jarruttamassa. Onneksi ovat varmajalkaisia kavereita eikä mäkikään ole maailman jyrkin. Ei mennyt persmäeksi. Tamma tosin tuiskahti turvalleen umpihangessa, mutta selvisi siitä ilman uusia traumoja.

Minun sieluni lauloi ilolaulua marssiessani tämän kulkueen mukana. Ne jotka tietävät historiamme, ymmärtävät ehkä miten hitaasti tässä on pakko edetä. Näitä hevosia ei pilata. Ja tammasta tulee vielä ihan hyvä hevonen. Mutta kaikki aika minkä tarvitsee, se hälle annetaan. Metsänpojan kanssa ei tehdä tänä vuonna mitään oikeasti eikä tosissaan. Kunhan esitellään uusia asioita ja juttuja tutussa seurassa.

Ja ennenkaikkea, näistä hetkistä nautitaan.

Eihän se ole mitenkään itsestään selvää, että otetaan hevonen omasta tallista ja lähdetään ex tempore leppoisalle sunnuntaikäppäilylle, hevosella. Ei meille ainakaan. Meille tämä on suurta luksusta ja ainutlaatuista aikaa.

Ja ehdottomasti tämmöinen on laatuaikaa, ihan niinkuin tilipäiväkin *heheh*

Vaikka matka ei ollut häävi, se oli suuri ja pitkä taival henkisessä mielessä. Ponipoika kasvoi korkeutta ja muskeleita melkein silmissä, kotiin tuli jo Mieshevonen. Tamman itseluottamus sai taas yhden uuden tukitiilen perustansa uudelleenrakennuksen työmaalle.

Ja kuulkaa tuon nuoremman perillisen ilme oli kaikkein paras. Niin leveää hymyä harvoin näkee. Se oli aito ja se tuli sydämestä.

Sen hymyn loiste olisi valaissut synkeämmänkin kolkan ja sen valo säilyy mielessäni ikuisesti.


Tässä kiivetään pihatietä voittajina. Perheen harrastehevosten aatelia.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan aivan huippu. Perjantain päivähässäkästä illan konsertin kautta leppoisaan lauantaihin ja tähän toimeliaaseen sunnuntaihin. Hyvässä seurassa, kaikessa rauhassa.
Espoon vieraamme ovat päässeet turvallisesti kotiinsa ja meillä alkaa hiihtolomaviikko.

Tässä näyttää nuoremmilleen mallia Äitikulta, ikäneitohiihtelijä jättää nuoremmat taakseen. Paitsi tuon terrierin jonka pitää näköjään ängetä joka paikkaan. Jopa hiihtoladulle. Onneksi noilla laduilla ei kurttukulmaisia trikoonissejä jotka räkä nenästä tursuten kellottavat aina uusia hirmuaikoja, aina uusille kilometreille. Ei semmoinen meno kovin rentouttavalta näytä. Mutta kukin hakee oman onnensa omalla tyylillään.

Meillä lykitään leppoisasti ja nautitaan kevättalven auringosta.
Hyvää mieltä hyrrittäen uuteen viikkoon, missä lienetkin.





4 kommenttia:

  1. Voi vitsit kuinka ihania kuvia. Pelkkää auringonpaistetta ja iloa! Tuollaiset muhkeat hevosenperät on kotoisaa katseltavaa... ja karvaa pöllyää! Ne jää viimeksi tulevan suuhun :D

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! :) Ikimuistoisia hetkiä tuollaiset, tosiaan. Järkihevoset kera järkikuskien on hyvä yhdistelmä. Ihania kuvia hyvällä fiiliksellä.

    Terveiset meidän nurkilta, pikkuisen etelämpää. :)

    VastaaPoista
  3. Hiljaa hyvä tulee : )

    Sanoo hän, joka hieman potee huonoa omaatuntoa kun pikku-riiwiötä ei saatukaan näillä lumilla opetettua ajolle : (

    Ohjasajoa ja maastakäsin työskentelyä on tehty senkin edestä eli syksyllä sitten siirrytään kärryn eteen. Toivottavasti.

    Tälle keväälle ohjelmassa mm. viimeinen wausanäyttely ja sen jälkeen nips, naps pallit pois. Loppuu orhipojan elämä siihen Hyvinkään keikkaan ja alkaa leppoisa ruunanrupsukkana elely.

    Ja Aurinkovuorelle palaa rauha ; )

    VastaaPoista
  4. TupaTerrieri on vissiin pääsemässä kevätkuosimodistukseen :D Melko ärrierin näköinen...

    Kevätpäivä vailla vertaa! Aurinko paistaa ja päivällä lämpenee. Öisin on kyllä kylmää. Kävin lumikenkäilemässä metsässä kameran kanssa. Ah ihanuutta. Ja reislihasjumppaa.... upotti se, vaikka kantohangeksi luulin.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!