keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Hovimestarin erehdys


Hovimestariasuinen Veli Winston on hurmaava kissa. Ei ehkä turhalla älyllä kuormitettu, mutta kelpo kissa kuitenkin. Kuva on parin illan takaa jolloin telkkarihuoneessa oli tuommoinen esitys päällä. Vanha Justiina makasi täysin pihalla kaikesta tuolin yläosalla eikä olisi huomannut vaikka Winstonin tilalla olisi ollut sininen kiinalainen marakatti.

Kerron vähän myöhemmin mikä Monsieur Pöntöniä noin järkytti.

Tänään oli eläinten huoltopäivä. Tai mitä uutta, ainahan se on karja hoidettava kun sitä on torpalle hommattu. Tänään oli kuitenkin semmoinen päivä, että ulkopuolisten asiantuntijoiden apua tarvittiin. Päivällä tuli vuolija huoltamaan hevosten kaviot. Eikä ole mikään turha heppu, kyseli viestillä passaako tulla 45 minuuttia etuajassa.

Tässä kohtaahan hevosharrastaja lentää ällistyksestä seljälleen. Sangen useinhan kengittäjät tunnetaan siitä, että ne eivät soittele, pahoittele eivätkä varsinkaan anteeksipyytele. Ne tulevat silloin kun heille passaa. Tai jättävät tulematta. Osa syynsä tähän on varmasti joidenkin hevosharrastajien valitettavan holtiton laskunmaksutahto. Tai jokin muu. Onneksi kunnon miehiäkin alalla on ja monta tunnen nimeltä.

Niin, kaviot tulivat huolletuksi. Se ruskea, huohottava pieneläin joka meillä toimittaa koiranvirkaa, se mokoma pääsi tänään vihdoin trimmaajan käsittelyyn. Joskus muinoin minulla oli tapana trimmata itse koirani, isot ja pienet terrierit. Mutta ei täällä maalla kuulkaa jouda. Työtä on silmät, korvat täyteen.


Tämännäköisenä se ruskea, huohottava pieneläin, koiraksi kutsuttu, palautui kotiin. Sulavalinjainen ja sievä, niin hirrrrveen nätti poika. Kyllä nyt kelpaa terrierin kanssa patsastella. Vyötäisilleen kertyneistä makkaroista en mainitse mitään, ei kertakaikkiaan ole varaa solvata koiraa... koira liittyy oitis katuviin ylensyöjiin ja katuu talven aikana ahmimiaan herkkuja. Eikä ole siinä kerhossa yksin.

Mutta mitä tekivät kissat? Veli Winston huusi (kuvaannollisesti): VAIHDOKAS, VÄÄRÄ KOIRA! -Nassen nähdessään. Pakeni häntä pörhällään riihen suojiin ja hiipi sieltä mummolaan tasoittelemaan pulssiaan. Kermakippo auttaa aina järkyttävissä tilanteissa. Minä suosisin kyllä konjakkia, kerma lihottaa.

Veli Milton tutki ja tsekkasi ja omaksi totesi:


Tallissa Nasse törmäsi uudelleen Winstoniin. Kissa ei vieläkään tuntenut koiraa oman lauman jäseneksi. Sylki ja sähisi ja murisi ja vetäytyi loimitelineen suojiin. Nasse vinkui, kerjäsi ja käyttäytyi naurettavasti anellessaan heimotervehdystä.

En tiedä mistä sille reppanalle kissalle moinen black-out tuli. Vielä pitkään kotonakin kulki kulmat kurtussa, mulkoili koiraa epäluuloisena ja kyyläsi kauempaa. Mieluummin ylempää.

Olen aina sanonut, että kissat ovat omituisia. Ja meidän hovimestariasuinen Winstonimme on kiistatta yksi oudoimmista. Silti en tuota karvapersausta pois antaisi, jotenkin tuommoinen höntti sopii tähän torpan kokoonpanoon äärimmäisen hyvin. Viisaus ei asu meissä.


Viisautta on kuitenkin olemassa, rouvan pelko on perinteisesti miehisen viisauden alku. Mene ja tiedä. Ja kerro jos tiedät.

Iso-J osoitti piileviä kykyjä. Astui aivan vapaaehtoisesti (vähän vain puhelimitse yllytin) sisään hevostarvikeliikkeen konkurssipesän loppuunmyyntiin. Eihän semmoinen mies voi aivan kelvoton olla joka palaa kotiin mukanaan suitset, hienonhienot ruskeat suitset. 

Niin, näköjään Iso-J on yhäkin kehityskelpoinen yksilö. Osaa hoitaa hevoset ihan yksin ja ostaa niille tuliaisia. Kohta häntä voikin kutsua hevosmieheksi. 

Takaisin Herra Hovimestariin. Katti hävisi kuin rosvo Lontoon sumuun eikä ole vieläkään ilmiintynyt. Varmaankin vuodattaa jossain hämärässä nurkassa viihtyvälle angstiselle Elli-neidille järkytystään. En tiedä kuinka kauan tässä kissan kriisissä mahtaa mennä, ei ole moista ennen nähty.

Ai joo, se eka kuva ja Winstonin teelautasmalliset silmät...
Se oli Animal Planet -ilme. Vuorossa oli joku ötökän elämää -jakso. Kusiaisia tai jotain muuta jännittävää, Veli Winstonille riittää näköjään vähempikin.


Ja minulle riittää nyt valvominen, kello on törkeän paljon ja huomenna on pitkä päivä. Itse asiassa, liian lyhyt päivä suhteessa siihen, mitä pitäisi saada aikaiseksi. Ja eniten ehkä tympii se, että listalla on vain tylsiä tehtäviä: tee ruokaa, etsi itsellesi hyvinpalkattu työ, silitä hirveä läjä pyykkiä, pese vessa, nuorru....
Plääh.

Hyvää yötä!


5 kommenttia:

  1. Nonnih, kyllä Nasse on komea poika!

    Meillä homma ei vielä(kään) ole saanut kunnolla tulta alleen. Lupaan laittaa viikonloppuna valokuvan nypitystä paksusta pojasta. :D)))

    VastaaPoista
  2. Ei mitään uutta Aurinkovuorelta. Kenttä on sula ja kantturoista lähtee törkeesti karvaa. Eilisestä satsista kutoisi kevyesti villapaidan. Jos osaisi ; )

    Kiitos eläimellisestä päivityksestä ! Tulin taas tarinan luettuani hyvälle tuulelle : )))

    VastaaPoista
  3. Meillä on yksi katti diagnosoitu virtsatietulehdukselliseksi. Kuurit päällä. On se melkoista lypsämistä, kun kissasta puristetaan ulos virtsanäyte. Onneksi itse vastaavaan tilanteeseen joutuessa saa vain kipon kouraansa ja viittilöinnin vessaa kohti.

    Kevät hiipii - tänään satoi vettä. Se on hupaa hangille! Öisin tosin pakastaa ihan reippasti. Aamuisin on kankeaa maata melkoisella rousteella. Iltapäivästä ajellaan suurella syväyksellä sohjoisia teitä. Kevättä kerassaan siis.

    VastaaPoista
  4. Loskaa piisaa pohjanmaalla. Ja kevään tuntua. Joutsenia lentelee ilmatilassa kera Hornettien...

    Vietin kaksi tuntia eläinlääkärissä kissa sylissä - tippa valuen. Ei omasta silmästä, vaan kissan suoneen. Kotona on nyt tiputusvehkeet ja katti on kanyyli tassussa. Huomenna tiputetaan taas ja lykätään antibiootti piikillä. Siinäpä minulle piikkikammoiselle tekeminen... mutta pakon edessä sitä tekee vaikka mitä. Pari seuraavaa vuorokautta kertoo, jääkö Sintti henkiin vai ei.

    Joku ehkä päätään puistelee - vaikka se on vain kissa, niin se on perheenjäsen. Ja hoidetaan jos pystyy hoitamaan. Jos ei, niin eutanasia on onneksi eläimille sallittu.

    Silti mukavaa viikonloppua kaikille! Me ollaan töissä tämäkin viikonloppu. Varmaan havahdun maanataina ihanaan kevääseen... hanget vajuvat kovaa kyytiä.

    VastaaPoista
  5. Voi Sintinkehnoa kun meni tuolleen sairastamaan :/
    Sinttihän se on semmoinen katti joka on (muistini) mukaan jo kertaalleen virvoiteltu elämään, parsittu kasaan ja rakennettu kissaksi. Että niitä yhdeksää henkeä on kyllä koeteltu kovin kourin. Toivottavasti olo korjaantuu ja kissa sitä myötä.

    Siirryn päiväkirjamerkintään, uuteen sellaiseen. Jäävät nykyisin melko vähälle, eilenkin illalla Nukku-Matilla oli paljon paremmat jutut kuin mulla joten poistuin petiin jo kymmeneltä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!