Taikatalvi jatkuu

Huomenta,
nyt aion olla hyvin tarkkana ja olla lähettämättä tätä tekstiä ennenaikojaan taivasradoille. On niin monta kivaa kuvaa jotka aion tuohon viereen sijoitella. Elämää suurempia viisauksia etsivät pettyvät tämän blogin antiin, tänäänkin.

Kahdeksalta oli jo valoisaa. Melkein.  Kävin viemässä perillisen matikan tukiopetukseen koululle ja aamuhämärissä sai ihastella mielettömän kaunista harjumaisemaa. Vähän kyllä hirvittää ajatus lähettää omat pistiäiset jalkapelillä tai fillarilla mutkaista kapeaa tietä kulkemaan. Täällä on maksuton koulukyyti 1-3 luokkalaisille. Sitten pitää hommata omin kustannuksin tenavat kouluun. Sulan maan aikaan saavat (ehkä) mennä fillarilla, sitten sovulla bussiin. Onneksi se kulkee tuosta läheltä.

Hiihdän kouluun kesät talvet... ;-)

Ykköskuva on muuten postilaatikon mohairkoivu. Kakkosena vaahteran jääkruunu. Vaahterakuva on otettu 55-200 mm putkella, minusta siitä tuli hieno. Muutenkin haistatan pitkät tekniikkahifistelylle. Mulle on ihan sama onko suljinaukot missä moodissa, onko valotusaika ja kohinat kohdillaan. Tykkään tuosta kuvasta ja sillä hyvä. Tervettä anarkiaa pitää aina olla.

Voisin ehkä hieman haeskella omaperäisempiä kuvakulmia ja sommitteluja. Noh, ei mopolla mahottomiin ja noita räpsyjä on vain niin kiva katsella. Toivottavasti ne välittävät jotain hetkiä, pätkiä, tilanteita ja tunnelmia muillekin.

Ja kuvankäsittely on mielestäni varsinainen arkkipiru. Mikä kuva se semmoinen on joka koostetaan kolmesta eri kuvasta ja hinkataan photoshopissa sävyistä lähtien uusiksi? Se on tietotekniikan hyväksikäyttöä, ei valokuvausta.

Minäkö puritaani? Kyllä, tietyissä asioissa.

Eilisilta venähti perennalistojen kimpussa. Vähän hidastaa  hommia kun latinankielisiä nimiä ei-voi-tietää-tai-muistaa ja joutuu tekemään monta kuvahakua älytäkseen mikä kasvi on kyseessä. Jostain kumman syystä taimistojen sivuilla on paljon kasveja joista ei ole kuvaa... jostain syystä heillä ei ehkä riitä aika *vino hymy*

Jonkinlainen visio tässä kuitenkin on kehkeytynyt mitä pihaan tulee... tai sitähän ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Mutta se, mistä aloitetaan on kutakuinkin selvillä. Suunnitelmathan tunnetusti muuttuu, elää ja jalostuu. Kysykää vaikka Titalta.

Yritän saada aikaiseksi pihasta ns. talvikartan, aurausalueen, isoimmat kinospaikat ja polkujen talvireitit. Etten sitten rouhi pionipenkkiä paikkaan, josta talvella pitää päästä kulkemaan autotallille. Se jos mikä on turhaa duunia.

Jatkan vielä kanasilla, nyt julkaisen tämän puolinaisen ja lähden saattamaan junioria koulubussille.

No nyt on molemmat lapsoset saateltu oppivelvollisuutensa ääreen ja rauhallinen aamupäivän kahvihetki käsillä. Pellolta sai mukavia kuvia, joskin tuo Nätti-Poika ei ihan istu maisemaan.

Yritin eilen kuvata sielukasta Sirkkua, sulkasadolla kiusattua Alholaista kananeitiä.

En olisi ikinä uskonut, että kanakin voi olla ilmeikäs. Sirkku on mun suosikki. Pieni, ujo kananen jota kaikki ohikulkiessaan tölväisevät. Kana, jota kukaan muu  ei ota vakavasti. Ja jota Urho Kukkonen ei viitsi polkea. Ja nyt vielä sulkasatoinenkin. Aina repsottaa joku sulka tai höyhen vaikka miten yrittäisi itseään sukia.

Iltaisin, kun menen sammuttelemaan valoja ja täytän rehusäiliön, annan Sirkun nokkia suoraan tankkausastiasta vähän rehua. Ja Sirkkuhan nokkii. Veikkaan, että se oli juurikin Sirkku joka päkisti niitä minimunia ;-)

Tässä vielä kanalan iltapulinat, saavat kahteen eri paikkaan ruokaa, että kaikki mahtuisivat sovussa syömään. Mutta kanan logiikalla pitää ryysätä samalle kupille. Siellä sitä sitten epätietoisena toljaillaan kun kukaan ei mahdu syömään. Sirkkukananen on vasemmassa nurkassa Ison Kukon oikealla puolella.

Empulle muuten piti kertoa tiedoksi, siitä korttiadapterista josta oli puhe kun teillä viimeksi kävin. Ostin Prismasta Transcendin adapterin, hinta 9,90. Lukee microsd/m2 ja sd/mmc kortteja eli isoa ja pientä. Näpsä ja nopsa. Ei tarvitse sen usbin kanssa nysvätä eikä sörkkiä muistikorttia läppärin kortinlukijaan. Joka on ruokottoman huono, imaisee kortin kitusiinsa eikä meinaa antaa sitä pois. Varsinainen musta aukko.

Tuossa vielä paikallista, aitoa ja ehtaa latotaidetta. Lato ja pihlaja. Ei Palmu.

Päivän työlistan ekana rastina olisi puoli kopallista silitettävää. Olen lyhytnäköisesti jemmannut kingkong-kokoisia miehen paitoja alimmaiseksi, niitten kanssa menee ikä, terveys ja ulkonäkö *ai mitenniin ne meni jo?*

Mukavaa päivää ja kaikkea kivaa. Eläkää viisaasti.

Mua jänskättää meneekö matkamittarissa tänään 2000 rikki *hihhhiiihh*

Lyhyestä jorinasta päivään parempaan

Jahas, äsken kirjoittamani  teksti, täynnä kuolemattomia elämänviisauksia katosi kuin tuhka tuuleen. Ehkä se katosi jonnekin jalostumaan ja jonain päivänä pulpahtaa pintaan entistä nerokkaampana.

Nyt sitten karkasi ote ja ajatus, vissiin ideaa etsimään. Tässä päiväänne kukka, talvitulppaani pilkisti mullasta. Enempää tulppuja en taida tähän talveen tarvitakaan. Tuo on niin söpö.

Palaan myöhemmin, nyt ärsyttää kadonnut teksti ja hukkaan mennyt aika. Kahvikin kärtsäsi pannuun.

Moido.

Tai jotain...

Päivä on jo puolessa ja minä vasta douppaan kahvilla. Puoliunessa ja autopilotti päällä hoidin aamuhommat, perilliset lintille ja eläimet kylläisiksi.

Nyt uskon, että vahva väsymys vastaa kehnoa humalatilaa. Toivottavasti ei täydy hypätä autonrattiin lähitunteina. Aion nimittäin ottaa vähän aikaa ja koettaa torkahtaa hetkeksi. Muuten ei hyvä heilu.

Nyt on talvikelit kohdillaan. Alle kymmenessä pakkaslukemat ja kaunis huurrekoristus puissa ja rakennuksissa. Yöllä oli joku rohkelikkorusakkokin käynyt pomppimassa pihalla, moneen viikkoonhan niitä ei näkynytkään. Ihan kiva, ettei se mystinen pupunsyöjä kaikkia hotkaissut.

Eilinen muffin top -oivallus sai nyt aikaan sen, että söin kunnon aamiaisen. Se, mistä painonhallinta lähtee, on säännöllinen ruokarytmi. Ja tänään aion kävellä vähintään vartin kaupungin suuntaan. Sieltä kun palaa takaisin, on reipasta kävelyä plakkarissa reilut puoli tuntia. Alku se on sekin.

Onneksi en ole kovinkaan perso makealle. Ja hamppareita en ole pystynyt syömään sitten viime kesän. Suklaa ällöttää ja limut ei maistu.

Kyllä se on vain tämä löysä elämä, vähäinen liikunta ja jonninjoutava voileipien mussuttaminen mikä nyt tekee talikerrosta tähän runneltuun kroppaan.

Onneksi päivän työlista on lyhyt. Etsi töitä ja silitä pyykit.

Toisen hommista voi hoitaa ajatustyönä, vielä toistaiseksi, eikä toinenkaan järin suuria älyllisiä ponnisteluja vaadi. Joten ehkäpä niistä selvitään.

Aamuvalo oli kiva, kuvat ovat aivan raaka-aineistoa, ei ole kohenneltu valotasoja eikä mitään. Taitaa kameran säädöt olla suotuisat siniselle kun noin hyvin aamutunnelmat tallentui kortille.

Jos tästä reipastun, kollaan muutaman sata kertynyttä räpsyä samalle koneella ja yritän valikoida parhaat. Tarkoituksena olisi koota yhdelle seinänpätkälle vaihtuva kuvakokoelma omista otoksista.

Mitään taiteellisia ambitioita minulla ei -luojan kiitos olekaan. Kuva on hyvä jos minä tykkään siitä. Ja sehän se on pääasia. Nyt, olosuhteiden pakosta, minua miellyttää sinisenharmaa värimaailma. Kohta sitä kaipaa väriä ja kirkasta valoa. Onneksi sekin kausi on tuloillaan, enää pari kuukautta ja sitten on jo kevättä ilmassa, paljon. Olisi aika kamalaa jos kevät hyökyisi jo nyt päälle, talven hiljaisuus on oikeastaan varsin mukava kausi.

Jeh, autopilotti päälle ja silityslaudan ääreen. Pyykkikeko on komia.
Rentoa viikon alkua itse kullekin. Kyllä se siitä.

Muffin top ja muuta löysää

Aivan huippu-upea talvipäivä, kaunista kaikkialla. Puut ovat syväjäädytettyjä, kuurakerros on jotain aivan käsittämätöntä, en muista ennen moista nähneeni. Omenapuussa ei kuura näy, kuva on eiliseltä. Yritän saada huomenna pari osumaa ja kenties napakympinkin parhaista kuurapuista.

Pakkanen on nyt asettunut ilmeisen tanakasti -15 lukemiin, kyllähän se mulle passaa mainiosti -kunhan ei tuule.

Ja älkää minulta kysykö mihin tämä päivä on kulunut, en minä tiedä. Kävin perillisten kanssa penkomassa kaupungin alerekkejä ja kyllähän sieltä muutamia kivoja asuja mukaan lähti. Itselle en kyllä jaksa edes katsella. Mulle on maailmanmukavin harmaa Indiskan villatakkimekko juurtunut päälle, en osaa muuta enää pitääkään.

Jostain syystä sitä etsii mahdollisimman löysiä ja mukavia vaatteita. Jostain syystä farkut puristaa. Ja nyt minä ymmärrän mitä "muffin top" termi tarkoittaa. Se on se lötkö juttu joka tursuu farkun kauluksen yli. Ihan kuin jenkkimuffinsit pursuvat kyli kipostaan. Seuraavan kerran kun löydän itseni Arnold´sin jonosta, koetan muistaa oman muffin toppini. Se toivottavasti aikaansaa kielteisen ostopäätöksen.

Elämä on kovaa. D´oh!

No eikä oo, pientä säätöä ruokailutottumuksiin, lisää liikuntaa ja se on siinä. Tupakassa oli kyllä saletisti joku rasva-aineenvaihduntaa vilkastuttava aine, heti kun olen ollut polttamatta, kaikki laardi kertyy kroppaan.

Äitikullan keittiö -yllättäen taas ruokaan liittyvä juttu, edistyy huimaa vauhtia. Aika tarkkaan saa kyllä levypinkkaa käännellä ja pasianssia niillä kaappielementeillä pelata ennenkuin asettuvat oikein päin ja muuntuvat keittiökaapistoiksi.

Tästä on hyvä jatkaa uutta viikkoa päin. Iso-J:kin palailee hissuksiin työkiireisiin, pitkän lomanhan hän malttoikin pitää.

Tita, aika pitkän tovin minäkin seistä tönötin pihalla niskat nurin tähtiä katsomassa. Kun se näkyy nyt hyvin. Nappikauppa ;-)

Hyeenahippaa

No nyt tökkii näköjään kuvaohjelma, ei taida rajaukset tallentua ollenkaan. Tai siis minä töppö en osaa liittää oikeita versioita kuvahaun mukaan. Tsorge. Saas nähdä miten tekstit ja kuvat asettuvat, joskus tämä blogiohjelma tekee melko mielenkiintoisia asetteluja. Eli jos näkyy ihan viturallaan, ei kyse välttis olekaa meikäläisen übertaiteellisesta näkemyksestä.

Kuten kuvasta näkyy, vauhdikasta lauantaipäivää ainakin koiraosastolla. Jos tuon energian voisi valjastaa hyötykäyttöön... ainakin kanalan valaisu olisi taattu. Punaisen loimen loikkari on torpan oma poika, ruskeassa rotsissa esiintyy Bob, Iso-J:n serkkupojan koira.

Kauniista talvisesta pakkaspäivästä jaksaa iloita. Aurinko ei ole vielä saanut kytkettyä lämpöjä päälle mutta valoteho alkaa olla jo ihan kelvollinen.
Julmana äitinä tosin kielsin ratsastavan perillisen tunnin tänään, aivan liian kylmä edes maneesiratsastukseen. Nuo alkeiskurssilaiset kuitenkin lähinnä matkustavat siellä selässä, ja körötellessä tulee kylmä.

Nyt on Äitikullan ovessa ihan oikea lukko, asennettuna ja peräti oikein päin. Eipä siihen ammattimieheltä kauaa mene, kun tietää mitä tekee. Kiitos vaan asianosaisille, taas yksi rästihomma tehty.

Kun koirien riekunnalta nosti katseensa lepuuttaakseen silmiä (tai sulkeakseen ne reikäpäisten hyeenoiden hillumiselta) näkyi Sininen ja Valkoinen. Huikaisevan kaunis näky.

Tämmöistä täällä tänään. Radiosta kuulin kertakaikkiaan mainion biisin, se meni kutakuinkin näin: Puhtaat munat ja vilpitön mieli. Minusta se oli hauska. Pitää koettaa joskus etsiä sitä youtubesta. Näissä tunnelmissa,
Heipä hei ja loistavaa päivän jatkoa!

MUOKS:
http://www.youtube.com/watch?v=rjOFIf1KAxc&feature=PlayList&p=1A60C0730DA2FB32&playnext=1&playnext_from=PL&index=46
Osui ja upposi... *kierii naurusta*

Onni yksillä, talvi kaikilla

Kissat taitavat olla Tosielämän Lottovoittajia. Voiko autuaampaa olla kuin Justiinan ilme. Ei nenäkään palele kun sen häntään piilottaa. Mokoma.

Koirakin hyytyi lehdenhakureissulla niin, että kaivautui sänkyyn vällyjen alle eikä ollut järin innostunut lisäulkoilusta kun kyselin uudelle reissulle. Annoin jäädä lämmittelemään, -15 plus pohjoisesta hönkivä pirteä viima menee luihin ja ytimiin toppatakinkin läpi, saati pienen koiran pieneen kroppaan.

Aamupäivän työlista on taas ruksattu, kaikenlaista pientä sitä yhteen aamuun kertyykin. Kun aikaisin aloittaa. Nyt on ihan virallisen kahvipaussin paikka. Kahvista ei ole havaintoakaan, joku on juonut pannun tyhjäksi eikä laittanut uutta. Hetkittäin ottaa päähän....

Pitäisi tehdä jonkinsortin toimintasuunnitelma tälle päivälle ja tulevalle viikonlopulle. Pakkanen saattaa rajoittaa juniorin ratsastusharrastusta huomenna mutta kaupungissa pitää silti käydä. Tänään ja/tai huomenna.

Mikähän itsensäkiusaamisen tarve se ajaa ihmisen keskellä pinkeintä pakkaskautta suunnittelemaan pihahommia? Löysin järisyttävän määrän kaikenlaisia siemeniäkin, en kyllä mitenkään muista, että tuommoisen määrän olisin hamstrannut syysalesta. Ehkä se on kotitontun tekosia. Jokohan voisi aloittaa taimikasvatuksen?

Katsellaan... pirteää päivänjatkoa!

Ai niin, taas olisi maallemuuttajille paikkoja myynnissä. Mm. kuuden hehtaarin tila, talli, kenttä ja julmetun iso talokin, parisataa tuhatta...

Kaapin paikka

Siinä hän nyt on. Sinisenä vielä toistaiseksi.
Eilen totesin, että tuvan puolella tuo kaappi kuristuu liian ahtaassa paikassaan. Joten kaappirouva siirrettiin eteisaulaan. Tervehtii ovesta tulijoita kuin Ison Talon Emäntä. Tuossa on tilaa ympärillä paremmin.

Tänään pitää hakea maalipurkki ja aloittaa värinvaihto. Kaunis sininenhän tuo toki on, mutta ei vain istu tämän torpan värimaailmaan.

Talvisena jatkuu tämän viikon sää, -15 ja satelee hissuksiin lunta.

Kanalassa kutakuinkin rauha maassa. Urho Kukkonen hyörii hyvin tohkeissaan uusien rouvien takia ja nuorempi kukko, Turha Kakkonen, ei vieläkään pääse osingoille. Alholaiset tyytyvät katselemaan tyynesti valtataisteluja. Tosi diplomaatteja. Vanhan liiton rouvat, ne ensiksi tulleet, ovat aika ilkiöitä, nokkivat suoraan helttaan näitä uusia, avioerokanoja. Just silleen ämmämäisen raukkamaisesti aina ohikulkiessaan, mieluummin takavasemmalta. Selkäänpuukottamiseksi sitä kai ihmisten maailmassa sanottaisiin...

Äitikulta totesi tyynesti, siitähän sulle uusi ammatti kehkeytyy, eläinten pelastuskoti. Joo, löytöeläintarhaa täällä ei tietääkseni olekaan. Pitää joskus jutella paikallisen eläinlääkärin kanssa asiasta.

Tuossapa vielä kasvitietäjille nimettäväksi ikivanha Hyppypapu. Joku tyräkkihän tuo on, Papin harha-askeleeksi olen kuullut sitä nimitettävän. Nyt on aika harvalehtinen, kesällä tuuheampi. Loppukesällä sinkoaa siemeniä ympäriinsä, ropina vain kuuluu lattioilta. Ja taimia löytyy niin omasta ruukusta kuin viereisistäkin. Hassu kasvi.

Vieressä kituu tuoksupelargonia. Kituu mutta tuoksuu.
Piha-asiat pyörivät jo mielessä, yritän nähdä sieluni sokein silmin pihan kesäasussa. Nyt lumeen luodut ja kolatut polut ovat ilmeisen onnistuneissa paikoissa. Äitikullan luokse nyt ainakin pitää tehdä käytävä. Hiekkaa vai kiveä? Betonilaattaa nyt ei ainakaan.

Nyt pitää jatkaa päivän työlistan selvittämistä. Ja työstää pihajuttuja siinä ohessa.

Sarika ja Satu H. taitavat pakata parhaillaan, mokomat onnenpossut pääsette luitanne lämmitelemään. Eikun oikeasti, nauttikaa joka hetkestä, kyllä se loma nopeasti kuluu ja pääsette taas nauttimaan kotimaan talvesta. Se jatkuu vielä muutaman kuukauden.

Loppiainen (on hassu sana)

Tervetullut vapaapäivä keskelle viikkoa. Saisikohan näitä vaikka lakisääteisiksi? Kerran kuukaudessa vaikka keskiviikko vapariksi koko kansalle. Kaupat kiinni ja ovet säppiin.

Nyt olisi kyllä niin loistokeli hevoshommille. Puhdasta uutta lunta ja viitisentoista astetta kylmän puolella. Kaihoten katselin  takapeltoakin, kyllä kelpaisi päästellä höyryjä pois rivakalla mäkilaukalla. Huoh, ehkä joskus.

Kevät on tulollaan, kyllä se on uskottava. Vielä viime viikolla melkein nauratti kun ensimmäiset kevätesikot olivat myynnissä, viereisellä pöydällä joulukukat poistohinnalla. Eikä vuosikaan ollut vielä vaihtunut. Tässähän on tulppaanisesonki kokonaan aloittamatta.

Ihan selvästi huomaa, että auringossa on jo vähän enemmän tehoja kuin pari viikkoa sitten. Nousee korkeammalle ja paistaa kirkkaammin. Ja piirun verran pidempään.

Tita kertoi hevosensa ennustavan aikaista kevääntuloa, toivottavasti on oikeassa ja saat oikein pitkän kasvukauden. Hevosen karvanlähtö on kyllä sellainen ajanjakso jonka mielelläni skippaan, ainakin tänä vuonna.

Ei ollut pidemmän päälle kivaa kun takahampaatkin oli täynnä hevosenkarvoja. Eikä niitä valkoisia karvoja saanut aina nypityksi auton penkeistä -jäpätystä siis riitti. Kerran erehdyin pesemään kotona pari satulahuopaa ja lykkäsin Iso-J:n kalsareita samaan koneeseen. Arvata saattaa että kiinni jäin. Mutta olivatpa kalsaritkin vinhan näköiset, karvakuorrutuksella.

Taidan tästä hiippailla lehdenhakureissulle. Koira yrittää maastoutua tuvan soffaan ja vältellä ulkoilua. Kiinni jäi, hajun perustella, joten pihalle joutuu Nättipoikakin.

Tähän loppuun vielä Päivän Villi Veikkaus:
jättikö nuo jäljet supi vai kettu? Vai mörkö? Hyvin määrätietoisesti etenivät pihatietä pitkin, kohti kanalaa. Itse tyhmyyksissäni sotkin muut jäljet, ennenkuin tajusin, etteivät olekaan koiran tekosia. Nassen jäljet nimittäin olivat ihan vieressä ja nuo jäljet teki raskaampi/isompi eläin. Koiran jäljissä on sitä paitsi ihan erilainen rytmi, tuo ravasi tasaisesti.

Eräänä aamuna pihalla lemusi villieläimen pissa, eikä salettiin ollut naapurin pläski kolli. Tuttu kertoi, että täällä on sekä supeja että kettuja ja molempien kusimerkithän haisevat kohtuullisen pistävälle. Yöhiippareita kaikki tyynni.

Nyt hommiin, Satu T tuo tänään kaappivanhuksen, sille pitää raivata tilaa verstaalta. Kaappi saa valkoisen maalin ja pääsee tupaan hyvälle paikalle. Jaksaiskohan sen jo tänään maalata ekaan kertaan? Pitääkin inventoida maalivarasto.

Laps hankeen hukkuu...

Kanalan kutsuvat valot ja aamun sininen hetki. Sinisistä sinisin, ihan ilman photoshoppia. Meitsi alkaa oppia kamerankäytöstä jotain. Tai sitten oli vain ihan huipputsägä.


Yön aikana oli lunta tullut reilut 10 cm ja lisää luvassa koko päiväksi. Sirkut kahlaavat hangessa ja parven koko vain kasvaa päivittäin. Nyt siellä on jo naapurinkin tirpat bilettämässä. Kuhinaa lyhteessä.

Iso-J on aamusta alkaen heilunut kolansa kanssa tuolla hangessa. Lunta tulee koko ajan lisää ja kohta traktorikin linkoaa putsatut alueet tukkoon. Noh, onpahan vähemmän aikaa pahan teossa kun remuaa umpihangessa.

Nyt meillä tutkitaan mittareiden ja antureiden kanssa sähkötaulua, sitä pääsellaista. Voipi olla, että ensiapuna selvitään sulakkeiden siirtelyllä ja voidaan jatkaa talven yli 25 A:n tehoilla. Mutta ennen pitkää ampeerit pitää nostaa vähintään 36 tasolle, mieluummin tuplata. Ja se on kallis remontti se *puistatus* Pitää kiireesti hankkia hevosvoimia lämmitysavuksi, sehän olisi energiatehokasta ja ekologista eller hur... *krisseilme*

Koetan nyt keskittyä muihin hommiin, kauppareissultakaan en taida välttyä. Mutta Isoon Markettiin en lähde.

Pudikseen tiedoksi, Äitikulta ylistää sytytyspaloja, ovat kuulema ihan verrattomia. Pitäisköhän mun myydä mainostilaa tähän blogiin, käyttäjätestimoniaaleja tuotteesta kuin tuotteesta? Hmmmm, pisneksen paikka?!
Ja johan vihdoin kelpasivat Jalavan kaupalta ostetut flanellihousutkin käyttöön. Kehui lämpimiksi.

Laitan lisäkuvitusta (en sentään flanellihousuista) sitten kun on taas valokuitunopeudet käytössä. Nyt ei pysty venymään, Tolppa-apinat leikkivät päävirtakytkimellä.

Lunta munille, moro!!!

Arki on täällä taas

Virallinen Joululoma loppui nyt. Seitsemältä olin jo lataamassa kahvinkeitintä ja hoputtamassa vanhempaa perillistä kouluun.
Pakkanen oli yön aikana vaihtunut puuterilumisateeksi, varsin kaunista, pehmeää ja hiljaista. Eikä hangessa näy keltaisia koiran kusilänttejä. Vielä.

Koira näytti nukkuvan istualtaan mutta uskollisesti saapui alakertaan vahtimaan aamiaishetkeä. Oli jotenkin epäuskoisen näköinen: "oottekste ihan sekaisin, nyt on vielä YÖ".  Kanalassakin oli aivan hipihiljaista kun kävin valoja laittamassa, kukko taisi menettää aikaisen aamuherätyksen vuoksi äänensä. Ei ole vielä kiekunut.

Kahdeksalta pihaan kurvasi Panasonicin mies tutkimaan ilmalämpöpumppua. Pansu sanoi sopparin irti just ennen Joulua. Ennakkotietojen mukaan menee takuuseen joten nekin rahat säästyy tuleville (sähkö)taulukaupoille.

Kuvassa sirkkuja kauranjyvien kimpussa. Tänään maassa onkin viitisen senttiä upottavaa uutta lunta joten tipusista näkyy vain murto-osa. Päälaki ;-)

Aloittaisikohan kuusenriisumisen vai silityksen? Taidan ottaa vielä vähän lisää kahvia. Mikäs hoppu tässä joutilaalla...

Talviaamu

Tuolla se taas pinnistelee taivaalle, aurinkoystäväisemme.
Hidasta ja kankeaa näyttää auringonkin meno olevan. En tässä kyllä itsekään kovin ketteränä ole, pakkasta oli aamukasilta -28. Säntäsin katsomaan kanalan lämmöt ja viiden asteen pakkanen sielläkin mittarin mukaan oli. Pitää siis hommata toinenkin seinäpatteri.

Lintulaudoilla ja lyhteissä on kuhinaa. Pitäisi ihan lintukirjan kanssa asettua kytikselle ja yrittää edes tunnistaa ruokailijoita. Ainakin kahta lajia tinttejä. Punatulkkuja ei näy, missähän nekin lymyävät?

Pitäisi nyt oikeasti puristella itsestään edes hitunen jaksamista ja energiaa. Ihan helppoa se ei ole. Onneksi on nuo perilliset ja heidän hönöt juttunsa.

Koiraparka paleltuu ulkona. Tässä on vaihtoehtona opettaa koira hiekka-astialle, kutoa hälle tassutöppöset tai antaa jätkän karaistua pakkasessa. Toistaiseksi on saanut olla ulkona sen minkä pystyy ja heti kun alkaa tassujaan nostelemaan pääsee lämmittelemään. Lenkeille ei nyt lähdetä, joku roti sentään.

Nuorempaa perillistä pitäisi käyttää kaupoilla, sai kummeiltaan lahjakortin joka nyt polttelee kovasti ;-) Onneksi on alet.
Saas nähdä lähteekö jompikumpi autoista käyntiin.
Pitää tarjota letkulämmitystä tunti ennen starttia.

Se vaan tietää sitä, että taas palaa sulake. On aika äärirajoilla meidän sähkökeskus, eilen poltti kolme sulaketta kun yhtä aikaa äitikullan kanssa täräytettiin hellat tulille.

Joten mitään isompia hiihtolomareissuja ei sitten tehdä, tänäkään vuonna. Ne rahat tarvitaan sähköremonttiin. Tuleepahan riittävästi tehoja tulevaisuuden talliakin silmälläpitäen.

Aina pitää ennakoida...

Nuttu nurin ja takki tyhjänä uutta päin

Kutakuinkin otsikon mukaiset ovat tuntemukset tänään.

Pakkanen kiristää otettaan ja halkoja saa kantaa tupaan miesvoimin. Eipä tarvitse aamulla pyjamanpöksyissä kirmata riiheen halkosylystä kantamaan. Ennakoi tuleva tilanne... kun voit.

Elämän on jatkuttava, sitähän se kuitenkin tekee.
Lehdissä julkaistaan tutkintamateriaalia ja havainnekuvia mistä kukin uhri löytyi ja jokainen Selloon päin torstaina vilkaissutkaan pääsee ääneen.

Nyt pitäisi antaa sureville rauha surra, tarjota apua tai kuunnella surevan kanssa myös hiljaisuutta, sanoja ei aina tarvita.

Sanoilla ei aina paranneta. Sen moni unohtaa kun pitää sanansa päästä sanomaan. Varsinkin ne maailmanparantajat, jotka katsovat nyt tarpeelliseksi vaatia netissäkin ymmärrystä Shkupollille ja tukea hänen perheelleen.

Sille perheelle, jonka se paskaläjä jätti aikoja sitten? Hehän saivat pitää henkensä koska Shkupolli toteutti miehistä viettiään ja piinasi nyt tapettuna oikeuslääketieteellisen kylmiössä makaavaa naisystäväänsä. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, uhkaa, tappaa, ei rakasta.

Minä onnittelen Shkupollin perhettä ja sukua kun pääsivät mätämunastaan eroon. Selvisivät hengissä.
Ajatukseni ovat surevien perheiden luona, surevan työyhteisön luona ja niiden, jotka menettivät läheisensä, ystävän, lapsen kummisedän, pelikaverin.

Karulla tavalla onnittelen myös itseäni. Minun ei tarvitse mennä seuraavaan työvuoroon, pukea työvaatteita päälle ja kohdata marketin arki. Se arki ei anna armoa niille, jotka palaavat töihin, jatkavat nyt kuolleiden työtä, opettelevat elämään ilman heitä. Kohtaavat asiakkaat. Minä saan vielä jäädä kotiin.

Niin ne asioiden merkitykset muuttuvat. Elämä ottaa, antaa ja opettaa.

Vuoden ensimmäinen päivä

Ei ole näin surullista uuden vuoden päivää ennen ollut.

Vieläkään ei voi uskoa, että työn kautta tutuksi tullut ihminen on lopullisesti poissa.

Kylmästi riistetty pois.

Teloitettu.

Nyt on vaikea uskoa oikeudenmukaisuuteen.

Halataan läheisiä ja rakkaita, ei voi tietää koska kenenkin lähtövuoro tulee.

Jatketaan elämää.

Elämä voittaa.

Lämpimiä ajatuksia sinne Espooseen.