Palaneen käryä ja ärsyttäviä asioita

Kuulkaa nyt ottaa päähän.
Kuvankäsittelyohjelma ei tottele, ei kertakaikkiaan taivu tarpeisiini. Siitä on joku hävittänyt tarpeelliset napikat johonkin ja minä en saa kutistettua kuvaa haluamaani kokoon. Siksi tämäkin on kolmemegainen järkäle tässä näin:

Siinä pääsi aaltovaasi kukkapytyksi kun kaksi valkoista hyasinttia löytyi kassiin unohtuneena apukeittiön hämäränurkasta.

Kunhan saan käsiini sen keljun elämääni tietotekniikan keinoilla terrorisoivan kotitontun, aion kuristaa hyypiön omin käsin. Onhan tämä nyt aivan täysin kohtalon ivaa, ettei nämä hemmetin hienot pelit ja vehkeet voi toimia YKSINKERTAISELLA tavalla, pelata yhteen ja funkkia nätisti. Miksi kaikki on nyt niin helevetin MONIMUTKAISTA ja HANKALAA???? Argh!

Tässä koneiden kanssa kamppailu-urheilua harrastaessani kanoille keittelemäni perunankuoret tietysti hiiltyivät kattilan pohjaan. Tuvassa askartelevat perilliset eivät huomanneet että ilmatila on savusta sakeana. ARGH!

Työllä ja vaivalla lämmitetty torppa on kohta siperiantuulten raikastama hyytävän kylmä loukko. Voi hevonrähmä ja muut eritteet kaupan päälle. ARGH!

No, syötiin me sentään hyvin, pitkään muhinut patapaisti oli aivan ihanaa pakkaspäivän sapuskaa.

Saan kohta itkupotkuraivarit näiden koneitten kera joten siirryn tupaan tutkimaan ilmanlaatua. Nythän tämä tulikin väsätyksi kuin tilauksesta:

Tuoksuu oikeasti aivan huikean ihanalta mutta nyt tuo hiiltyneiden perunankuorien odööri vie kyllä voiton. ARGH! Toivottavasti Tita on tarkkana lantunkeitossa...

Ei, tänään ei ole ollut kovinkaan antoisa päivä. Tai sinne vastoinkäymisten saldoon kirjataan tämä päivä kokonaisuudessaan. Äitikullalla on antennimies veivaamassa näköradiota tulille, mistä minä saan tänne jonkun propellipään veivaamaan a) nämä koneet ihmisystävällisiksi b) kiikuttamaan nämä koneet pois tämän torpan kattohirsien alta?

Nyt olisi kyllä niiden kuuluisien hermosavujen paikka. Vaan kun siitäkin paheesta tulin epähuomiossa luopuneeksi. Väkeviä tai mallasjuomia en juo ja viinit on vähissä. ARGH!

Oi miksi oi miksi?!

Parempaa illanjatkoa kaikille!

Ärsyttävä-Irriterande TOP-3

Nyt ei tule kuvaa, nyt tulee päivän renkutus:
 http://www.youtube.com/watch?v=hKm6iDvgKJ4

Ja sitten tämä on ihan Metulle, onnea uuden auton johdosta:
http://www.youtube.com/watch?v=XhfCsfSfqGg

Eikä sovi unohtaa tätäkään, ihan ykkösärsyttävä:
 http://www.youtube.com/watch?v=CXN1uJn1VYo

Ämyrit täysille ja hetkuta herneet pois kärsästä, torstai on hernekeittopäivä, ei herne nenään -päivä ;-)
Palaan asiaan myöhemmin, nyt on julmetun kiire :-)

Kirppusirkus ja merkkipäivä

Pyydän jo nyt anteeksi, laitan aika kookkaan kuvatiedoston, avautuminen saattaa aiheuttaa teissä lukijoissa pientä "avautumista". Take it easy... Tuo on kuitenkin mummolan jouluhiiri. Takkauunin päällä istuksii vanhojen silitysrautojen seassa.

En nyt viitsi alkaa selittelemään miksi näinä kuvankäsittelyn kulta-aikoina kehtaan laittaa raakaversion ihmisten kiusaksi. Syyllinen on tuo vieressä huriseva Mäkäräisen tietämyskone joka snobbailee yhä ilman toimivaa webselainta.

Jos lukijoiden joukossa on yhtään ketään mactietäjää, sopii ilmoittautua äkisti pian. Mie vaikka avaan yhteydet niin, että etänä voi hakkeroida mulle selaimen kuntoon. Anyone? Please?

Joo, tänään on tämän Hirnakan torpan -blogin kuukausipäivä. En tiedä millainen sosiaalinen tilaus tälle oli, mutta on ollut ihan kiva käydä täällä julkisesti omaa napaa kaivamassa ja joutavia lätisemässä. Kovin pintapuolisestihan asioista kerron, tietty intimiteettisuoja kun perheenjäsenilläkin on.

En myöskään katso oikeudekseni mainita ihmisiä heidän oikeilla koko nimillään. Jokainen valitkoon itse sen määrän julkisuutta elämäänsä kuin tahtoo. Esimerkiksi koirani kasvattajan nimen saa minulta kysymällä, samoin hevoseni tiedot. Niitä en nettiin laita. Ei oo pakko jos ei haluu...

Eikä ehkä ole järkevää jokaista juotua kahvikupillista tai sähkölaskun loppusummaa täällä raportoida. Tai ehkä ja ehkä, minä vaan en pidä sitä niin tärkeänä.

Minusta on mukava kertoa teille asioista, jotka minun päivääni ovat tuoneet jotain tuntemuksia, iloisia tai surkeita. Kanoistahan riittää jutun juurta, ovat oikeasti ihan superhyviä tyyppejä. Jopa ne myrtsit Alholaiset.

Jokainen varmasti ymmärtää, että kirjoitan asioista omalta kannaltani. Omilla mielipiteilläni. Tietty kohtelias diplomatian taso yritetään säilyttää ettei käy kuin Halla-aholle (vai mikä se oli). Niiden asioiden tai henkilöiden kohdalla joiden kanssa tiedän olevan vaikeaa pysyä asialinjalla, pidän näppäimistön lukittuna.

Nyt on tullut enemmän heiluttua kamerankin kanssa. Jokaisesta kuvasta yritän oppia jotain ja kenties joskus jonkinlaisen oman kuvaustyylinkin luoda. Mutta ei mopolla mahdottomiin. Ajan kanssa ja hissuksiin, niinkuin aina.

Kirppusirkustakin tänään saatiin. Kirpputorista tuli oikeasti aika sirkus. Ei ehditty kunnolla ikeakasseja maahan laskea kun niiden kimpussa hääri jo ensimmäiset uteliaat. Se helevetin ruma astiasto (Satu T. tietää) meni ekana, OMG!!! Ja sitä mukaa kun saatiin kamaa esille, sitä mukaa hyllyt tyhjenivät. Tänä iltana olisi jo pitänyt täydentää mutta ei ehdi millään sellaista keikkaa tekemään. Huomenna täräytetään hyllyyn mm. My little pony -leluja, tauluja ja lisää lasten kamaa. Markalla ostin, pennillä myyn.

Minusta oli kuitenkin mukava nähdä kuinka toiselle turha on toiselle tarpeellinen. Hinnoista ei kukaan narissut. Ja täkäläiset ovat kyllä hanakoita tinkimään.

Jep jep, homma käy ja henki haisoo. Minä riennän taas...

Tiivis tahti tiistaillakin

Pikainen statuspäivitys tähän ikiomaan naamakirjaan.
Paitsi että yleisön pyynnöstä en esiinny naamalla ja muutakaan kuvaa ei nyt tähän kiireeseen ole.
[Muoks: nyt on kuva, Äitikullan Amazoninlilja tikistää kukkia tulevan Joulun kunniaksi. Nyt jo 8 kukkavartta...]

Kaupunkireissupäivä, joten aivan täysin hukattua aikaa tänään monta tuntia. Hoidettavia asioitahan me toki kaupungilla juostiin, mutta kotihommista sekin aika oli pois. Ja mikäpä tärkeämpää kun täällä torpalla tehdyt hommat.

Tänään pitää tarralaputtaa vielä pari laatikollista kirpparitavaraa. Sen mä vaan sanon, että halvalla lähtee meidän ylimääräiset aarteet. Tein tänään pientä hintavertailua samaisella kirpparilla... käsittämättömiä hintapyyntöjä ihmiset pitävät romuillaan. Jos niistä eroon meinaa päästä, pitää hinta olla sitten sitä myöten. Tai sitten joku ei ole ymmärtänyt kirpputorin ideaa.

Yritän tuossa toisella koneella saada webselainta toimimaan, latasin jo firefoxin mäkäräiseen. Mutta ei se firefoxi käynnisty. Mackäyttäjien foorumi on tietysti jumissa joten vertaistukea ei heru. Mikähän tuossa nyt oikeasti on vikana? Ei pysty elämään *GNNNNNH*

Taidan poistua kanalaan, saivat uuden kaalinpään lelukseen tänään. Entisen hakkasivat tuhannen tohjoksi parissa viikossa. Tuleekohan kanalle migreeniä kiivaasta nokkimisesta? Noi Alholaiset jotka sen kaalin tuhosivat näyttävät itseasiassa kärsivän ainaisesta migreenistä, aika myrtsiä porukkaa. Onkohan se joku maatiaisrotujen ominaispiirre? Outoja juntturoita kanoista hevosiin ;-)

Selvisi muuten se kirjamysteeri, lapsosten tekosia tietenkin. Olivat hyvää hyvyyttään ottaneet kirjastosta  äidille lukemista. Eikä pienempi yltänyt ylähyllylle joten otti ne joihin yletti. Ja joissa oli kiva kansi.

Kohta alkaa taas kuskausruletti joten poistun kanavalta muutamaksi tunniksi. Kenties huomiseen iltapäivään asti. Kovvoo hommoo ja kiirettä pittää.
Ajakaa tekin varovasti, siellä voi olla aika pliukasta.

Hitaalla... -taas

Huomenta,
vaikka kello herätti ruokottoman aikaisin, voin vasta nyt katsoa heränneeni. Se vaati kaksi edestakaista saattoreissua koulubussin pysäkille, pannullisen kahvia ja hidastetut toiminnot kaikessa.

Uusi viikko alkoi sikäli hullusti, että Iso-J on koko tulevan viikon, viikonlopun ja hyvän pätkän seuraavastakin viikosta poissa. Tässä saa käyttää viekkautta, viisautta ja arveluttaviakin keinoja saadakseen aikataulut, työt ja harrastukset stemmaan. Onneksi Äitikulta on paikalla ja auttaa missä pystyy. Mitään ylimääräistä jumppaa ei tähän viikkoon mahdu. Joten vesiputkien, koneiden ja muun talotekniikan on parasta pysyä kunnossa.

Toki ystävät ovat aina tervetulleita kahviseuraksi, soitellaan ja sovitellaan. Eikä ilman munia täältä poistu kukaan. Nyt on taas ylituotantoa.

Tähän talven pimeimpään aikaan sopii kuva Hangon rannasta eräänä kauniina heinäkuisena iltana. Se oli hieno hellepäivän ilta.

Tällä viikolla voi jäädä bloggailut vähemmälle, mäkäräinen on vieläkin rampa ilman toimivaa selainohjelmaa, läppäri matkustaa paraikaa Espooseen ja on vain tämä windus. Ja se ei ole paljoa. Niin ja aikaakin vain rajallisesti. Mutta katsellaan nyt. Ihan ekaksi sämpylätaikina alulle.

Vielä yksi neuvoa-antava kahvikupillinen, kyllä se siitä sitten. Maybe...

Liput liehumaan!

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.
Kirkossa oli ennätysyleisö ja tiivis tunnelma. Hyvin sympaattinen ja karulla tavalla kaunis tuo meidän pieni kotikirkkomme.

Nyt voikin siirtyä vapaamuotoiseen itsenäisyyden juhlimiseen. Kotosalla ollaan ja uunissa roihuaa metriset halot. Taidan jättää myyjäisreissun väliin, Satu T viestitti aikatauluongelmista. Ajatus kiireettömästä päivästä kotosalla houkuttaa kyllä kovin.

Meillä ei ole kummoisiakaan itsenäisyyspäivän perinteitä, kynttilät nyt tietysti ja ulkoroihut ilta kuudelta palamaan. Sitten pannullinen glögiä ja joulutorttuja ja rättiraatia pitämään tv:n ääreen.

Päivän saarnasta ja juhlapuheesta jäi päällimmäiseksi mieleen: Kaveria ei jätetä. Eihän?
Lämmintä mieltä kaikille, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Parisuhdelauantai

Heheh, aika lailla odotetustihan tässä on parisuhdelauantaita vietetty. Vietiin perilliset aamupäivällä tuonne lähimaastoon tuhannen mutkan taakse partiolaisten retkikämpälle.

Sieltä tultua minä pakkasin Äitikullan Joortikkaan ja karautettiin kaupungin humuun. Siellä oli muutama muukin (veronpalautuksia hummailemassa) ja Savon Stockmannilla piti lähestulkoon jonottaa kakkoskerrokseen vieviin liukuportaisiin, OMG! Sokoksella väkeä rynni myös ihan kiitettävästi.

Piipahdin myös katsastamassa paikallisen sisustusliikkeen (HB Home) tarjonnan, kaunista oli kovinkin. Sieltä en yleensä poistu tyhjin käsin, en nytkään. Täydellisen mainio naulakko löysi tiensä torpalle. Muutaman kuumottavan tuotteen hintalappu vain vähän yskitti. Laitetaan harkintaan...

Kotona ehdin vain hetken hengähtää kun piti lähteä jäteasemakeikalle, tosi romanttista ohjelmaa sekin ;-)
Parisuhdelauantain kunniaksi lähdettiin yhdessä. Retkikohde ei kuitenkaan inspiroinut sen kummempaan.

Ja sitten viritettiin kylän reteimmät pihavalot The Kuuseen.
Minä olisin ihan oikeasti tyytynyt noihin kynttilöihin ja kenties laittanut yhden setin kirkkaita pikkuvaloja. Mutta hävisin äänestyksessä joten meillä helottaa kuulkaa ihan portille asti.

Tuo kuusi pönöttää aivan lampolan, tulevan tallin, seinustalla hyvin keskeisellä paikalla pihassamme. On se  soma hevostenkin sitten joskus katsella joulupuuta *virn*

Ja sitten soitti nuorempi perillinen partiokämpältä. Koti-ikävä iski ensikertalaiseen. Iso-J kurvaili kaikki tuhannet mutkat ja haki lapsosen kotiin. Vanhempi partiokonkari jäi yöksi, hän on aina tykännyt nuhjata nokisissa paikoissa tulta tuijottamassa. Niin samasta puusta kuin nuo perilliset ovatkin, niin täysin erilaisia kuitenkin. Nuorempi on hyvin mukavuudenhaluinen pikku hedonisti (ja nyt siellä Jyväskylässä henkilö M nauraa äärimmäisen tietäväisenä).

Eipä siinä mitään. Äitikulta sai saunakaverin. Lämmitettiin parisuhdelauantain kunniaksi pihasauna. Ja pihalla palaa kaikissa lyhdyissä kynttilät. Hyvin kaunista siellä kieltämättä on, kävin koirapartiona tsekkaamassa kuvakulmia vaikkei mun kalustolla (saati taidoilla) pimeäkuvia otetakaan. Vielä. Kaiken voi opetella.

Kunhan Iso-J saa listoitusurakkansa tehtyä, on meilläkin ohjelmassa saunakeikka. Ja sitten vähän skumppaa ja juuri uunista tullutta lohipiirakkaa. Sekä Pappi-niminen Wallanderleffa. Eilen katsottu Johan Falk -leffa Operation Näktergal (Satakieli) oli huonoin ikinä. Ihan turha täyteleffa.

Tänään olisi duunipaikan pikkujoulut, lämpimät terveiset Ravintola Kappeliin. Yksi on joukosta poissa. Ja pysyy.

Tähän vielä onnittelut Team Savakselle, loistavaa yhteistyötä ja hieno suoritus. Nyt on yksi etappi saavutettu. Ja tie auki taivasta myöten. Minä nostan teille hattua.

Pakkanen kiristyy taas, nurkissa natisee mukavasti.
Hauskaa illanjatkoa kaikille.

Iloinen veronmaksaja

Tänään nielin taas yhden vankkumattomaksi luulemani periaatteen. Tai ainakin hetkiseksi havahduin ajattelemaan uudella tavalla.

Yleensähän ihmisparka tuntee aina jäävänsä maksupuolelle
kun punnitaan maksetut verot vs. saadut etuudet. Ahtaasti ajatellen, kärjistäen ja kokonaiskuvan unohtaen. Ihan siis vain oman navan kautta peilaten. Kuka tuntee oikeasti iloista riemua tilinauhansa tai alvilappujen verosareketta katsellessaan. Kyllä se oma veroleiviskä tuntuu niin kohtuuttomalta. Ei mieltä ylennä kun pienistä tuloista pitää maksaa, perintöveroista puhumattakaan, otsasuonta kiristää välittömästi.

Mutta tänään, pieni ilonpilkahdus. Käytin äitikultaa ensimmäistä kertaa paikallisella Piätervveysasemalla reseptin uusintareissulla. Olin varautunut menaiset-lehden, salmiakkiaskin ja tyynen asenteen kera piiiitkään jonotukseen. Pelmahdettiin aulaan ja oitis kuuluu Toimisto-kyltin alta: Päivvee, mittees teille?

Äitikulta sitten luukulle asiaansa toimittamaan ja minä syvennyin Pääkirjoitukseen.
En päässyt pääkirjoitussivun loppuun kun äitikulta seisoo jo vieressä ja vetää pipoa päähän. Mentiin. Mitämitämitä??? Reseptin saa kuulema hakea uusintaleimalla heti maanantaina, jos olisi ollut kiire, olisi sen jo tänäänkin saanut. Samalla oli varattu aika oman lääkärin tapaamiselle, siellä tutkitaan tautihistoria ja hoitotarvekartoitus. Ällikällä päähän ja selkään lyötynä; ei voi olla totta. Ei ehkä suuressa kaupungissa jossa hommaan pitää varata kaksikin viikkoa, hyvä jos riittää. Pelkän nitroreseptin uusimiseen. Moiset terveystutkimukset on niissä jätetty aikoja sitten liian kalliina ja resursseja sitovina historiaan.

Mutta täällä, pienessä kaupungissa homma hoituu sukkelasti. Niin kauan kuin päättäjät antavat meidän pitää Piätervveysasemamme. Ja sekin homma on käsittääkseni hyvin pitkälti kiinni kunnan verotuloista. Säästösyistä ihmisten oikeasti tarvitsemia palveluita keskitetään yhä suurempiin, kustannustehokkaampiin ja väistämättä ruuhkaisempiin yksiköihin. Pieniä kouluja lakkautetaan täälläkin. Koulujenkin pitää olla tuottavia, tuotantolaitoksiako ne niistä tahtoo?

Täällä tuntuu toistaiseksi olevan vielä jonkilainen roti noissa hommissa. Meillä on toimiva koulukyytijärjestelmä pienille koululaisille ja hieno maalaiskoulu. Terveydenhoito tuntuu toimivan ihan kunnallisessa laitoksessa. Eikä kaukana ole aika, kun kiroilin kuinka yksityisasemallekin piti jonottaa. On iso ja meidän tarpeisiimme riittävä kirjasto omalla kylällä, valaistua pururataa ja hiihtoniiloillekin oma latuverkosto. Tuli myös mieleen, olisikohan täällä tarvinnut revenneen sappirakon kanssa jonotella päivystyspolilla kahta vuorokautta?

Juujuu, tiedän minä tämänkin kituliaan kunnan saavan valtionapua hommaan jos toiseenkin, veroäyrien menevän ties mihin ja homman olevan monimutkaisempi. Mutta tuo pieni esimerkki saaduista palveluista antoi vähän valoa pimeyteen ja muistutuksen siitä, ettei kaikki aina olekaan niin jumalattoman vaikeaa. Tiällä kun on vähä lepposampi meininki. Ei tarvihe höntyillä.

Joo, tänään ei yllättäen ottanut päähän oikeastaan mikään.
Uunissa muhii lihamureke, leivinuunissa tekeytyneet uunijuurekset ovat valmiina ja potut kuorittuna kattilassa. Viikonloppu edessä eikä kiire oikeastaan mihinkään.

Perilliset lähtevät huomenna yönyli-reissulle partioporukallaan ja meille jää Ison-J:n kanssa yhteistä aikaa... kanalan pehkut pitää kääntää ja Äitikullan keittiöasennus aloittaa ;-)

Letkeää perjantaita kaikille, be careful out there.

Hyvää Kuuta

Tässäpä vielä illan taidepaukku...
Pari psykedeelistä näkemystä täydestä kuusta illan hämyyn. Tämä eka on ainakin ihan ehtaa Blair Witch Projectia *puistatus*
Nyt on jo niin pilvistä, ettei kuuta juurikaan näe. Sen toki tietää tuolla jossain kaukana olevan, täydenkuun aikaan on aivan erityinen fiilis olla ulkona iltamyöhällä. Kylmempi?

Viriteltiin koristevaloja pihapensaisiin ja köpsästihän siinä taas kävi. Valot toki toimivat mutta se määrä, joka oli Espoon minipihalle too much, katosi tälle tontille kuin hohtimet kaivoon.
Ja meillä on vielä pihan virallinen The Kuusi valottomana.

Pieni on kaunista mutta rajansa kaikella.
Huomenna lisää, kaupan kautta ja bonukset päälle.

Pitäisiköhän kanalan väkeä ilahduttaa omilla värivaloilla? Jos ihan vilkkuvat kauhuvalot virittäisin? Tänään muuten taas tuli sellainen aiemmin esittelemäni minimuna. Sillä kukolla on taatusti joku salarakas jossain, taskuvenusviiriäinen ;-)

Eiköhän tämä päivä ala olla pulkassa, yökukkuminen vaatii veronsa ja peti odottaa ihanan kuohkeana. Kissaratsia kannattaa toki tehdä, on älyttömän ärsyttävää kellahtaa petiin vain saadakseen karkuun kiitävän kissaeläimen kynsien ponnistusvoima omiin vatsanahkoihin. Molemmat mummot ovat painattaneet tänään täydenkuun raveissa hullunpolkkaa, etenkin sängyissä on kaahattu, kirjaimellisesti. Siksipä ne petivaatteet ovatkin niin kuohkeita, kissanmöyhentämiä ;-)

Miten voikaan pieni kissa juosta tuommoisella kopinalla? Aivan kuin niillä olisi pienet sorkat. The Spider Pig is back?!!!

Kauniita unia ja muita mukavia asioita. Huomiseen. Nuku hyvin. Varo kissaa.

Käsijarru päällä

Ei käynnisty päivä millään. Nyt on startissa vikaa tai sitten se on silkkaa talvilaiskuutta.

Talvilaiskuushan eroaa joutilaasta kesälaiskuudesta huomattavasti. Olen altistanut itseni nyt ihmiskokeeseen ja koetan tulevan talven aikana tehdä tarkempaa analyysiä näiden kahden olomuodon välille.

Höpöhöpö, nyt vain kertakaikkiaan kehtuuttaa. Aamuvarhain loikin kameran kanssa pihalle kuvaamaan pakkasaamun sävyjä. Valo muuttui niin nopeasti, etten saanut kamerassa säätöjä päälle millään. Mulla on se periaate, ettei noita räpsyjä uudelleenrakenneta PhotoShopissa. Kuva on mikä on. Korkeintaan muutan kokoa ja saatan rajata uudelleen. Mutta muuten kuva kertoo sen mitä kuvassa näkyy.

Aamulla oikaisin pellon kautta kotiin (lehdenhakureissu) ja kehnon myyrät ovat pommittaneet sen aivan möyhyksi. Oli aika jännä näky. Ja tietystikään kamera ei enää silloin ollut mukana. Nyt valo on pelkästään ankea, ei saa sitä tunnelmaa enää talteen.

Tuossa vielä vähän jäistä maalaismaisemaa. Valitettavasti en osaa vangita kuvaan syvyyttä, otin kuvan pitemmällä putkella ja se toi pellonlaidan liian lähelle.

Nyt tää repii itsensä tukasta nostamalla jalkeille ja päivän puuhiin. Kaupungissa pitäisi käydä, keittiön kaakelilaatat ovat vihdoin saapuneet. Ja muutakin juoksevaa asiaa on taas kertynyt.

Leipomosta pitää hakea taas lasti, joku pahuksen hiiri syö meiltä piparit ja keksit...

Näin muuten unta kuinka rassasin hirmuista myyrien tunneliverkostoa isolla haravalla ja sieltä tuli sakkia ulos kuin Saipan matsista konsanaan. Mitähän tuostakin voisi tulkita?

Kukko kiljuu kanalan luukulla, ei päästä rouvia ulos. Aika sniidu kukoksi, arkajalka nynny.

Nyt hopihopi hommiin. Heippa.

Sunshine reggae

Woohooo, meillä paistaa aurinko. Se kauan kadoksissa ollut keltanaamainen kaveri. Tästä kehkeytyy vielä hieno päivä. Kukkokin laulaa kuin henkensä hädässä. Herra Isolla Herralla on ilmeisesti kevättä

rintafileissä kun noin kovasti ujeltaa.

Iso-J hakee tänään Kolin mökiltä kaikki meidän kamppeet. Onhan sinne kymmenen vuoden aikana kertynyt kaikenlaista hilua ja killutinta. OMG, mihin minä nekin kaikki laatikot laitan?

Itse aloitan tänään kirpputorille lähtevän kuorman lajittelun. Menee varmaankin taivasteluksi, sitä kamaa kun on aivan järkyttävät määrät.

Pitäisi myös saattaa loppuun ärrierin nyppiminen, jätkä on yhä toppaloimessa -ja varsin vinkeän näköinen. Minulle vihjattiin, että Joensuussa olisi joku bordereihin perehtynyt trimmausta taitava ihminen odottamassa meidän hönön tapaamista. Joten hyvällä tsägällä minä vain rouhin karvat pois ja oikeasti taitava henkikö sipistelee loppusilauksen. Niinhän me tehtiin Espoossakin. Kasvattaja tuli sitten Mosereineen ajelemaan koiran helmat ja alustan siistiksi.

Illalla on vielä pilatestakin luvassa. Mutta nyt ihan ekaksi pikku kierros pihalla, auringonvalossa. Otan juhlan kunniaksi kaffemukin käpälään.

Hauskaa päivää muuallekin Suomeen.

Päivän kuvitus on auringonpaisteen  myötä kissahenkinen. Ylemmässä kuvassa Justiina nautiskelee helposta elämästä. 

Ja tämä kuva on sitten kummitädille sinne pohjoiseen. Nuorempi perillinen on väsännyt tuon kissapedon ihan itse. Melko ystävällisen näköinen leijona vai mitä?

Nyt tää lähtis päivän hommiin.

Tähän sateiseen päivään...

http://www.youtube.com/watch?v=zpooKlVrMU

En tiedä toimiiko linkki mutta musiikki toimii.
Oodi Karjalalle ;-)

Joulukuu alkaa vetisenä

Noniin, ei kuivu porakaivot näillä sateilla ei. Viimeöinen tuuli lupaili ensin kylmenevää muttaq sama losokeli jatkuu. Mihin tuo kaikki taivaalta niskaan kaatuva vesi mahtuu? Lehdestä luin, että Jemenissä loppuu pohjavesi. Kun ihminen on jo kuuhunkin päässyt, voitaisiin vähän fiksailla ilmanpaineita niin, että sataisi vähän tasaisemmin ympäri maapalloa. Hittoako me näin ylenpalttisella vedentulolla tehdään?

En minä ainakaan jaksa nyt enää arvostaa pohjavesivarantojamme.

Kävin aamutuimaan jo Joensuussakin, hain sähkötarvikeliikkeestä jotain nippeleitä ja vähän kaapeleita ja vielä jotain muutakin, sekä autotonta päivää (pakosta) viettävän sähkö-Harrin. Oli pimeää ja oli märkää. Hyi olkoon.

Nyt jo kuitenkin isossa uunissa roihuaa kunnon lieskat ja sateen järkyttämä koirakin jo kuivumassa. Haisee vielä märälle lapaselle. Muutama tunti aikaa ennen seuraavaa kaupunkireissua ja satakymmenen puuhaa ja askaretta tehtävänä. Pukkaa kiireistä päivää.

Tiedoksi nyt kaikille satunnaisille ja vakituisille lukijoille. Poistin hetkiseksi kommentointiestot joten anonyymitkin voivat laittaa kommenttiruudun kautta viestiä.  Ei siis tarvitse rekisteröityä lukijaksi. Jos menee asiattomaksi, laitan täpän takaisin. Ja jos lukijalla alkaa vanne kiristää päätä, aina voi siirtyä muihin blogeihin. Niitähän riittää.

Jos tästä säätilasta jotain positiivista yrittää väkisin vääntää? Mitähän se voisi olla? No joo, eivät ainakaan talvikengät kulu. Mukavaa tiistaita kaikille!