Heilahdettiin huhtikuulle

Tässä kummallisessa maailman ajassa oikutteleva kevätsää tuntuu oikeastaan aika lohdulliselta.
Se sentään on ja pysyy vuodesta toiseen oikullisena.

Talvi yrittää roikkua vallan kahvassa vaikka auringon sulatustehot on jo käännetty kesäsäädöille. Välillä kevät etenee kolmiloikalla, välillä talvi tupsauttaa lunta silmille. Sitten puree pakkanen ja kalventaa poskien pisamat.

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla saatiin maa valkoiseksi. Samaan päivään mahtui huikean sininen taivas ja häikäisevä auringonpaiste. Ja sakea lumipyry.
Lopputulos on kuitenkin varma, kevät etenee ja kesä tulee.

Historiallinen kevät ja kesä meillä varmasti on. Se, milloin poikkeustila ja liikkumisen rajoitukset puretaan jää nähtäväksi. Tämä erikoinen ajanjakso koskettaa meitä kaikkia ja aika tärkeä läksy onkin hetkessä elämisen läksy. Toisaalta on hurjan vapauttavaa kun perinteiset kesäsuunnitelmat on nyt pyyhitty pois ja kalenteri tyhjä. Näillä näkyminen lentokoneet pysyvät maassa ja ihmiset kotona.

Olen pikkuhiljaa varmistellut itselleni kesähommaa, taimikasvattelun ensimmäinen aalto alkaa olla ihmeen hyvällä mallilla. Seuraavaksi siemenlaatikossa odottavat kylvöjä basilikat ja muutamat muut yrtit.

Viime postauksessa taisi jälleen kerran manailla kiukuttelevia tomaattejani. No, niillä taisi olla vain surkeat oltavat. Lisäsin kaikille uutta multaa, pikkuisen lannoitin ja ennen kaikkea, kastelin ne kunnolla. Reppanat kituivat kurjassa ja aivan liian kuivassa mullassa. Nyt näyttävät jo paljon paremmilta ja elinvoimaisemmilta.

Lelluparka sen sijaan ei voi kovin hyvin.
Perjantaina se touhusi ja hössötti pihaan ajavasta autosta. Äkkiä se kiljaisi ja  hätääntyi ihan kamalasti, aivan kuin olisi astunut nastan tai jonkun terävän asian päälle. No ei astunut eikä kukaan häneen koskenut. Jokin koiran sisällä nitkahti väärään asentoon tai muuten vain teki kipeää. Näin on tapahtunut yhden kerran aiemminkin, silloinkin se touhusi eteisessä minua tervehtimässä.

Koska se kuitenkin rauhoittui ja myöhemmin ulkona ravaili aivan entiseen malliin ilmavasti ja puhtaasti, en lähtenyt etsimään päivystävää eläinlääkäriä.

Lauantaina aamulla se loikkasi sängystä pirteänä ja oireettomana, ihan oli Lellu iloinen ja ennallaan.
Hoidettiin aamutalli ja aamuhommat ja mentiin sitten vielä vähäksi aikaa jatkamaan unia.
Havahduin kiljahtelevan koiran hätään, taas sama homma. Kipukohtaus iski kuin salama taivaalta - ja meni nopeasti ohi.

Se kuitenkin makoili pöydän alla ja oli silminnähden hämillään. Inahti pelkästään siitä, että sen viereen meni, ei tarvinnut edes koskettaa.

Aloitin kipulääkkeellä koska en halunnut lähteä retuuttamaan pelästynyttä koiraa autoon ja etsimään päivystävää. Kipulääke näyttää auttavan. Jos sen avulla pärjätään maanantaiaamuun niin hyvä, silloin on klinikka auki ja röntgenit käytössä. Päivystävä ei voi kuitenkaan muuta kuin määrätä tuhdimpaa kipulääkettä.

Sielua särkee ja tuntuu kamalalta kun toisella on kipuja. Kyseessä on melko herkkä ja dramatiikkaan taipuvainen otus joten reaktio on jokseenkin näyttävä ja säikäyttää tehokkaasti.
Joka tapauksessa kivun syy selvitetään ja hoito hankitaan.

Perjantain ohjelmaan kuului koiran lohduttelun lisäksi epäergonomisiin työasentoihin tutustuminen ja oman kropan kivunsietokyvyn havainnointi. Oikea polvi on edelleen kipeä taannoisesta jäälle lankeamisesta.  Näin ollen minäkään en ilosta kiljunut portaiden alla kyykätessäni.

Nyt on kuitenkin alakerrankin aulan seinät sävyä 'herkkusieni', nappivalinta jälleen kerran.
Joudun piakkoin palaamaan portaikon alle, pitäähän portaiden alapuolikin maalata. Onneksi näitä puuhia ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä. Otetaan homma huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

Huvin vuoksi innostuttiin Perikunnan nuoremman kanssa leipomaankin.
Olin jo tovin mielessäni herkutellut 'Key lime pie':llä ja se pyöräytettiin perjantai-iltana tekeytymään Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin innoittamana.

Voin kertoa, että on todella hyvää, ei montaa murua jäänyt jäljelle. Pohjan digestivekeksit voisi ehkä korvata jollain pehmeämmällä mutta en nyt ihan heti keksi millä. Oli riittävän hyvä noinkin ja pääsee ehdottomasti jatkoon. Kuva ei todellakaan tee oikeutta piirakalle.

Aurinkoista huhtikuun alkua, missä lienetkin !