Tupakomennus

Ailahtelevainen kevätsää ei ole ulkoilma-aktiviteetteja suosinut ja kasvihuoneessakin on nyt stand-by tilanne päällä. Homma ei oikein etene missään. Paitsi sisätiloissa, tupakomennus aktivoi.

Remontti harppasi (toistaiseksi) loppusipistelyvaiheeseen, portaikko on nyt maalattu kahteen kertaan. Puhelimella räpsäistyt kuvat eivät tee oikeutta väreille, ne kuitenkin ovat juuri tuohon tilaan täsmälleen semmoiset kuin ajattelin ja silloinhan ne ovat hyvät. Olen ihan valtavan iloinen, että löytyi kerrasta oikeat sävyt ja yhtenäinen värimaailma.

Olisihan kai parempi esitellä vasta valmista työmaata mutta tähän postaukseen en semmoisia kuvia saa joten myös maalarinteipit ja paljon rempparoinaa pääsee kuviin.

Kuvista ei näy ala-aulan seinien tapetti, se on vuodelta 2009 ja edelleen täydellisen hyvä. Koetan muistaa ottaa sellaisenkin kuvan kunhan remppavalot ja muu sälä on siivottu pois eteisestä.

Yläkerran aulan kuvaan sitten kun sieltäkin on kannettu kaikki turha pois. Kalusteiksi sinne jää toistaiseksi vain senkki jonka maalaus on viikonlopun viimeinen rempparutistus.

Taas tuli todistettua se iänikuinen fakta kuinka remontti poikii aina uutta remonttia.
Viime syksynä aloitin muutaman puunvärisen välioven maalauksella ja nyt ollaan tässä.

Seuraava luonnollinen remppakohde on alakerran vanha vessa. Se on edelleen ihanasti retro, vuoden 1985 kuosissa. Siellä pitää kuitenkin uusia myös lämminvesivaraaja ja homma vaatii vähän enemmän perehtymistä kuin nämä pienet pintaremontit.

Joutoaikaa tulee vietettyä myös ruudun ääressä. Onneksi on suoratoistopalvelut ja yle areenat, ruutukatsomot ja kanavapaljous.  Puutarhaohjelmien aivopesemänä olen nyt vakuuttunut, että pihapolut kaipaavat liuskekiveä ja perennapenkit kanttausta.
Takapihalle vuosia suunniteltu 'terassi' vaatii ammattilaisen näkemystä ettei tule ihan tyyliin sopimaton rakennelma.

Se on hyvä, ettei tekeminen lopu kun  Iso-J:kin viettää yhä enemmän aikaa kotona.
Toistaiseksi on mahduttu saman katon alle ihmeen hyvin, onneksi on iso talo josta löytyy rauhallinen tila jokaiselle.

Kevät on luotettavasti aina oikullinen eikä tämä poikkeustilakevät ole tarjonnut mitään uutta säiden suhteen.

Tienreunasta huomaamani keltaisena helottavat leskenlehdet hautautuivat lumeen ihan hetkessä. On ollut pakkasöitä, tuullut etelästä ja pohjoisesta, satanut rakeita, räntää, vettä ja lunta. Välillä pilkahtanut aurinko on kuitenkin antanut uskoa lämpimämmän vuodenajan lähestymisestä.

Alemmassa kuvassa lumitilanne etupihalta tiistaina. Nyt lumi on jo sulanut ja puskan alla piilotteleva jouluruusun jämä nostelee taas kukintoaan valon suuntaan.

Tämä etupihan sisäänkäynnin kunnostus on kesän työlistalla.
Oikealla puolella olevat risuiset angervot leikataan alas ja jos minulta kysyttäisiin, ne kiskottaisiin juurineen pois. Toisaalta ne antavat hyvän näkösuojan alas tielle. Niiden tällä puolen on mahtavat kuunliljakasvustot ja kaikenlaista muuta sekalaista. Aion kunnostaa penkkiä niin paljon kuin jaksan ja vaihtaa siihen mullat, vuohenputki kun ei kitkemällä lähde.

Angervojen toisella puolella on komea pitkä rivi syysleimuja ja päivänliljoja, ne ovat juuri oikeassa paikassa ja viihtyvät hyvin.

Pihakierroksilla olen huomannut lähes kaikkien puuvartisten pulleat silmut. Tuomi etenkin on ihan valmis kevääseen eikä vaahterakaan himmaile hetkeäkään kunhan saadaan taas auringon valot ja lämmöt päälle.

Eläinosasto voi hyvin.
Lellu jatkaa lääkekuurillaan, Peetulla on lenkkien ansiosta taas vyötärö. Kissat jaksavat puuhastella omissa hankkeissaan.

Eräänä aamuna jouduin pihalla erotuomariksi, Felix ja Oscar selvittelivät välejään ja tappelivat nuoskalumessa kuin pahaiset kulkukollit. Ihan oli veljenmurha molemmilla mielessä. Vasta kun potkin niiden päälle reilusti lunta, sain pukarit irti toisistaan ja napattua Oscarin kainaloon. Felixin jätin pihalle jäähdyttelmään kiehuvia tuntojaan. Vähän myöhemmin ne söivät sopuisasti yhdessä, latzilla leppyy veljesvihakin.

Elmo kikkailee lähinnä sisätiloissa. Se kun on semmoinen syntymässä säikähtänyt ja ulkona pääasiassa vain huutaa.

Viimeisessä kuvassa kristallisoituu Elmon elämänasenne joka on varsin boheemi. Minua hiekkatassut pöytäliinalla lähinnä ällöttävät joten taas tuli Elmolle lähtö.

Kissa on siisti eläin... ja sitten on Elmo.

Rauhallista viikonloppua, missä lienetkin.