lauantai 18. huhtikuuta 2020

Tupakomennus


Ailahtelevainen kevätsää ei ole ulkoilma-aktiviteetteja suosinut ja kasvihuoneessakin on nyt stand-by tilanne päällä. Homma ei oikein etene missään. Paitsi sisätiloissa, tupakomennus aktivoi.

Remontti harppasi (toistaiseksi) loppusipistelyvaiheeseen, portaikko on nyt maalattu kahteen kertaan. Puhelimella räpsäistyt kuvat eivät tee oikeutta väreille, ne kuitenkin ovat juuri tuohon tilaan täsmälleen semmoiset kuin ajattelin ja silloinhan ne ovat hyvät. Olen ihan valtavan iloinen, että löytyi kerrasta oikeat sävyt ja yhtenäinen värimaailma.

Olisihan kai parempi esitellä vasta valmista työmaata mutta tähän postaukseen en semmoisia kuvia saa joten myös maalarinteipit ja paljon rempparoinaa pääsee kuviin.

Kuvista ei näy ala-aulan seinien tapetti, se on vuodelta 2009 ja edelleen täydellisen hyvä. Koetan muistaa ottaa sellaisenkin kuvan kunhan remppavalot ja muu sälä on siivottu pois eteisestä.

Yläkerran aulan kuvaan sitten kun sieltäkin on kannettu kaikki turha pois. Kalusteiksi sinne jää toistaiseksi vain senkki jonka maalaus on viikonlopun viimeinen rempparutistus.



Taas tuli todistettua se iänikuinen fakta kuinka remontti poikii aina uutta remonttia.
Viime syksynä aloitin muutaman puunvärisen välioven maalauksella ja nyt ollaan tässä.

Seuraava luonnollinen remppakohde on alakerran vanha vessa. Se on edelleen ihanasti retro, vuoden 1985 kuosissa. Siellä pitää kuitenkin uusia myös lämminvesivaraaja ja homma vaatii vähän enemmän perehtymistä kuin nämä pienet pintaremontit.

Joutoaikaa tulee vietettyä myös ruudun ääressä. Onneksi on suoratoistopalvelut ja yle areenat, ruutukatsomot ja kanavapaljous.  Puutarhaohjelmien aivopesemänä olen nyt vakuuttunut, että pihapolut kaipaavat liuskekiveä ja perennapenkit kanttausta.
Takapihalle vuosia suunniteltu 'terassi' vaatii ammattilaisen näkemystä ettei tule ihan tyyliin sopimaton rakennelma.

Se on hyvä, ettei tekeminen lopu kun  Iso-J:kin viettää yhä enemmän aikaa kotona.
Toistaiseksi on mahduttu saman katon alle ihmeen hyvin, onneksi on iso talo josta löytyy rauhallinen tila jokaiselle.



Kevät on luotettavasti aina oikullinen eikä tämä poikkeustilakevät ole tarjonnut mitään uutta säiden suhteen.

Tienreunasta huomaamani keltaisena helottavat leskenlehdet hautautuivat lumeen ihan hetkessä. On ollut pakkasöitä, tuullut etelästä ja pohjoisesta, satanut rakeita, räntää, vettä ja lunta. Välillä pilkahtanut aurinko on kuitenkin antanut uskoa lämpimämmän vuodenajan lähestymisestä.

Alemmassa kuvassa lumitilanne etupihalta tiistaina. Nyt lumi on jo sulanut ja puskan alla piilotteleva jouluruusun jämä nostelee taas kukintoaan valon suuntaan.

Tämä etupihan sisäänkäynnin kunnostus on kesän työlistalla.
Oikealla puolella olevat risuiset angervot leikataan alas ja jos minulta kysyttäisiin, ne kiskottaisiin juurineen pois. Toisaalta ne antavat hyvän näkösuojan alas tielle. Niiden tällä puolen on mahtavat kuunliljakasvustot ja kaikenlaista muuta sekalaista. Aion kunnostaa penkkiä niin paljon kuin jaksan ja vaihtaa siihen mullat, vuohenputki kun ei kitkemällä lähde.

Angervojen toisella puolella on komea pitkä rivi syysleimuja ja päivänliljoja, ne ovat juuri oikeassa paikassa ja viihtyvät hyvin.

Pihakierroksilla olen huomannut lähes kaikkien puuvartisten pulleat silmut. Tuomi etenkin on ihan valmis kevääseen eikä vaahterakaan himmaile hetkeäkään kunhan saadaan taas auringon valot ja lämmöt päälle.



Eläinosasto voi hyvin.
Lellu jatkaa lääkekuurillaan, Peetulla on lenkkien ansiosta taas vyötärö. Kissat jaksavat puuhastella omissa hankkeissaan.

Eräänä aamuna jouduin pihalla erotuomariksi, Felix ja Oscar selvittelivät välejään ja tappelivat nuoskalumessa kuin pahaiset kulkukollit. Ihan oli veljenmurha molemmilla mielessä. Vasta kun potkin niiden päälle reilusti lunta, sain pukarit irti toisistaan ja napattua Oscarin kainaloon. Felixin jätin pihalle jäähdyttelmään kiehuvia tuntojaan. Vähän myöhemmin ne söivät sopuisasti yhdessä, latzilla leppyy veljesvihakin.

Elmo kikkailee lähinnä sisätiloissa. Se kun on semmoinen syntymässä säikähtänyt ja ulkona pääasiassa vain huutaa.

Viimeisessä kuvassa kristallisoituu Elmon elämänasenne joka on varsin boheemi. Minua hiekkatassut pöytäliinalla lähinnä ällöttävät joten taas tuli Elmolle lähtö.


Kissa on siisti eläin... ja sitten on Elmo.

Rauhallista viikonloppua, missä lienetkin.

10 kommenttia:

  1. Siistiä tuli. Onneksi ei aina remppaa aloittaessaan muista, kuinka kova homma kaikissa esivalmisteluissa, itse sutimisessa ja jälkien siivoamisessa on. Muuten ei ehkä koskaan edes aloittaisi. Maalipöntöt ja maalarinteipit sopivat hyvin remppastailaukseen. Todistavat jälkikäteen itsellekin, että tehty on, eikä vain meinattu.
    Norjanangervo vaatii säännöllisen kohennusleikkauksen, muuten siitä tulee hirvittävä risukasa. Vuosi sitten kaivoin kolme vanhaa norjanangervoa ylös ja siinä vasta olikin hommaa. Meinasi usko ja voimat loppua kesken, mutta sainpa kaivettua. Työhuoneen ikkunan alla olevaa norjanangervorivistöä leikkaan nyt säännöllisesti, jotta se ei ryöpsähdä valloilleen. Ei ehkä paras mahdollinen angervon kasvatustyyli, mutta toimii sekin. Kukkivatkin ihan riittävästi, kun en leikkaa kokonaan alas (leikkasin 2 vuotta sitten.
    Joskus ihmisiäkin sisarukset ärsyttävät, miksei siis kissaveljeksiä.
    Lauantainpäivän piha-aherruksen jälkeen olo on oikein rauhallinen. Toivottavasti sinäkin pääsit edes vähän ulos tuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Remppa ja perillisten hankkiminen, hurjaa hommaa jonka kaikkia käänteitä ei onneksi aloittaessaan muista :D

      Norjanangervon lähtölaskenta on jo alkanut, ihan kohta kunhan raskin talloa maata, alkaa sakset louskuttamisensa ja parhaani mukaan tuhoan juuret. Istutan jotain muuta tilalle, vaikka jotain kukkivia pieniä puita. Viitapihlaja-angervokasvuston sain jo täältä tuhottua, oli viheliäinen homma mutta ei ole sen jälkeen mokomaa näkynyt.

      Hyvää aikaa on nyt suunnitella ja helppo kipaista ulos tarkistamaan suunnitelman toimivuutta käytännössäkin.

      Poista
  2. Hyvin kuvasit viime aikojen säätä, sellaista se juuri on ollut. Sellaista odottelua, kun ei oikein pääse etenemään kuten toivoisi. Mutta sinä olet saanut sisällä paljon konkreettista aikaiseksi ja hyvä tuli lopputuloksesta. Tuollaiset projektit ovat hyviä, ei ihan laiskistu jahkailemaan.
    Onneksi tappelu ei kuitenkaan päätynyt veljenmurhaan, vaan kissat päätyivät sopuisasti yhteiselle aterialle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullut kelit, hullu kevät, eipä tässä oikein muuta voi kuin alistua kohtaloonsa ja kasvatella toimintatarmoa.
      Nämä meidän kiistapukariveljekset ovat kymenlaaksosta, liekö pohjavedessä jotain?

      Poista
  3. Kiva postaus, kiitos tästä. Todellakin, sää on ollut vaihtelevaa. Eilen rämmittiin kovassa räntäsateessa viiden kilometrin lenkki. Nyt onneksi ei sada. On mukava tunne, kun saa jotakin konkreettista aikaiseksi. Todella kaunis tuo portaikko. - Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli.
      Mukavaa, että nyt taitaa olla sateettomampia päiviä luvassa, piha kuivahtaa hyvin ja pääsee kunnolla sinne siivoamaan.
      Portaikko heräsi nyt ihan uuteen kukoistukseen, ollaan itsekin tyytyväisiä.
      Mukavaa pyhäpäivää sinulle.

      Poista
  4. Mukavasti kirjottelit, nuo remppa projektit tahtoo aina paisuu! Hyvää jäläkii on nähtävissä! Kasvit vuottaa lämpimiä ilimoja ja pyrähtää sitten voimalla uuteen kasviin. Tuomi se on ensimmäisii lehteentulevii, sillä on kiire. Kukkiihan se jo helluntain tietämillä! Muuttolinnutkin on aikasemmassa kuin muilloin ja järvi vappautu superaikaseen. Kyllä se vielä lämpivää keli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavahan se on värkkäillä ja kohennella omia nurkkia. Aikataulu vain tuppaa aina venymään, milloin omien tekemisten milloin rahatilanteen mukaan.

      Tänään pääsin jo vähän kuivahteita kukkapenkkejä kuopimaan, hienosti on uudet ruusut talvehtineet. Tälle viikolle on luvattu kuivaa keliä ja ainahan tuo on lämmennyt jossain vaiheessa.
      Kivaa viikkoa sinulle Ulla!

      Poista
  5. Hitto että tuli kivasti särmää tuohon portaikkoon! Onnea onnistuneesta lopputuloksesta!

    Kelit vaihtelevat... viime viikko oli lomaa, jonka toivoin voivani viettää pihahommissa. Satoi lunta/räntää/vettä. Lisäksi tuuli pohjoisesta 9m/sek. Pysyin sisällä. Alkoi työviikko ja lämpimän aurinkoiset kelit... No töissä on kivempi siivota puistoja.

    Terveisiä karvaisille sotkijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tita, kiva tuli ja iloisia asiasta ollaan.

      Mulle tuli paha de-ja-vu (lisää puuttuvat heittomerkit), muu maa kölii auringon lämmössä, meillä palellaan pilven alla. Toivottavasti vanha keltainen ei ole meitä unohtanut vaan saadaan edes kohtuullinen lämpösumma. Onhan tätä vuotta kuitenkin vasta reilut neljä kuukautta takana. Tosin tämän vuoden ansiot eivät minun mielestäni erityisen hienoja ole. Koko maailma jumissa. Säätkin varmaan pilattu.

      Terveiset myös sinne teidän tassukansalle. Ja teille myös.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com