Pääsiäisviikon maanantain tärkein tehtävä oli toimittaa Lellu tutkimuksiin. Eläinlääkäri jolle koiran olisin mielelläni vienyt on niin suosittu, että hänelle on kahden viikon jono. Onneksi sain ajan kaupungin eläinklinikalle.
Maalaispoika sonnustautui donitsiliiviinsä ja sitten lähdettiin.
Eipä siellä klinikalla kauaa tarvinnut notkua kun lääkäri oli jo tuikannut piikin kultapojan kankkuun. Se oli sukkela toimitus nukku-Matilta, uni tuli ja röntgenhuoneen lattia kelpasi makuupaikaksi.
Tuota pikaa klinikka-avustaja jo kiikutti velttona retkottavan koiran takaisin. Vasenta etukoipea koristi hieno pinkki glitterkoristeinen puristusside, verenkuvakin tutkittiin.
Herra eläinlääkäri on sitä erikoista ihmistyyppiä joka osaa ilmeisesti tehdä johtopäätöksensä noin joka viidennen sanan perusteella. Tai sitten se on rutiini ja ammattitaito. Veikkaan jälkimmäistä.
Sitten hän taas viiletti käytävälle ja minä katselin loittonevaa selkää yrittäen tajuta mitä juuri kuulin. Lellu kuorsasi vienosti.
Seuraavassa hetkessä hän oli taas paikalla, kopeloi koiran polvet, ne olivat sentään priimaa. Tuikkasi koiraan kortisonipiikin, se olikin nopein näkemäni piikitys.
Verenkuvasta ei onneksi löytynyt mitään kummallista.
Poistuin klinikalta lääkereseptien kanssa ja pari sataa euroa klinikan kassaan jättäneenä. Koira kuorsasi takapenkillä autuaan tietämättömänä yhtään mistään.
Juttelin tovin kasvattajan kanssa ja mieli keventyi puhelun jatkuessa. Spondyloosin kanssa voi elää ihan hyvää koiranelämää ja lääkkeitä on saatavilla tähänkin vaivaan.
Kenelläpä meistä aivan priima selkä olisi. Vaikka lääkäri Lellun selän luonnehtikin termillä sysipaska, koira kuitenkin tuosta tokenee ja se on tärkeintä.
Tätä kirjoittaessa rankan reissun tehnyt koira nukkuu edelleen. Kävi se hoippumassa jääkaapin ovella ja sinnitteli vahtimassa ruokailuani, sitten taas köllähti ihan tyytyväisenä toipilaspedilleen.
Minä nukun ensi yön tuvassa, eihän äitinpoika voi yksin krapulastaan heräillä.
Vielä tästä noustaan !
Hyvä, että syy vaivaa löytyi, vaikka eihän tuo ole välttämättä se, mitä lemmikin omistaja haluaisi kuulla. Onneksi koira voi elää vielä monia kivuttomia vuosia lääkityksen turvin. Varmaan pitää liikunnankin kanssa olla nyt tarkempana vai sekoitanko nyt johonkin toiseen selkävaivaan? Hauska, miten nukutuspiikki vaikuttaa toisiin koiriin hyvinkin nopeasti ja toiset eivät simahda sitten millään. Kun Karolta otettiin yksivuotiaana lonkka- ja polvikuvat, niin sehän meinasi vielä kuvauspöydälläkin nousta ylös, vaikka oli jo mukamas unessa hetkeä aikaisemmin. Pikaista toipumista Lellulle!
VastaaPoistaTärkeintä on, että nyt meillä on oireiden lisäksi syy, ei tarvitse arvailla.
PoistaMeillä on ihan tosi hyvä, kun koirat saavat juosta pääsääntöisesti vapaana omalla pihalla. Sitten jos lähdetään lenkille, mennään valjaissa. Uskon, että vapaana liikkuminen omaan tahtiin on parasta liikuntaa selkävaivaiselle, pääasia että liikkuu.
Lellu simahti ihan hetkessä ja nukkui pitkät unet. Helppo nakki lääkärille. Meilläkin Nasse oli paljon sitkeämpi tapaus ja Peetu ei varmasti nuku millään annostuksella, terrierin tarmolla kun sinnitellään ;-)
Yöllä oli tullut vähän paha olokin. Onneksi en antanut iltaruokaa vaan julmasti pidin nälässä aamuun asti. Aamulla minua tuijotti hirveän pettynyt spanieli.
Nyt on jo ihan hyvä ja ennallaan, hyppy ei onneksi irtoa enää niin refleksinä ja ehdin kieltää moiset aikeet.
Diagnoosin saaminen on jo puoli helpotusta vaivaan kuin vaivaan. Ei tarvitse pienessä päässään kehitellä kaikenlaisia teorioita vaan jatkossa voi keskittyä oikeaan hoitoon. Onneksi surkean selän vuoksi ei lopeteta sen enempää koiria kuin ihmisiäkään. Lellulla on vielä toiveikkaita vuosia edessään.
VastaaPoistaRuoan kieltäminen nukutetulta eläimeltä on välillä raastavaa. Meidän Juusolla oli aina eläinlääkärireissujen jälkeen hurja nälkä ja vaikka jalat eivät kunnolla kantaneet, se raahautui lämpimältä viltiltä keittiöön ja sammui kylmälle lattialle tyhjän ruokakuppinsa ääreen. Kerta toisensa jälkeen. Ei sentään suunnannut syyttävää katsettaan minuun, kun silmätkin olivat puolitangossa.
Toipumista ja selkää helliviä silityksiä Lellulle!
Kyllä. Diagnoosi on tehty kuvantamisen perusteella joten hyvin vähän jää enää arvelujen varaan. Täsmälääkintys on kohdillaan. Vaikka meillä ei koirat muutenkaan mukana riennoissa kulje, nyt koronan takia vielä vähemmän ja se on vaivaiselle hyväksi. Ottaa vaan ihan rennosti kotona ja liikkuu minkä hyväksi kokee.
PoistaTiistaina olikin ihana keväinen päivä, lämmintä ja aurinkoista. Koirat nuuhailivat pihalla kun minä roudasin tallissa ja kanalassa talvehtineita kasveja kasvihuoneeseen. Harsokasa pitää vielä siirtää kasvariin yöpeittelyiden tarpeen varalle, sitten siellä pärjätään hyvin vaikka pieniä yöpakkasia vielä tulisikin.
Oikein leppoisaa kellokeskivikkoa sinulle!
Voi Lellua! Toivotaan lääkkeistä apua spanjelin elämänilon palauttajaksi. Kipeänä ei ole kivaa, sen tietää jokainen. Onneksi kiputilat tulevat hetkittäin, eivätkä jatkuvana. Sitten oltais ankarien päätösten äärellä.
VastaaPoistaLämpimästi toivotan rattoisaa Pääsiäisen aikaa Torpan koko henkilövahvuudelle karvaisia myöten! Tulkoon kevät ja pionien piipat!
Ihanaa, tuli mustarastaat ja sinä!
PoistaKyllä Lellu nyt likimain oma itsensä on, tanssiminen vain on jäänyt koiralla vähemmälle ja se on hyvä.
Niitä ankararia ja väistämättömiä päätöksiä ei juuri nyt tarvitse tehdä.
Ihanaa pääsiäisen aikaa teille sinne.
Hyvä, että syy vaivaan selvisi. Minäkin uskon, että vapaa liikkuminen pihapiirissä on oikein hyvä juttu, liikunta on ihmistenkin selkävaivoissa tosi tärkeää. Reippaita ja iloisia päiviä Lellulle ja emännälle myös.
VastaaPoistaKiitos Päivi. Ensin ajattelin, että Lellu on niin pöljä ettei se tajua rajoittaa liikunnanhaluaan mutta onneksi olin väärässä. Vain tanssimista pitää välillä kieltää, ahne spanieli hyppii yläpystyä aina kun arvelee yltävänsä johonkin houkuttelevaan tuoksunlähteeseen.
Poista