Hakkeluksen ja häpeän paikat

Tavoite: rusokirsikka kukassa (kuva ladattu netistä).

Hehee, ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä illassa ja koko päivän sai viettää pihalla.
Naama kihelmöi ja selkäruoto tietää kykkineensä.

Aloitin ryytimaan uudistuksen länsilaidan kymmenmetrisen turakkopenkin siivouksella.
Siinä on niinkin riemastuttavia kasveja kuin tarhapiiskua ja saippuakukkaa. Kumpikin leviää kuin korona. Onhan se piisku hieno keltainen, metrin korkuinen muuri loppukesästä, se siihen saa jäädäkin. Saippuakukan yritän kaivaa ylös juurineen ja jos sitä vielä johonkin istutan, laitan pohjattomaan saaviin johonkin tontin nurkkaan. Sen tilalle laitan vaikka auringonkukkaa.

Tässä on nähkääs nyt semmoinen sukupolvenvaihdostilanne meneillään kasvimaalla.
Tähän saakka kasvihuone ja ryytimaa on ollut seniorikansalaisen temmellyskenttää. En ole juurikaan hänen tekemisiinsä siellä puuttunut, autellut toki olen. Minä ajattelin, että siellä puuhastelu on hänelle mieluista ajanvietettä mutta viime vuosina hänellä ei enää kuokka heilunut entiseen tahtiin. Näytti väsyvän kastelustakin.

Oli vuosia joilloin minäkään en oman tilanteeni takia jaksanut kuin kävellä katselemaan.
Viime keväänä valtasin kasvihuoneen ensimmäisen kerran ja minun vastuulleni se nyt sitten siirtyi.

Äitikullalla alkaa olla ikää jo niin kunnioitettavat kymmenet, että se on nyt hänen vuoronsa kävellä sinne katselmaan. Jos jaksaa.

Niinpä nyt siellä heiluukin isompi kuokka ja uudistuksia tulee. Melkein kaikki paitsi peruna ja osa kesäkukista siirtyy kasvilaatikoihin ja alue rajataan erittäin paljon selkeämmin.

Mutta nyt siihen hakkelukseen.

Ei kovin edustava näkymä Torpan etupihalla.

Kesällä tuo on paljon siedettävämpi kun angervon risuiset alaoksat peittyvät massiivisten syysleimujen ja päivänliljapuskien taakse. Toisella puolen jättimäiset kuunliljarivistöt peittävät turakon.

Mutta silti, talvella ja lumettomaan aikaan meillä tervehtii pihaan tulijaa risukasa, ei hyvä.
Kunnes vihdoin, vuosien pohdinnan jälkeen tajusin, että tuohon sopii niin paljon hienommin kaunis rusokirsikka - yksin tai kaverin kanssa.

Tässä pari viikkoa vanhemmassa kuvassa lumen peittämällä alueella ovat kuunliljat, muutama pioni ja kahdesta eri mummolasta kaiveltuja perinneperennoja. Ja ihan jumalattomasti vuohenputkea.

Aion nostaa tältä alueelta kaikki paitsi kuunliljat ylös ja vaihtaa mullat.
Kuunliljat saavat kyllä osansa kun niiden vierestä kaivetaan ja hartaasti.

Että kyllä eilen hankitut upouudet fiskarssit saavat purtavaa ja muutama muukin työkalu tarvitaan ennenkuin viisi angervon rytöläistä on kammettu maan pinnalle.

Pihapoluksi saan vihdoin ne himoamani liuskekivet.

Tällä postauksella katson myös kuitanneeni Lautakankaan Sirkun taannoin heittämän häpeähaasteen.  Nimittäin lähestulkoon kaikilla pihoilla on ainakin omistajansa mielestä vähän noloja paikkoja.
Niitä joita ei kuvata blogeihin ja joita ei mielellään esitellä vierailijoille. Tai vähintään rajataan kuvista pois.

Tallin takaseinä ja siilon välitila, yök.

Riihen takana oleva varastokatos, hyi. 

Maakellari, njäääh.

Vanhan kanatarhan peräseinä ja riihen takavarasto, yöööök.

Ei niin täydellistä ja ihanaa. Lumet on sentään sulaneet.

On minulla monta muutakin kamalaa ja rumaa nurkkaa täällä, tietäjät tietää.
Niiden kanssa pelataan aikaa ja mietitään mahdollisimman laajasti mitä kannattaa tehdä ja mitä hyvää uutta niiden kunnostaminen saa aikaan.

Etenkin kun budjetti ei ole pohjaton kaivo josta ammentaa aina inspiraation iskiessä. Silloin on pakko tuumata tovi ja toinenkin.

Ties vaikka tallin takaseinän edessä on jonain päivänä sinne suunnittelemani saniaispuutarha.
Siilon välitilassa vaikka kanala, siilossa sauna ja salakapakka.
Riihen takaosan varastovajan tilalla siisti ja valoisa varasto.
Maakellari arempien kasvien talvetuspaikkana.

Ties vaikka.

Lohdullista on se, että nämä silmä- ja päänsäryt hoituvat aina jotenkin parhain päin.
Vaatiihan se aikaa ja kärsivällisyyttä mutta niinhän ne timantit syntyvät, paineessa.

Laitan tähän loppuun vähän kauniimman kuvan lopetukseksi. Näiden aika on ihan just.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin. Minä lähden saunaan.