Pääsiäisen puutarhahetkiä

Poikkeuksellinen pääsiäinen on edennyt jo sunnuntaipäivän iltaan, Torpalla rauha ja kaikki hyvin.
Silloinhan pääsiäisen voi katsoa olleen riittävän rauhallinen ja leppoisa kun päivät ovat ihanasti sekaisin, päivämääristä puhumattakaan.

Remontti valuu jo hyvää vauhtia alakertaan, portaikko on hiottu, putsattu ja pohjustettu.

Koska poikkeuksellinen pääsiäinen tarkoittaa ruuanlaittoa huomattavasti totuttua pienemälle porukalle, aikaa kyökissä menee vähemmän. Tämän tajuttuani nappasin hyvin taimettuneet tuoksuherneet kuljetukseen ja vilistin kasvihuoneelle, Lellu tuli kaveriksi.

Olin kylvänyt kuutta eri lajiketta, kymmenen kutakin ja nyt olisi aika aloittaa kouliminen.
Itävyys on todella hyvä, keskimäärin yhdeksän kymmenestä siemenestä iti.
Luotan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin kasvatusohjeisiin, siemenetkin ovat häneltä. Tästä on muuten kiitoksen paikka Kivipellon Sailalle, hänen vinkistään Cecilian sivuille lopulta älysin mennä.

Cecilia neuvoo kastelemaan koulittavan taimiruukun läpimäräksi, silloin taimia on helpompi käsitellä ja tämän kyllä allekirjoitan. Dorothy Eckhardit tököttävät nyt kukin omissa ruukuissaan, samoin osa vanhasta ruotsalaisesta kaksivärisestä lajikkeesta. Muut lajikkeet jätin vielä ainakin huomiseen, jatkakoot jalkojaan vielä. Pari lajiketta on paljon hitaampia eikä niiden koulimisella ole mikään kiire.

Cecilia kehottaa siirtämään koulitut taimet kasvihuoneeseen, siellä viileämmässä ne kasvavat tanakoiksi eikä tuoksuherne säikähdä pientä yöpakkastakaan hänen mukaansa.
Minä kävin kuitenkin peittelemässä taimet harson alle, sillä siirto tuvan lämmöstä kasvihuoneeseen saattaa olla kohtalokas ja minun tuurillani ja taidoillani heittävät henkensä.
Onneksi on siemeniä uusintakylvöihin.

Kasvihuoneessa oli iltapäivällä mukavan lämmin vaikka ulkona riehui äkäinen tuuli ja lumihiutaleet kieppuivat ilmassa. Tuuli rämisytti kasvihuoneen luukkuja ja riuhtaisi yhden kattolevyistä irti. Onneksi Iso-J:n asennuspalvelu toimitti huoltohommat ripeästi ja levy palautui paikoilleen.

Sinisarjat vaikuttavat talvehtineen kanalassa hyvin ja nyt vihreä kasvusto alkaa tuuhistua ihan silmissä. Sinisarjojen lisäksi olen siirtänyt kasvihuoneelle kuusi purkkia pioneita, niiden maahanpanijaisten aika on tänä keväänä kunhan saan täsmennettyä itselleni niiden tulevat asemapaikat.

Perjantaina piipahdin lähikaupalla hakemaan sinne saapuneen lähetyksen Puutarhurin majalta.

Pitkä odotus kannatti, ikioma 12-litrainen Lungo -kastelukannu on nyt vihdoin täällä. Voi että kun se on mainio, ihan kuin nokinen nuotiokahvipannu. Tukeva ja jämäkkä ja kahden kahvan ansiosta siitä on kätevä kaataa. Pohdin kauan väriä, lehmuksenvihreä on niin kaunis mutta musta on aina tyylikäs.

Kasvihuone on tällä hetkellä enemmän varasto kuin kasvihuone.

Laastipaljut odottavat pestyinä pinoissaan tomaatin ja chilin taimia. Kuorikatteet päätyvät aikanaan kasvimaalle, lavakauluslaatikoiden väliin käytäville. Ruukut ovat jo valmiina odottamassa seuraavia koulittavia. Vähitellen kasvihuoneessakin vihertyy, kevät on kyllä niin huikeaa aikaa.

Lumipyry sakeni ja oli aika siirtyä takaisin keittiöpalvelukseen.

Pääsiäissunnuntain aterialla syötiin fetalla ja pinaatilla täytettyä karitsamureketta, yrteillä, sitruunalla ja valkosipulilla maustettuja uuniperunoita ja bulgursalaattia.

Jälkiruuaksi oli erinomaisesti onnistunutta pashaa. 

Valamon luostarin pasharesepti ei petä, se on ihan niin kuin pashan pitääkin olla. 

Pashamuotti on samaisen luostarin myymälästä ja juuri sopivan kokoinen reseptin mukaan tehdylle massalle. 

Sen verran mokasin, että ahnehdin pashan koristeeksi tarkoitetut hedelmärakeet enkä muistanut ostaa edes viinirypäleitä joten pashalautasta 'koristi' muutama aneeminen kiivisiivu. 

Onneksi oli sentään Kultasuklaan puput pashalla nurkkavahteina.

Koska elämme poikkeuspääsiäistä, Äitikulta ei istunut kanssamme. Hänelle vietiin oma privaattikattaus.

Vielä olisi yksi pääsiäispäivä jäljellä. 

Sen aion käyttää vajuttamalla lukemattomien lehtien pinoa ja varmaan piipahdan pariin otteeseen kasvihuoneella kyselemässä taimien kuulumisia. Sään salliessa tepastelen pihalla ja tutkin verkotettujen puuvartisten vointia.

Vielä en uskalla poistaa runkosuojia ja verkkoja, metsän siimeksessä väijyy laumoittain vaahteranhimoisia rusakoita ja muita ristihuulia.

Lumettomana keväänä on ollut mahdollisuus kiertää pihaa ja muutaman kerran päänsisäisen oivalluksen lamppukin on tuikahdellut. Koska en aio tulevana kesänä uutta kaivosta aloittaa, tyydyn laajentamaan vanhoja. Niiden uudistukseen ja pihan painaumien täyttämiseen tarvitaan multaa, hyvin paljon multaa. Otetaan kunnon kuormat multaa, hiekkaa ja soraa. Jälkimmäistä uppoaa pelkästään yksi kuorma pihatiehen.

Lumipyry on nyt vaihtunut vesisateeksi, kevät on oikullinen ja olkoon niin.

Voi hyvin, missä lienetkin!