Saksikäsi pihakävelyllä

Nämä kevään kasvun odottelu- ja aattoviikot ovat pitkiä. Tekisi mieli istuttaa, kitkeä ja kuopsuttaa.
Realiteetti on kuitenkin se, että maamme on pitkä ja täällä tulee pihan pintaan polvistuneelle kylmänkyhmyjä ja muuta vaivaa. Turha on raapia haralla kohmeista multaa, siellä vasta heräillään.

Koska jatkuva puutarhaohjelmien seuraaminen ja taimistojen valikoiman selailu käy kalliiksi, on kuitenkin viisainta pysytellä pihalla aina kun voi. Eli kun ei sada räntää tai tuule jostain luoteen ja koillisen välistä.

Tänään oli pitkästä aikaa sula ja kuiva aamu, aurinkokin kurkisti. Niinpä temmelsin pihalle raottelemaan rusakkoverkkoja. Ihan kaikkia en kuitenkaan poistanut sillä ne häijyt talttahampaat kyttäävät kuitenkin tuolla metsän laidassa.  Vesissä suin juuttaat odottavat koska poistan tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran runkosuojat, kirjovaahteraa ne pitävät varmasti ihan ekstrabonuksena. Pettykööt penteleet, purkoot vaikka jäkälää.

Minä ja Loistava Johtaja Felix aseistauduimme oksasaksilla. Napsimme sivuversoja, turhia oksia ja ruusuilta kurjia oksia ja ränsistyneitä kukinnonjämiä pois. Totesin, että isot sekatöörit vaativat käyttövoimakseen Iso-J:n. Loistava Johtaja kannusti ja kommentoi tekemisiäni. Tai sitten se hoputti, kevätkohmeessa on vielä saksikäsikin. Ei vielä lousku entiseen malliin.

Totesin, että edellisestä leikkauskierroksesta on turhan pitkä aika,  parissa paikassa tarvitaan jo sahaa. Oi luoja tätä laiskuuteni määrää, ihan vaan parina keväänä jäänyt leikkaus väliin. Muka.

Samalla vähän kartoitin hankittavien tarvetta, kalliiksi käy tämäkin kevät.
Muutama jaloruusu pitää nyhtää juurineen ylös. Oppirahoja makselen monen kuolleen ruusun kohdalla. Yhdestäkin paikasta puski jo viime kesänä vähemmän jalo koiranruusu kauhean piikkisillä pitkillä piiskoilla. Selkeä istutusvirhe eli oma maali. Onneksi noihin paikkoihin voi istuttaa pionin ja niitähän minulla riittää kasvihuoneessa. Muutama on vasta lähdössä tänne päin.

Kannattaa muuten pitää silmällä Pionien kodin verkkokauppaa. Sinne tulee tällä viikolla myyntiin kevään peruutettujen messutapahtumien messutarjoukset.

Minulle sieltä on lähdössä 'Candy stripe', 'Angel cheek' ja 'Edens Perfume', ne minun piti noutaa Tampereen messuilta viime viikonloppuna. Korona lahotti senkin.

Muhkeita silmuja oli kaikkialla. Ei tämä vaadi enää kuin lämpimiä päiviä ja aurinkoa, sitten jo vihertää kummasti. Löysin muuten unohtamani Mustilan magnolian projektitaimen, hengissä!
Kukkia siltä en tohdi odottaa mutta silmällä pidän. Kovasti haluaisin kokeilla tarhamagnolia 'Leonard Messelin' viihtymistä Torpan ilmastossa.

Seuraavalla pihakävelyllä tarvitsen mukaan muistiinpanovälineet, veikkaan että hankittavien lista on pitkä kuin käytävämatto. Todennäköisesti jätän tilaukseni Hirvensalmen taimistolle. Sieltä saisin haluamani kirsikat, luumut ja muutamat muut samasta paikasta kohtuullisen noutomatkan päästä.

Näinä aikoina kun pitää ottaa huomioon monta tekijää. Stop and go -reissujen takia ei viitsi lähteä ihan mahdotonta matkaa kulkemaan. Toisaalta en haluaisi ajella monen taimiston kautta haalimassa yhden sieltä ja toisen tuolta.

Jossain aiemmassa postauksessa manailin etupihan ränsistyneitä angervopuskia.
Ei todellakaan mikään edustava sisääntulo vaikka runsaat syysleimut ja muhkeat kuunliljat tilannetta paikkaavatkin upeasti. Nyt on angervon aika siinä paikassa ohi, lähtevät juurineen.
Syysleimujen väleissä on turhan ahtaalla päivänliljoja, ne kokoan johonkin toiseen paikkaan.

Olen minä ennenkin tällä tilalla painiskellut kaikenlaisten villintyneiden pöhheikköjen kanssa joten viisi angervopuskaa ei liene mahdottomuus. Tilalle tulee rusokirsikka.

Tämän viikon viileämpien päivien varalle työlistalla on kasvihuoneelle varastoitujen uusien lavakaulusten suojauskäsittely. Heti huomenna tiistaina haen Osmocolorin eco garden -käsittelyaineen jotta sekin homma on aloittamista vaille valmis.

Toveri Felix lienee mielellään apurina siinäkin hommassa. Valitettavasti joudun telkeämään pomokissan sisätiloihin, en nimittäin halua meille hiilenmustassa värissä itsensä mönjänneen kissan käpälöintejä mihinkään.

Onneksi on piha ja puutarha jossa tekemistä riittää, siellä ei käy aika pitkäksi eikä siellä väijy korona. Postipoika tuo tällä viikolla Eurobulbin tilaukseni, pääsen ruukuttamaan daaliat ja leinikit, monen muun herkun lisäksi.

Pikkuisen nyt jomottaa oikean käden niveliä ja kyynärpäätä. Saksikäsi on vähän ruosteessa ja vähäisestä leikkelystä kiukuttelee, tylsää. Noh, joka aamu armo uus.

Voi hyvin, missä lienetkin.

PeeÄäs, nämä kuvat otin erityisesti OP:n päivää piristämään.