maanantai 20. huhtikuuta 2020

Saksikäsi pihakävelyllä




Nämä kevään kasvun odottelu- ja aattoviikot ovat pitkiä. Tekisi mieli istuttaa, kitkeä ja kuopsuttaa.
Realiteetti on kuitenkin se, että maamme on pitkä ja täällä tulee pihan pintaan polvistuneelle kylmänkyhmyjä ja muuta vaivaa. Turha on raapia haralla kohmeista multaa, siellä vasta heräillään.

Koska jatkuva puutarhaohjelmien seuraaminen ja taimistojen valikoiman selailu käy kalliiksi, on kuitenkin viisainta pysytellä pihalla aina kun voi. Eli kun ei sada räntää tai tuule jostain luoteen ja koillisen välistä.

Tänään oli pitkästä aikaa sula ja kuiva aamu, aurinkokin kurkisti. Niinpä temmelsin pihalle raottelemaan rusakkoverkkoja. Ihan kaikkia en kuitenkaan poistanut sillä ne häijyt talttahampaat kyttäävät kuitenkin tuolla metsän laidassa.  Vesissä suin juuttaat odottavat koska poistan tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran runkosuojat, kirjovaahteraa ne pitävät varmasti ihan ekstrabonuksena. Pettykööt penteleet, purkoot vaikka jäkälää.


Minä ja Loistava Johtaja Felix aseistauduimme oksasaksilla. Napsimme sivuversoja, turhia oksia ja ruusuilta kurjia oksia ja ränsistyneitä kukinnonjämiä pois. Totesin, että isot sekatöörit vaativat käyttövoimakseen Iso-J:n. Loistava Johtaja kannusti ja kommentoi tekemisiäni. Tai sitten se hoputti, kevätkohmeessa on vielä saksikäsikin. Ei vielä lousku entiseen malliin.

Totesin, että edellisestä leikkauskierroksesta on turhan pitkä aika,  parissa paikassa tarvitaan jo sahaa. Oi luoja tätä laiskuuteni määrää, ihan vaan parina keväänä jäänyt leikkaus väliin. Muka.

Samalla vähän kartoitin hankittavien tarvetta, kalliiksi käy tämäkin kevät.
Muutama jaloruusu pitää nyhtää juurineen ylös. Oppirahoja makselen monen kuolleen ruusun kohdalla. Yhdestäkin paikasta puski jo viime kesänä vähemmän jalo koiranruusu kauhean piikkisillä pitkillä piiskoilla. Selkeä istutusvirhe eli oma maali. Onneksi noihin paikkoihin voi istuttaa pionin ja niitähän minulla riittää kasvihuoneessa. Muutama on vasta lähdössä tänne päin.

Kannattaa muuten pitää silmällä Pionien kodin verkkokauppaa. Sinne tulee tällä viikolla myyntiin kevään peruutettujen messutapahtumien messutarjoukset.

Minulle sieltä on lähdössä 'Candy stripe', 'Angel cheek' ja 'Edens Perfume', ne minun piti noutaa Tampereen messuilta viime viikonloppuna. Korona lahotti senkin.




Muhkeita silmuja oli kaikkialla. Ei tämä vaadi enää kuin lämpimiä päiviä ja aurinkoa, sitten jo vihertää kummasti. Löysin muuten unohtamani Mustilan magnolian projektitaimen, hengissä!
Kukkia siltä en tohdi odottaa mutta silmällä pidän. Kovasti haluaisin kokeilla tarhamagnolia 'Leonard Messelin' viihtymistä Torpan ilmastossa.

Seuraavalla pihakävelyllä tarvitsen mukaan muistiinpanovälineet, veikkaan että hankittavien lista on pitkä kuin käytävämatto. Todennäköisesti jätän tilaukseni Hirvensalmen taimistolle. Sieltä saisin haluamani kirsikat, luumut ja muutamat muut samasta paikasta kohtuullisen noutomatkan päästä.

Näinä aikoina kun pitää ottaa huomioon monta tekijää. Stop and go -reissujen takia ei viitsi lähteä ihan mahdotonta matkaa kulkemaan. Toisaalta en haluaisi ajella monen taimiston kautta haalimassa yhden sieltä ja toisen tuolta.



Jossain aiemmassa postauksessa manailin etupihan ränsistyneitä angervopuskia.
Ei todellakaan mikään edustava sisääntulo vaikka runsaat syysleimut ja muhkeat kuunliljat tilannetta paikkaavatkin upeasti. Nyt on angervon aika siinä paikassa ohi, lähtevät juurineen.
Syysleimujen väleissä on turhan ahtaalla päivänliljoja, ne kokoan johonkin toiseen paikkaan.

Olen minä ennenkin tällä tilalla painiskellut kaikenlaisten villintyneiden pöhheikköjen kanssa joten viisi angervopuskaa ei liene mahdottomuus. Tilalle tulee rusokirsikka.

Tämän viikon viileämpien päivien varalle työlistalla on kasvihuoneelle varastoitujen uusien lavakaulusten suojauskäsittely. Heti huomenna tiistaina haen Osmocolorin eco garden -käsittelyaineen jotta sekin homma on aloittamista vaille valmis.

Toveri Felix lienee mielellään apurina siinäkin hommassa. Valitettavasti joudun telkeämään pomokissan sisätiloihin, en nimittäin halua meille hiilenmustassa värissä itsensä mönjänneen kissan käpälöintejä mihinkään.

Onneksi on piha ja puutarha jossa tekemistä riittää, siellä ei käy aika pitkäksi eikä siellä väijy korona. Postipoika tuo tällä viikolla Eurobulbin tilaukseni, pääsen ruukuttamaan daaliat ja leinikit, monen muun herkun lisäksi.

Pikkuisen nyt jomottaa oikean käden niveliä ja kyynärpäätä. Saksikäsi on vähän ruosteessa ja vähäisestä leikkelystä kiukuttelee, tylsää. Noh, joka aamu armo uus.

Voi hyvin, missä lienetkin.




PeeÄäs, nämä kuvat otin erityisesti OP:n päivää piristämään.

10 kommenttia:

  1. Puutarhatöiden ehdottomana, 100%,täydellisenä vihaajana keskitin kaiken huomioni tässä postauksessa sen täydellisiin kuviin! Felix, oi Felix. Oikea kissamaailman aateli! Toivon enemmän Felix-aiheisia päivityksiä �� Tai kissapäivityksiä ylipäänsä. Meillä onkin Hurjimuksen kanssa pulmaa käsillä kun ei olla keksitty, miten saadaan pikkukissa innostettua liikunnan riemun pariin pitkän talven jälkeen. Hänen pullea, joskin kiinteä vartalonsa tarvitsee nyt vähintään kilon kevennystä... Ps. Vaikka inhoan puutarhatöitä, olen ehdottoman kateellinen teidän pihasta. Itsellä kesäsuunnitelmat omassa puutarhassa liittyvät siihen miten niitä himputin istutuksia ja kukkapenkkejä saisi tuhottua mahdollisimman vaivattomasti, tirsk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heidi, sinuun voi aina luottaa. Puutarhahommat ja kesä, kärsimystesi piina on vasta alussa :D

      Poikkeahan joskus moikkaamassa meitä, Felix on varmasti hyvin mielissään!

      Mitenkäs se Hurjan nuohoojan ura on edistynyt vai onko hänkin niin pulska, että juuttuu hormiin?

      Ei sun niitä penkkejä tarvitse tuhota. Veikkaan, että siellä on paljon vanhoja, sitkeitä perinneperennoja jotka eivät edes kiivasta hyysäämistä tarvitse. Viihtyvät ihan mainiosti omissa oloissaan. Parhaiten pysyt kasviesi kanssa väleissä kun pidät niihin etäisyyttä :D

      Haikeat hyvästit talvelle vai miten se meni? Kivaa viikkoa sinne teille <3

      Poista
    2. Hurjimus on nyt hyvin flegmaattinen. Tosin aamulla näin pienen juoksupyrähdyksen pihalla ja eteisessä järsi Mapen bootseja. Jospa hän terästäytyy kun alkaa tulla lämmintä.

      Ottamalla liikaa etäisyyttä kukkapenkkien kohdalla tapahtuu rikkaruohoräjähdys. Sen vuoksi paras tapa on eliminoida penkkejä.

      Huomaatko, että ollaan aivan eri mieltä kukista ja talvesta! Kissat meitä taitaa yhdistää. Ja Töttis ❤️

      Poista
  2. Kiitos toteemieläimeni kuvista. Ihana kisu (ja sanon tämän koiraihmisenä). Piristivät kyllä etätyöläis-opiskelijan päivää.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteemieläimesi muistuttaa käytökseltään enemmän koiraa kuin kissaa, en ole eläessäni tuommoista otusta tuntenut.

      Poista
  3. Joo, ei kannata poistaa vielä rusakkosuojia. Ne mokomat ihan odottavat sitä hetkeä, että pääsevät upottamaan hampaansa mehukkaisiin puutarhakasveihin. Minulla ei olisi rusakoita vastaan mitään, jos käyttäisivät mussutuskapasitettiaan voikukkiin, ratamoihin ja vuohenputkiin, mutta ei taida sellaiset herkut kelvata kukkasten makuun päässeille pitkäkorville.
    Pitkäksi meinaa välillä aika käydä maan sulamista odotellessa. Ei se sula sen nopeampaa, vaikka välillä kävisi lapiolla koputtamassa tai haralla raapimassa. Onneksi nyt on luvattu lämpimämpää säätä, niin siitä se sulaminen vauhdittuu. Pian ihastellaan ensimmäisiä kukkiakin. Aurinkoista viikkoa ja iloisia juurakoiden ruukutushetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusakot saavat minunkin puolestani touhuta rusakkojuttujaan kunhan pitävät suunsa kiinni mun tontilla! Ihmeen vähän ovat kyllä tänä talvena pihassa olleet, ilmeisesti metsissä on vähän lumen aikaan paljon kaikkea syötävää. Edes pensasmustikoita eivät ole syöneet joka on kyllä pienoinen ihme, pitäisköhän lotota kun tuuria tuntuu olevan?

      Nämä ovat pitkiä viikkoja mutta kyllä se sieltä on tulossa.
      Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  4. Myö ollaan jo rusakkoverkkoja osin poistettu. Ei vielä mikkään kiire oo niitten kanssa. Norjanangervot ja koivuangervot leikattiin tapille, terijoensalava hävitettiin yks. Nuapur ol sitä mieltä, jotta vihonviimenen kasvi, hyö ol kuatanu kymmenen. Tuhoja ruusuissa tulloo, ainakin jalommissa ja meinootko rusokirsikan näillä korkeuksilla seleviivän. Sitä oon haaveillu, en oo uskaltanu hankkii! Hittaasti edistyy kevät, vai ollaanko nyt normaalissa aikataulussa. Aikasten keväitten vuoks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jätin enimmän osan verkoista vielä paikoilleen, osaa laskin vähän alemmas kun peitti melkein latvankin parimetriseltä puulta.
      Heh, meillä on kymmenen terijoen salavaa tontilla ja saavat olla jatkossakin. Korkeintaan taloa lähinnä oleva yksilö on liipasimella. Muuten saavat olla, minusta se on valtavan sympaattisen muotoinen kasvijättiläinen.

      Minulla on kova usko rusokirsikkaan kunhan vaan saan kotimaisen taimen, siksi jahtaan sitä kolmosvyöhykkeen taimistoilta.
      Paikka ainakin on mitä suotuisin ja suojaisin ja kaiken lisäksi valtavan valoisa. Pitää kokeilla, ainahan siihen voi sitten istuttaa Tuurenpihlajan tai jonkun ihanan vaahteran.

      Koleaa on vaikka aurinko paistaa. Minusta ollaan vähän hitaalla keväässä vaikka lumet lähtikin aikaisin. Lämpö auttaisi kyllä paljon.
      Oikein mukavaa viikkoa sinulle Ulla !

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com