perjantai 20. maaliskuuta 2020

Kevättä päivää !



Kevätpäiväntasaus vuonna 2020 näyttää olosuhteista huolimatta mainiolta. 
Meillä on sen verran pakkasasteita, ettei pihalla lillu rapa eikä loska.  Yli puolen välin ennättänyt maaliskuu on todellakin maata näyttänyt ja haravoitukin jo on. 

Lumensiirtovälineille ei ole ollut mainittavampaa käyttöä, ne onkin saanut viedä varaston puolelle säilytykseen ihmeen hyvissä ajoin, tämmöinen talvi tällä kertaa.



Kevätmaiseman värikartta on varsin pliisu ja vaisu, ensikatsomalta.
Pikkuisen kun katsetta kääntää, väriä kyllä löytyy jo.  Pienet ihanat penkkipunnertajat puskevat pystyssä päin kohti valoa. Ilmeisesti myyrät ja mönkiäiset ovat talvehtineet jossain muualla, meillä ei ole kekoja missään, vasiten olen kierrellyt lähipelloilla yytsimässä. Ihmeen vähän on merkkejä hiiristäkään, aivan varmasti niitä jonkinlainen populaatio täällä kuitenkin on.

Lumeen jälkensä säännöllisesti jättänyt pienpeto, lumikko uskoakseni, on ahertanut talven ja pitänyt jyrsijäkannan kurissa, luomumenetelmin.

Olen omasta ja istuttamieni tulppaaninsipulien puolesta ihan valtavan iloinen siitä, että lumikko viihtyy täällä vuodesta toiseen. Ikävä on myrkkysyöttejä laitella.




Ylemmässä kuvassa on vielä keskeneräinen viimekesän kaivos takapihalla, siellä on talvensuojaturpeiden seassa ruusuja, hortensioita ja iiriksiä. Viimeinen, vielä ruohon peitossa oleva sektori oli tarkoitus varata aurinkotuoleille. Siihen tulee kuitenkin muutama pioni, yllätyitkö ?
Minä en. Pioneita ei voi olla ihmisellä tarpeeksi tai liikaa.

Lumipalloheiden ympärille istutettujen kasvien lisäksi siellä on kiloittain kukkasipuleita ja odotan likimain hengittämättä ja hievahtamatta niiden kukintaa. Tulppaaneita, alliumeja, helmihyasintteja,
en edes muista mitä kaikkea. Varmaan laitoin valkoisia narsissejakin.
Reunakasviksi ruusujen ja hortensioiden eteen tulee aikanaan loistosalviaa, laventeli kun ei meillä menesty.

Minähän laitoin loistosalviakylvökset tammikuussa.  Muutama niistä vain iti ja kuihtuivat omaan ankeuteensa suunnilleen viikossa. Niinpä tilasin tuttavalta ammattipuutarhurilta tukkulavan verran sinistä loistosalviaa, varmaa kukintaa luvassa heti ensi kesäksi. Muutama viikko sitten ripottelin multaan loput salvian siemenet ja vein kylvökset pihasaunan taakse kasvilavaan, miettikööt siellä mitä tekevät.




Jään määrää minä en voi millään ymmärtää. Jää väärässä paikassa ärsyttää ja tekee kipeää.
Eilen tasapainoa tavoitellessani laskeuduin jäätikköön koko painollani oikealle polvelle ja nyt on vaivaa sekä hankaluutta monen ärräpään verran kaikessa liikkumisessa.

Sitäkin minä jaksan taivastella miten täällä mäellä laineet lyö koivujen runkoon.
Joku kuri tähän maailmanmenoon pitäisi saada, eihän kohta missään ole mitään järkeä.






Felix on osoittautunut kissaksi joka kulkee seinien läpi. 
Se juoksenteli tallihommissa aamulla ihan omaan tuttuun tapaansa, loikki siellä ja sätki täällä, touhusi omia aamujuttujaan koirapoikien jengissä. Ja ihan varmasti jäi ulos kun minä ja koirat tulimme tupaan.

Muutamaa hetkeä myöhemmin se istui ihan tyytyväisenä tuvan lattialla. 
Minä en häntä päästänyt sisään, mikäli mummokaan ei ole osallisena asiaan, Felixillä todella on pelottavia kykyjä. 

Tähän saakka se on kurajäljistä päätellen käpälöinyt ulko-ovea, mutta ei tietääkseni osaa vielä avata sitä, sulkemisesta puhumattakaan.

Kunnioitukseni tuota keltaista otusta kohtaan ponkaisi uusiin korkeuksiin.


Elmo seuraa Loistavaa Johtajaa.

Viikonlopuksi on luvassa lisää aurinkoista keliä ja pakkanen lauhtuu lauantaista lähtien. 
Ihan mukavia keväisiä plussa-asteita näyttävät ennusteet. Se toki tietää lätisevän märkää pihaa,
mutta myös haravoitavan alan nopeaa laajentumista ja kevään etenemistä.

Kanat viihtyisivät pihalla mutta koska nyt on siipikarjan sisälläpitoaika, ne joutuvat malttamaan kuopsuttelun kaipuunsa kanssa ja peuhaamaan sisätiloissa, voi sitä pölyn määrää.

Tänään pitäisi muutaman työjutun jälkeen syventyä värikarttojen kiehtovaan maailmaan ja valita yläkerran portaikon seinien väri, portaiden väri ja yksi iso senkkikin kaipaa maalia.

Että kyllä sitä tekemistä kummasti löytyy, ei tarvitse lähteä elämysten perässä kovin kauaksi kotoa.

Mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta !

14 kommenttia:

  1. Samoilla mietteillä tiälläkin. Ei vielä mainittavoo näy kukkapenkeissä, jokunen pikkusipuli jo pilikottaa. Vaan eiköhän ensviikolla jo edistytä. Minnuu nyt kiinnostaa, tillootko etempeekin tuota loistosalvioo. Oon kahellu mistä miekin sitä saisin, tarve ois kova! Kylyvöksii oon tehny, tuon siemenet jäi tilloomatta! Lokit huuteloo ja mustarastas lurittelloo. Kaks joutsena lenti tännään niin läheltä meijän työmuata, jotta melekein oisin yltäny liikuttoo. Aikasessa ovat pesäpuuhissa. Mukavoo viikonloppuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljonko se sinun taimitarpeesi olisi? Voin soittaa ja varata sinulle, noudossa ovat varmaan toukokuulla.

      Joko mustarastas tuli teille? Olisipa ihana kuulla kevään virallinen ääni täälläkin, matkalla varmaan ovat vielä.

      Poista
  2. Tuollaiset jäätiköt, joskin pienemässä mittakaavassa, ovat täälläkin tavallisia kevätnäkymiä. Vaan ei tänä keväänä. Toivottavasti aurinko sulattaa moiset naisenkaatajat nopeasti.
    Hatun- tai hännännosto Felixille. Sillä on ilmeisen toimivat taiat tai sitten ihan omat onkalonsa, joista sisäään kiemurrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viheliäinen jäätikkö tosiaan, onneksi se sulaa tulevien päivien aikana pois.

      Felix on kyllä ihan omaa luokkaansa.

      Poista
  3. Kummituskissa Felix - tulee sisään seinien läpi :-o Huh, vihdoinkin puutarha, jossa lumi- ja jäätilanne näyttää samalta kuin täällä, vaikka onhan niitä etelän lumikelloja ja krookuksiakin ihana katsella blogeista. Meillä ainakin talven vesisateet aiheuttivat tuon jäätilanteen, kun routainen maa ei imenyt ja lumisohjo esti veden valumisen muuallekaan, niin jäätyi sitten jopa kukkuloiksi keskelle pihamaata. Aloitin jo rautalapiolla kulkuväylien esille kaivamisen, jotta nastakengät saisi pian laittaa talvivarastoon. Nyt on taas muutama päivä pakkasta, joten sulamista ei tapahdu, mutta ehkäpä sen jälkeen kevät alkaa edetä vauhdikkaammin ja jäätikötkin hävitä olemattomiin. Toivottavasti kasvit eivät ole kärsineet jääkuorrutuksesta. Takapihan keskeneräisestä työmaasta tulee vielä upea! Onnea on "oma" lumikko tai kärppä pitämässä myyräkantaa kurissa. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on pitkä maa ja monta kasvuvyöhykettäkin meille mahtuu. Kyllä ne krookukset ja kevätkukat meillä pohjoisemmassakin joka vuosi kukkivat, jos eivät helmikuussa niin viimeistään kesäkuussa.

      Jääpoltetta minäkin vähän pelkään, nurmikko kasvaa aina uudelleen mutta perennat joutuu ehkä uusimaan.
      Se "hyvä" tässä epidemia-ajassa on, että saa ihan luvan kanssa kökkiä kotona ja keväällä pihahommissa, kukaan ei vaadi täyttä tehokkuutta kodin ulkopuolella.

      Olen kiitollinen pienpedosta, tehokas pakkaus.

      Kevättä sinullekin.

      Poista
  4. Siellähän on oikein luistinrata näkymät pihamaalla. Täällä meillä piha on koko talven ja kevään ollut käytännössä täysin lumeton, eli melko poikkeuksellinen talvi kaikkineen.
    Mukavaa viikonloppua. Koetetaan pysyä terveinä. 😊


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jääkausi on totista totta Torpan mäellä.
      En ole muistaakseni ikinä kaatunut niin usein kuin tänä talvena, vieläkin oikea reisi toipuu puujalkatärskystä ja nyt sitten on polvi ottanut osumaa.

      Onneksi ei ole luita hajonnut ja mummo on sentään pysynyt pystyssä.

      Rauhallista viikonloppua.

      Poista
  5. Meillä on ollut aivan poikkeuksellinen tilanne myyrien suhteen. Tavallisesti puutarha on tähän aikaan kuin kynnöspelto kaikista keoista, mutta nyt näkyy tuskin yhtään. Tuota jäätikköä on ollut täälläkin, mutta nyt jo onneksi vähenemään päin.
    Voihan Felix - olisi kiinnostavaa tietää sen salaisuus!
    Maalisävyjen miettiminen onkin mielenkiintoista ja haastavaa. Väri kun näyttää isona pintana erilaiselta kuin pikkutilkulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää ettei ympäröivillä pelloilla ole yhtään kekoa, kaupungin puistoissakin näyttää siistiltä.

      Onhan se ihan onnenkauppaa päätyä oikeaan värisävyyn pikkuisen näyteläntin perusteella, värimaailma on suunnilleen selvillä, sekin auttaa vähän.

      Onneksi ei ole hirveän kallis kokeilu.

      Felixillä on ihan omat supersalaiset elämät.

      Poista
  6. jukran pujut miten uppouduin tekstiisi, kotoilua parhaimmillaan. meillä tehtiin pientä pintaremppaa edellis syksynä, kivaa homaa vanhojen tapettien irroitusta lukuunottamatta. hankittiin höyrytys jutskakin, se hieman nopeutti hommaa.
    täälkin lumilapiot ja kolat saaneet olla varastossa koko talven. ei jäätiköitäkään, mikä on kyl tosi outoa ku niitä yleensä on joka talvi. Felix ja Elmo näyttävät komeilta kissoilta, nekin pitävät varmaan myyrä- ja hiirikannat pienenä. meidän pikkuiset tytöt kasvaneet kovin ja ovat tulleet myös todella taitaviksi hiirikissoiksi, mikä oli toiveemmekin ku tääl peltojen keskellä asumme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotoiluapa hyvinkin, tätä se vanhassa talossa asuminen on, tekemistä riittää.

      Meilläkin oli se höyrykone tapetin irroituksessa apuna ja kyllähän homma joutui sen avulla.

      Leikkasin tänään Elmon kynnet, hiki tuli molemmille. Elmo täytyy pyydystää ensin paksun froteisen kylpytakin sisään ja sieltä kaivaa yksi tassu kerrallaan leikattavaksi. Katti mouruaa ja parkuu ja kiemurtelee kuin henkeä vietäisiin.
      Nyt se urakka on taas ohi ja Elmo mulkoilee minua hyvin hyvin pettyneen ja loukatun näköisenä, pitkää naamaa ja pahaa silmää tiedossa vielä huomennakin.

      Iloista viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Toteemieläimeni kyvyt eivät yllätä.

    Täällä kärsitään katupölystä, kevään ikävämpi puoli. Ihmiset säikkyvät, kun yskin keuhkoni pihalle.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteemieläimesi on vahva, Loistava Johtaja.
      Toivon Suuren Sankarin vahvuutta terveytesi turvaksi, yski hissuksiin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com