Joutavalla jotain

Ehkä vähän väsynyt toteamus tähän alkuun, koko maailma on odottavalla kannalla.
Odotetaan tartuntaa, parantumista, rokotetta, läpimurtoa, valtaapitävien päätöksiä, karanteenin loppumista.

Jokaisella jotakin. Tuska ja epätietoisuus on yhteinen.
Eipä ole virallista viisastenkiveä minullakaan, odotellaan ja pysytään omissa oloissamme.

Olen jo moneen kertaan todennut olevani ihan valtavan onnekas tässä kummallisessa maailman ajassa. Torpalla ei tekeminen lopu pitkän karanteenin tai kotikomennuksen aikana.

On oma piha jossa tepastella ihan turvallisesti, tietä riittää molempiin suuntiin ja metsääkin on, naapurilla.

25.3.2019

Aina löytyy pierunhajuinen koirapoika lenkkikaveriksi ja poneja kaksin kappalein.
Felix lähtee oikein mielellään mukaan peltokävelyille, tosin se kommentoi kaikkea näkemäänsä ja haistamaansa äänekkäällä ja pitkittyessään ärsyttävällä naukumisella.

Pihalla on hommaa vaikka kuinka.
Voisi vaikka jatkaa haravointia ja hiekoitussepelin keräämistä. Kukkapenkkejä voi siivota ihan koska vaan ja oksasaksia saa louskuttaa sydämen kyllyydestä, mieluummin niitä kuin leukoja turhan päiten.

Heti kun maa sulaa, saa poistaa varjostushuput ja rusakkosuojat, kyntää, kylvää ja kitkeä.
Kasvihuone on syksyn huoltopesun jäljiltä valmis uuteen kasvukauteen, sinne vaan hommiin.

Multaa toki pitää tilata ainakin yksi lavallinen näin alkuun ja toinen sitten kun saan kaivettua pari perennapenkkiä auki. Pussimulta on ainoa jota enää suostun käyttämään, vuohenputkea on jo omiksi tarpeiksi saatu ostomullan mukana.

Loistava Johtaja tarkistaa valkosipulilavan.

Rakennuksissakin riittää huoltohommaa, en jaksa edes luetella mitä kaikkea on työlistoille talven tunteina ja pimeinä iltoina tuumailtu. Tietäjät tietää mitä vanhan maatilan rakennusten keskellä eläessään pääsee puuhastelemaan.

Nyt on ihan loistavaa aikaa neuloa loppuun talvella aloitetut projektit, pestä pipot ja lapaset säilytystä varten. Kokeilla käytännössä kaikki taltioidut uudet reseptit.

Ja onhan meillä Remppa. Rakas alivuokralaisemme joka ei lähde mutta kuluu. Kuluessaan se vain vahvistuu ja vaatii uutta huomiota.

Se muuttaa muotoaan ja sijaintiaan. Remppa on pesiytynyt yläkertaan, nyt on vuorossa huoneiden yhdyskäytävä/aula.

Sieltä se valuu portaita myöten alakerran eteisaulaan ja vääjäämättä kohti tupaa.
Sokerina pohjalla on keittiökalusteiden päivitys tälle vuosituhannelle.

Ennen tupaa se voisi majoittua hetkeksi vessatiloihin. Siellä olevat 80-luvun retrokaakelit alkavat ihan oikeasti jyrsimään hermoja, etenkin kun uudet kalusteet ovat varastossa odottamassa.
Olleet jo vuoden.

Tänään minulla olisi vuorossa suuresti inhoamani homma, listojen ja karmien suojausteippaus maalarinteipillä.

Sen jälkeinen työ, maalaus on ihan mukavaa ja meditatiivista hommaa. Vähän jännittää miltä valittu värimaailma ja sävyt näyttävät luonnossa, onneksi ei nyt ole mistään kamalan kalliista hutivalinnoista kyse, aina voi maalata päälle.

Uskoisin kuitenkin, että ihan oikein on valittu. 'Herkkusieni' ja 'laama ' ovat aika sympaattisia nimiä myös maalien sävyille, mukaan pääsi litran purkki 'kardinaalia'.

Kevään työlistalla keikkuu myös ikkunoiden pesu, semmoiset parisataa lasipintaa kun kaikki ruudut lasketaan.

Iso-J hommasi jonkun keltaisen pikkukoneen siihen(kin) hommaan, mutta minä luotan fairyyn, etikkaan ja kiukkuun. Niillä tulee kirkasta ja puhdasta.

Kaikenlaista hommaa siis riittää, ei käy aika pitkäksi vaikka karanteeni venyisi ja liikkumisrajoitukset kiristyisivät. On aikaa suunnitella Sisilian matkaa, opetella neulomaan kantapää ja kerrata vaikka espanjan fraasisanastoa.

Tarkoituksella jätin somen, Netflixin ja Hbo:n tältä listalta pois.

Tämän päivän bonus on ulkona tuulessa ja auringossa kuivuva lakanapyykki.
Kohta alkaa kuukalenterin mukaan hyvä kylvöaika, siemeniä on vaikka miten paljon odottamassa.

Ei tekeminen lopu - jos kuntoa ja terveyttä riittää !

Hyvää vointia, missä lienetkin.

Loistava Johtaja odottaa innoissaan portaiden maalauspäivää.