Oi ihana Tammerkoski

Taas pyörähdettiin Tampereella, heittämällä Suomen mukavimmassa isossa kaupungissa.
Lauantaiaamuna lähdettiin Perikunnan Nuoremman kanssa taipaleelle ja aivan aikataulun mukaisesti iltapäivällä kurvattiin Nekalassa kohteeseen, Bullfarmin salin pihaan.

Oli hieno päivä ajella, aurinko paistoi ja puhdas lumi koristi maisemaa, siellä missä lunta sattui olemaan. Muisteltiin vuoden takaista maaliskuista reissua, silloin puut nuokkuivat paikoitellen valtavan lumitaakan alla.

Jyväskylässä oli pakko stopata, keväinen kirkas auringonvalo härnäsi migreenihermoa varsin tehokkaasti ja kaipasin kunnollisia aurinkolaseja silmieni suojaksi, semmoiset löytyikin ja matka jatkui ilman migreenin kolkuttelua.

Ekstrabonuksena saatiin Nemppakuoma makutuomariksi ja kahvitteluseuraksi.

Majataloksi valikoitui tällä kertaa legendaarinen Grand Hotel Tammer jolla on loistava sijainti.
Eipä kyllä ole majatalon laadussakaan valittamista. Hienosti on ylläpidetty hotellin 1930-lukulaista arkkitehtuuria ja ilmettä. Puhelimella räpsityt kuvat eivät todellakaan tee oikeutta hotellikaunottarelle, tästä linkistä ehkä enemmän, klik.

Huoneemme oli ihan vintillä, seitsemännessä kerroksessa. Iso-J oli vähän häärännyt varauksen takapiruna ja järjestänyt koskimaiseman ja ihanan naistenpäivän aattoillan tervehdyksen meitä odottamaan.

Voi että, tuli semmoinen kiitollinen-siunattu-onnellinen -fiilis.
Kellahdin skumppalasillisen kanssa huoneen sohvalle henkäisemään ja mussuttamaan macaronseja. Kylläpä oli ihmisellä jälleen kerran hyvä olla.

Leffaa ennen syötiin hotellin alakerran Trattoriassa. Suunnitelmat ruokapaikan suhteen muuttuivat lennossa kun selvisi, että pöytävaraus Guru's kitcheniin ei onnistuisi tavoiteaikataulun mukaisesti ennen leffaa. Seuraavalla reissulla sitten sinne.

Hyvät eväät saatiin Trattoriassakin, minulle tryffelirisotto, Naperolle pizzaa.
Hieman kummaksuin risoton kanssa samalla lautasella pötköttelevää ragú -kastiketta, mutta koska ragú oli asianmukaisesti suussasulavaksi haudutettua, hyväksyin tämän tyylivirheen.
Tai mistä minä tiedän oliko se tyylivirhe, en vain itse ole koskaan ennen yhdistänyt risottoon mitään kastikkeita.

Iltaohjelmassa meillä oli leffa The Gentlemen, vallan viekas ja mainio tekele olikin.
Finnkinon teatterikompleksi Plevna on rakennettu vanhan Finlaysonin alueen tehdashallien uumeniin.

Leffan jälkeen oli kiva käppäillä kohisevan kosken yli takaisin hotellille ja yömyssyn jälkeen ansaituille unille. Päivä oli jälleen kerran pitkä mutta antoisa.

Sunnuntaina meillä oli vapaata aina iltapäivään asti joten nautimme herraskaisen aamiaisen pitkän kaavan mukaan suuressa salissa. Ei taaskaan mitään moittimista, kaikkea oli tarjolla yllin kyllin, väkeä sopivasti ja kahvi hyvää.

Olin ottanut myöhäisemmän huoneen luovutuksen joten ehdimme mainiosti päiväkävelylle.
Suuntasimme Finlaysonin alueen läpi Tallipihalle ja sieltä kiipesimme Milavidan museon mäelle.

Tallipiha oli vähän kevätkohmeessa, Suklaapuodissa sentään piipahdimme tuliaisostosten verran. Olisin toki voinut ostaa koko vitriinillisen herkkuja mutta kovetin mieleni, toistaiseksi.
Museokin jäi seuraavien kertojen kohteeksi, nyt on ainakin sijainti selkeästi tiedossa.

Iltapäivän vapaat tunnit luuhasin arkisesti Bauhausin hyllyjen välissä, enimmäkseen kasviosastolla.

Mukaan tarttui Äitikullalle pari pussukkaa dahlioita. Unohdin autuaasti, että Eurobulbin lähetys on varmaankin jo matkalla ja minulle on tulossa enemmän kuin riittävästi jorriinin juurakoita sieltäkin.

No, ei vara venettä ja niin eespäin, Äitikulta ilahtui dahlioistaan.
Jälleen kerran tapahtui merkillisesti yleistynyt ilmiö, ostoskoriini pomppasi Lady Liberty ja Buckeye Belle -pionit. Varmaan jotenkin tipahtivat korini uumeniin, kumma juttu !

Sehän on ihan tuurissa mikä lajike penkistä aikanaan päätään nostaa, olkoot oletettuja LL ja BB -pioneita siihen saakka.

Kotimatkalle päästiin vähän viiden jälkeen ja Naperon kaupunkikodin portille kurvattiin reilut viisi tuntia myöhemmin.

Pitkiä ja raskaitahan nuo reissut aina ovat, mutta tarpeellisia pieniä irtiottoja ja ajamisen vaivan arvoisia.

Kiitos Tampere, olit meille hyvä. Nähdään taas, moro !

Pieni ihana suklaapuoti.