maanantai 27. tammikuuta 2020

Ajatusten purkua


Se on kyllä kerrassaan mainiota, että vielä aikuisenakin voi oppia uusia asioita.
Kaikenlaistahan sitä on elämänsä aikana yritelty, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Lukuisien kiusallisten muistojen (lisäksi ja onneksi) ohi nousevat viime vuosien ällistyttävän onnistuneet kokeilut tomaattikasvatuksessa ja -yllättäen- neulomisessa. En minä vieläkään osaa villasukan kantalappua tehdä, työlistalla on.

Vuosi sitten kilkuttelin itseänikin hämmästyttäen valmiiksi asti islantilaisen villapaidan, aidoista islanninlampaan villalangoista tietenkin. Hyvä paita siitä tulikin, tallihommissa ihan ehdoton.

Ylimmässä kuvassa on toinen islantilaiseni. Purkuvaiheessa kahden hihan ja kainalomittaan ehtineen vartalo-osan jälkeen. Mallin latasin Raverlysta ja nimi on Telja, valtavan kaunis kuvio. Joku siinä kuitenkin tökki niin paljon, että valmista ei tullut. Minulla oli varmaan liian paljon kaikenlaista muuta keskeneräistä hommaa silloin, ettei tarvetta tai tilausta ajatustenpurkuneulomiselle ollut. Se oli raivoneulontaa eikä se ole hyvä homma ensinkään, rentouttavasta puhumattakaan.

Tähän tammikuuhun on tähän mennessä sisältynyt niin paljon kaikenlaista uutta ja kummallista, tipatonta, opintoja ja vähän kai heittäytymistäkin. Niinpä tuli suoranainen tarve istahtaa tuvan nurkan valtaistuimeen ja pistää ajatuksia järjestykseen, neulomalla.

Koska olen vähän omintakeinen makeinen, aloitin neulomisen purkamisella. Purin Teljan silmukka silmukalta ja aloitin uudella mallilla. Tästä tulee tallipaidan kumppanuuspaita, pihahommapaita. Viileisiin keväpäiviin ja kitkemisiltoihin, haravointihommiin ja muihin tilanteisiin kun ollaan ihan pihalla.


Virhe kuviossa, ajatukset järjestyksessä !

Pyöröpuikoilla on mukava neuloa, yhteen kerrokseen sopii toistasataa silmukkaa ja kirjoneuleessa minua kiehtoo symmetria ja kuvion muodostuminen hissuksiin, silmukka silmukalta. Ihan jokaista aina oikein silmukkaa ei tarvitse vahtia, kunhan vaan toistaa kerroksen värit siinä rytmissä kun ne on ohjeeseen kirjattu.

Nyt kun pääsin leppoisaan runko-osavaiheeseen, kilkuttelen pohjavärillä seuraavat neljäkymmentä senttiä, kainaloon saakka.

Uskon, että kainaloon päästyäni muutama iso ja vielä isompi juttu on kuutioitu semmoiseen järjestykseen kuin ne tällä ymmärryksellä ja tiedolla on pähkäiltävissä, alitajunta ja intuitio hoitavat homman loppuun. Ja niillä sitten mennään. Toivottavasti kohti uusia unelmia, tavoitteita ja ties mitä !

Kerron sitten kun alkaa olla valmista. Jos mitään kummoisempaa kerrottavaa ei tästä syntyisikään, saanpahan aikanaan mieluisan villapaidan. Onhan sekin jo jotain.

Voi hyvin, missä lienetkin !


PeeÄäs: tämän vuoden ensimmäinen chilikylvös on siirretty kylppärin nurkkaan itämään, ties vaikka joku siemenistä erehtyisi pintaan päin!

6 kommenttia:

  1. Tämä oli hauska :D. Vanhana voi näköään oppia myös neulomiseen liittyviä uusia termejä kuten: runko-osavaihe, kumppanuusvaihtoehtoon ja raivoneulonta. Niin osuvia!
    Kissalle leppoisia kissanpäiviä edelleen - niin nautinnollinen venytys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos viihdytti. Eihän noilla mun termeillä prenikoita hankita neulojapiireissä, onneksi en niihin kuulukaan, ihan omaksi ilokseni väsäilen.

      Kissat, nuo hedonistit.

      Poista
  2. Voi että, kantapää on tuohon sun neuleeseen verrattuna leikintekoa. Ei mulla tulis mitään tuosta, pitäs joku kepin kanssa olla raivona vahtimassa,että neulosin.
    Tänään on kyllä ollut ihan tuollanen alakuvan näköinen olo täälläkin. Venytystä ja haukottelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä miten me koetaan eri asioita niin eri tavalla. Mulle on se kantalappu ihan ydinfysiikkaa.

      Toinen aivan loistava ajatusten purkutyökalu on riittävän iso palapeli, sellaiseen kun keskittää aktiiviset ajatukset, jää alitajunnalle työrauha. Sama kesällä kitkemisen kanssa.

      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Tässä se nähdään - tai pikemminkin luetaan, kuinka ihmiset kokevat saman asian niin eri tavoin. Kantalappu on minulle peruskauraa, jonka sain nopeasti palautettua mieleeni vuosien kutomistauon jälkeen. Sen sijaan kirjoneuleiden kanssa olen edelleen alkutaipaleella. Tiukkaa tulee ja sekös saa ärräpäät lentämään.

    Taitaa kutomisessa olla vähän samaa kuin rikkaruohojen kitkemisessä. Ajatus siintää ties missä käsien keskittyessä tehtäväänsä. Toivotaan, että saat villapaidan lisäksi muutkin asiat järjestykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between.
      Olisi oikein tervetullutta muutosta jos tuoreet tuulet puhaltaisivat. Sairastamisille ja muille ankeuksille onkin turhan monta vuotta haaskaantunut.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com