lauantai 18. tammikuuta 2020

Kohtuullisen hyvä olla


On asioita, joita ei voi muuttaa vaikka haluaisikin. Päivän sää sattuu olemaan semmoinen muuttuja, johon tavallinen sukankuluttaja ei voi vaikuttaa. Tietysti pitkällä, suunnilleen kai vuosikymmenen mittaisella aikajanalla yksittäisenkin ihmisen valinnat ja teot alkavat nousta merkityksellisiksi. Siihen säähän mikä juuri nyt sattuu ikkunalasin takana olemaan, ei voi sillä hetkellä mitään. Joten siitä on kyllä ihan turha naristakaan, nimimerkillä 'pyrkinyt vähentämään'.

Onneksi on asioita joihin voi vaikuttaa mikro- eli minätasolla.
Voin tehdä päivästäni paremman omilla valinnoillani. Ja nyt kuulkaa pääsen siihen, mikä on ollut itselle todellinen mind-blower, tajunnanräjäyttävä kokemus. Noh, ehkä hieman yliampuva ilmaus mutta se onkin anglismi joka suomennettuna on pahuksen kökkö.

Vuoden alussa kieltäydyin jälleen kerran ehdottomista uuden vuoden ja uuden elämän lupauksista. Iso-J sen sijaan otti tiukemman linjan ja pyrkii ihan tosissaan muokkaamaan fysiikkansa astetta solakammaksi. Kuntopyörän kihnuttava ääni kuuluu nykyisin yhtä olennaisesti tv-huoneen äänimaailmaan kuin telkkarin äänetkin.

Sen olen tähän ikään oppinut, että elämästä tulee pahuksen ikävä ja maailmasta ahdas paikka jos hirmuisen tiukat raamit olemiselleen ja tekemiselleen betonoi. Vastuulliset valinnat kuuluvat mielestäni ihan arkijärjenkäyttöön, kukin tietysti mahdollisuuksiensa mukaan.



Meillä syödään edelleen ruokaympyrän kaikista lohkoista, kuitenkin kohtuullistaen ja vähän fiksaillen. Iso-J siivosi jääkaapista suurimman osan lihaleikkeleistä, itse en ole niitä tarvinnut enää aikoihin leipäni päälle.

Eläinperäiset tuotteet kuuluvat meillä yhä ruokavalioon. Vähän kerrallaan koetan laajentaa perheen ruokalistaa etsimällä lihan ja kalan rinnalle myös kasvisperäisiä vaihtoehtoja. Helppo apu etsintään löytyy kun kääntää tai klikkaa keittokirjasta välimeren maiden ruokareseptit. Ei ideat ihan heti kesken lopu maustamisen ja ainesten yhdistämisen suhteen.

Satokausiajattelua voi laajentaa koskemaan kotimaan satokauden lisäksi myös maailman satokauteen. Silloin kun vaikkapa bataatti on maailmalla halpaa, sitä on täälläkin tarjolla kohtuulliseen hintaan ja silloin on järkevää sitäkin ostaa (kohtuullisesti). Bataattilohkot uunissa ja ripaus fetaa päälle, herkkua!


Se, mikä ei oikeasti kuulu ihmisen hengissäpysymisen kannalta olennaisiin asioihin, ovat tietysti alkoholi, sokeri, nikotiini ja päänhuippausaineet. Järjissäänpysymisen kannalta laillisia nautintoaineitakin tarvitaan, kohtuullisesti. Tässä on itsellä ollut oppimisen ja ennenkaikkea kohtuullistamisen paikka.

Sokerista (karkit, keksit, limut) tulee tukkoinen ja pöhnäinen olo. Alkoholi vaikuttaa monen isomman haitan lisäksi myös valtavasti unen laatuun ja sitä kautta koko olemiseen. Nikotiinin haittojen luulisi olevan kaikille vuonna 2020 selvää. Onneksi itseltä hajosi aikoinaan sappirakko ja viikon sairaalareissun aikana hoituivat myös nikotiinin vieroitusoireet.

Huippausaineet ja muut päänsekoittajat kaikkine kerrannaisvaikutuksineen ovat oma surullinen lukunsa ihmiskunnan historiassa.

Minulla on nyt pitkästä aikaa 'tipaton' tammikuu menossa. Kaapissa ja kellarissa on edelleen hyvä varasto skumppaa ja viinejä ja varmaan jossain kaapissa on giniä ja muuta tiukkaa viinaa. Saunamökin jääkaapissa on epäilemättä patteristo oluita ja muita panimotuotteita. Vielä ei ole tullut niin kovaa mielitekoa, että olisin korkkeja auki ruuvannut.

Yllättävän helppoa on ollut. Joskus pöytää kattaessa tosin tulee jostain lihasmuistista refleksi liikahtaa viinilasikaapin suuntaan. Lasillinen viiniä ruuan kanssa poiki usein toisen lasillisen jälkiruuaksi ja ehkäpä vielä kolmannen yömyssyksi. Nyt latkin iltaisin mukillisen 'tyynnyttävää ja rauhoittavaa' teetä. Ja nukun hyvin, paremmin kuin vuosiin.

Hyvin nukuttu yö tarkoittaa helpompaa aamua, virkeämpää päivää ja viikko viikolta kevyempää oloa. Yllättävintä kyllä, se tarkoittaa ainakin minulle myös paljon iloisempaa mieltä. Enää ei ihan joka hetki ärsytä, vituta tai kehtuuta. Ei edes joka päivä. Se on kuulkaas iso juttu monen vuoden matalapaineen jälkeen.



Vaikka tammikuu ennen pitkää loppuukin, aion jatkaa tätä kohtuullista tipattomuutta edelleen. Skumpan pirteät kuplat, hyvin viilennetty rosee, rapean kuiva valkoviini ja täyteläinen punaviini tai tiukka GT löytävät tulevaisuudessakin momentuminsa.  Jatkossa vähemmän ja harvemmin olkoon enemmän.

Mistään kun ei ehdottomasti kieltäydy, on helpompi elellä kohtuudessa, näin minä sen omalla kohdallani olen kokenut. Riippuvuudet vaativat luonnollisesti usein ammattiapua ja ehdotontakin kieltäytymistä, niistä minä en onneksi tiedä mitään.

Paitsi yhdessä asiassa. Netin ja kauppojen siemenvalikoimien äärellä itsekuri on minulle äärimmäisen vaikeaa ja joskus jopa melkein tuskallista. On kuitenkin lätkittävä itseään edes kuvitteellisesti molemmille poskille koska realiteetit.

Meille ei tarvita toista kasvihuonetta emmekä me tarvitse kymmeniä basilika-, tomaatti- tai chililajikkeita, vähempikin riittää. Mutta ihanaahan uutuuksia on kokeilla ja yrittää kasvatella edes osa omasta ruuastaan. Itse kasvatetut yrtit ja mausteet tuovat paljon iloa vesisateiseen tammikuuhun.

Ensi viikolla minulla on varsinaiset karkkipäivät kun tilaamani siemenlähetykset alkavat saapua postilaatikkoon, oi että !

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin.








14 kommenttia:

  1. Hyvä, erittäin puhutteleva teksti ja hurmaavat kuvat. Imeydyin postaukseesi monella tasolla. Onnea alkaneeseen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Irja, kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen vuoreen myös.

      Poista
  2. Hyvä teksti. Ruotsiksi on hyvä termi "lagom", ja se on sopivasti.
    Itse syön kasvisvoittoisesti, joskus harvoin kalaa tai poroa, tai kuten tänään, 10 vuoden tauon jälkeen Chicken Tikka Masalan. Rakastin sitä aikoinaan. Alkoholia ei ole mennyt oikein vuosiin, kun ei ole ollut sopivan suurta syytä sellaista juoda, tupakkaa en ole koskaan edes kokeillut, migreeni piti siitä huolen. Ehdoton en ole missään.

    Pavuilla ja linsseillä saa hyvin korvattua jauhelihaa siellä täällä. Itse rakastan kaikkea punaista: paprikaa, tomaattia, porkkanaa ja punajuurta (punajuurikeitto, piirakka & kiusaus, noin niin kuin alkuun, tips: punajuuria kannattaa paahtaa uunissa 175 asteessa kuorineen silleen, että ne ovat melkein kypsiä, sitten kuoria ja jatkojalostaa lopulliseen ruokaan) - sekä tietty punaisia linssejä. Oikeasti porkkana ja linssit ovat kai oransseja.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lagom onkin just hyvä sana, sopiva.

      Ensi viikolle olin jo listannut mm. Palak paneeria ja itse tehtyä naanleipää (Kipparin morsiamen ohjeella) ja ainakin uunipastaa jossa on kikherneitä ja munakoisoa ja gnoccheja. Maailma on herkkuja täys, etenkin kun ei ole allergioita rajoittamassa makunautintojs.

      Ryhdyin tuohon tipattomaan ihan solidaarisuudesta, Iso-J:n kilvoittelua kannustaakseni, omat kokemukset olleet niin hyviä, että vallan innostuin. Muuta ideologiaa tässä ei ole taustalla.

      Meinasin pistää keväällä yrttitarhan remonttiin ja lisätä roimasti yrttien määrää, niillä maustuu ruoka kuin ruoka.

      Mukavaa jatkoa sinulle OP.

      Poista
  3. Mie kun oon semmonen "vastarannan kiiski", niin oon monena tammikuuna vietänyt "tipallisen"tammikuun ja ostanut yhden punaviinipullon. Mutta jotenkin on nyt jäänyt ostamatta, eikä tuota ole kaivannutkaan. Siis menee yleensä koko vuosi hyvin vähillä tipoilla. Ehkä juhannuksena ja jouluna yksi olut.
    Syömispuolella oon keskittynyt opettelemaan syömään Ruokaa, ettei jää näprimiseksi. Söis ees yhden lämpimän aterian päivässä, olipa sitten lihaa, kalaa, broileria tai kasvisruokaa.
    Ei oikein ole intoa syödä niitä lihankorvikkeita, ei ole oppinut tekemään niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti on hajontaa kyllä tippojen määrässä ihmisillä. Hieman oudolta tuntui lukea äskettäin julkaistua alkon top10 listaa kun kärjessä keikkui Suomiviina ja sen kaltaiset väkijuomat.

      Oma kulutus keskittyy osastolle miedot viinit, olutta juon aniharvoin ja silloinkin yksi 33 cl:n tötsä tuntuu paljolta.

      Ruokailun kulmakivi onkin säännöllisessä ateriarytmissä, liian pitkillä ruokaväleillä tulee napsituksi vähän sitä sun tätä.

      Lihankorvikkeille en ole löytänyt tarvetta omassa ruokailussani. Joko lautasella on lihaa tai sitten ei ole, en kaipaa lihaisaa tuntumaa ja hyvin pärjää ilmankin. Mautonta ruokaa koetan väistellä myös. Ihan tarpeeksi sain sairaalagurmeella taannoin itseäni ravita.

      Hyvä ruoka, parempi mieli 😊

      Poista
  4. Hyvää ja kannatettavaa pohdintaa, minäkin olen sopivan ja kohtuullisen kannalla - vaikka välillä tulee liikaa herkuteltua leivonnaisilla - ja sen kyllä sitten tuntee olossaan, ainakin jos on överit vetäissyt. Alkoholi ihan tutkitusti vaikuttaa nimenomaan aamuyön unta haittaavasti, joten hyvä, että huomasit konkreettisen tuloksen omassa empiirisessä tutkimuksessasi.

    Meilläkin ruokaympyrässä on kaikkia lajeja, mutta yhä enemmän lisääntyy kasvisten osuus sekä kalan. Puutarhatöillä on ollut minulle selvästi positiivinen vaikutus laihtumisessa, ihan itsestään hävisi 8 kg, kun pääsi kunnolla kärräämään maa-aineksia ja riehumaan lapiohommissa.

    Kutkuttavaa on katsella siemenpusseja ja suunnitella kasvatuksia.
    Onnea yrttien kasvatukseen ja kaikkeen muuhunkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, jäätelön suhteen olen 'kaikki tai ei mitään' -tyyppi, överitakuu aina kun purkin avaan. Nyt koetan pitää paussia jäätelöstäkin kun joulukuuhun mahtui massiiviset piparijäätelömättäjäiset.

      Muuten en juurikaan makeitten perään ole.

      Pihahommissa talven aikana kertynyt vyötärömuffinsi kutistuu, onhan se kuokkiminen ja kökkiminen fyysistä hommaa.

      Aloitin uuden neuleen, sitä kilkutellessa ajatukset selkiintyy. Nyt on mietinnässä yrttimaan uudistus ja muun hyötytarhan uudet suunnitelmat. Ensi viikolla kusti jo polkee tänne ensimmäisiä tomaatinsiementilauksiani.

      Kivaa viikkoa sinulle.



      Poista
  5. Ihan ensiksi pitää kehua tapaasi kirjoittaa. Elävää ja rikasta kieltä, jota on helppo ja ilo lukea.

    Hyvää pohdintaa ja hyviä ohjeita noudatettavaksi. Omalla kohdallani olen luopunut kaikenlaisista uudenvuodenlupauksista, sillä perunasalaatin äärellä on helppo luvata jos jonkinlaista parannusta, jotka sitten sortuvat yksi toisensa jälkeen. Paljon parempi mieli tulee, kun huomaa ihan itsekseen kääntävänsä tapojensa suuntaa pikku hiljaa. Kohtuus kaikessa on hyvä lähtökohta.

    Viimeiseen kohtaan samaistun sataprosenttisesti. Siementen ja kasvien kanssa kohtuullisuus ei kuulu sanavarastooni. Puutarha-asioissa päästä kaikkoaa järki ja kaikki hyvät päätökset. Jos se jotakuta haittaa, haitatkoon. Minua ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kuule ikinä voi tietää miten hyvä mieli tuli kehuistasi.

      Tässä on nyt tekeillä niin kutkuttavia juttuja, että jos suinkin aurinko tähän risukasaan vielä joskus paistaa niin sitten risut palaakin roihuten.

      Olisi nimittäin ehkä pientä saumaa päästä kokeilemaan jonkin sortin kirjoitusta ja kutsua sitä ehkä työksikin. Joten kun tässä hullua jännityksessä pidetään, antamasi palaute lämmittää paljon, kiitos.

      Aikansa kun uuden ja paremman elämän kunniaksi hakkaa päätänsä seinään, oppii kyllä kohtuuden ja armollisuuden hyvät puolet.

      Siemenkaupoissa aika harva kai pystyy elämäänsä tärväämään, itse ainakin pidän keväthommia terapiana ja hyvin turvallisena nautinnon lähteenä. Toukokuussa ja etenevän kesän myötä lähteekin hommat laukalle ihan tyystin. Pikku vikoja, sanon minä.

      Poista
  6. Mukavia mietteitä... mielensäpahoittajaa lainatakseni: Tolokulla pärjää ja tavallinen riittää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju. Aivan loistava kiteytys mielensäpahoittajalta, se on kyllä hyvinkin näin.

      Poista
  7. Samalla linjalla, että liian tiukkaa säännöstöä ja lupauksia ei kannata itselleen luoda. Siitä voi sitten yllättää itsensä ja toteuttaa kuitenkin jotain järkevää "metodia" asioissa. Perusasiat kun pysyy mielessä ja kokeilunhalua asioiden muuttamiseen.
    Juomien kanssa minulla ei ole mitään ongelmia, mutta suklaa...voivoi, miten se vie mennessään, jos antaa pikkusormen. Nyt minulla on suklaaton aikakausi, en uskalla sitä yhtäkään palaa ottaa. Siitäkin huolimatta voin kahvipöydässä ottaa suklaapiparin tai syödä suklaakakkua, koska ne ovat kahvipöytäasioita, eivät suklaapatukoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, miksi pitää mennä hampaat irvessä suoraan ääripäähän jos muutoksia saa aikaan jo hivuttautumalla hissuksiin oikeampaan suuntaan?

      Minulle on ihan kamalan vaikeaa kävellä kaupassa Lindtin irtokonvehtilaarin ohi, ne pienet seireenit totisesti osaavat kutsua minua luokseen.

      Sulla on juuri oikea asenne, ehdoton kieltäytyminen kaikesta suklaasta sulkee pois monta muutakin herkkua eikä se aina ole viisasta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com