Täyskäsi ja onnekas osuma

Harvoin olen kurkkinut ja väijynyt tuvan ikkunassa yhtä uutterasti kuin parina viime viikkona. Erityisen tarkkaan olen vahdannut postimiehen kulkua. Eihän postimies yleensä mitään arjen valopilkkuja postilaatikkoon kanna, sähkölaskuja ja muita elämän (inho)realiteeteista muistuttavia juttuja vain. Vaan annas kun tulee tammikuu ja siementilausten kotiutumisen aika, silloin on hymy herkässä postin äärellä.

Onneksi en ole edes yrittänyt esittää hillittyä ja maltillista, ihan sovulla tunnustin olevani ns. helppo ja varma nakki, etenkin kun klikkaan itseni tiettyjen nettikauppojen valikoimaan. Tammikuisten talvi-iltojen pitkien ja hartaiden istuntojen tuloksena jemmassa on nyt viisi kirjettä vierailta mailta (mukaanlukien Pori ja Nämpnäs) ja minulla kipeä nettiniska.

Olisihan näitä siemeniä saanut mukaansa marketin käytäville ilmestyneistä telineistäkin, mutta valikoiman harras syynääminen ja mielikuvilla herkuttelu on osa kevään odotusta, se juttu. The Thing.

Kun viimeinenkin tilaus saapui, oli aika levitellä aarteet ihasteltavaksi. Varsinainen täyskäsi potenssiin viisi!

Viime kesän odotukset ylittänyt ensimmäinen itse kasvattamani tomaattisato yllytti uusiin kokeiluihin. Lajikkeita tosin on nyt vähemmän. Paitsi chilejä on enemmän, mutta sehän on kokonaan toinen juttu.

Hajuherneitä minun ei pitänyt tietääkseni laittaa yhtä marketin hyllystä napattua pussukkaa enempää, mutta toisin kävi. Kiitos Kivipellon Sailan joka Instagramissa hehkutti aarteitaan. Eihän tämmöisen heikkoluonteisen eläjän pitäisi lähteä 'vähän vain vilkaisemaan', tulokset kun tiedetään. Ensi kesänä kasvatellaan myös hajuherneitä.

Pussukoissa on myös vuonankaali, mustakumina, kapris, muutama minulle uusi basilika, isolehtinen persilja, paljon samettikukkia, muutama uusi pioniunikkolajike, vähän erilaisia auringonkukkia ja varmaan vielä jotain muutakin. Väsään jossain vaiheessa listauksen kaikista yritelmistäni. Kurkut ja kesäkurpitsat ostan oman kylän taimistolta kesän kynnyksellä. Epäilemättä kevään reissuilta mukaan tarttuu purkki kavereineen.

Tälle viikonlopulle ohjelmoitu Tampereen reissu siirtyi minusta johtumattomista syistä ainakin viikolla. Äkillisesti ja yllätävästi vapautuneeseen aikaikkunaan on kohtuullisen helppo sisällyttää kylvöhommien aloittelu. Tällä kertaa aion olla oikein noheva ja panostaa taimien mukana kulkeviin lajiketietolappusiin, pelkkä nimi ei riitä kehnon muistini tueksi. Kirjallista faktaa pitää olla.

Opiskelu uuvuttaa

Talveeni on kuulunut pienimuotoinen, mutta armottoman tiivis opiskelu. Aamuisin klikkaan itseni sisään moodleen, suljettuun oppimisympäristöön. Siellä minulle ja muutamalle muulle valitulle opetetaan työelämän uusia digitaalisia käänteitä, tämän viikon ohjelmassa on ollut palvelumuotoilu. Hassu termi joka pitää sisällään paljon vanhaa tuttua asiaa ja yllättävän paljon uutta omaksuttavaa.

Koin erittäin hyödylliseksi erilaisten suunnittelun työmenetelmien kokeilun joiden tuloksena syntyi seuraavaa:

Saatiin tehtäväksi ratkaista jokin vapaavalintainen ongelma ja ihan yllättäen oman ajatteluni keskiöön nousi keittiöpuutarha jota katselen työhuoneen ikkunasta päivittäin. Siis silloin katselen kun katse on pakko nostaa kahden näytön keskiöstä lepäämään. 

Sen verran laiska olen, ettei tullut mieleenkään kirjoittaa aloitusongelmaksi 'maailmanrauha', 'syöpälääke' tai 'ilmastonmuutos'. Niiden parissa puuhastelee ihan toisenlaiset asiantuntijat.

Lotus Flower -menetelmän nimi taisi olla enne ja kas, muutaman vapaata tajunnanvirtaa sisältävän puuhastelutuokion jälkeen eteeni oli ilmestynyt  kuvaksi tullut, melkein valmis keittiöpuutarhan remonttikäsikirjoitus. Totinen ihme (kenelle oli, kenelle ei) !

Ilmeisesti automaattikirjoitusilmiö piirsi kuvien keskelle tuommoisen hökkyrän, eikös olekin helppo kuvitella lukuisat hajuherneet kiipeämään kapistuksen seiniä pitkin, eipä?

Hommahan on aloittamista vaille valmis. Kävinkin jo silmämääräisesti mittailemassa alueella ja hienolta näyttää, äitienpäivänä voisi aloitella.

Näistä onnekkaista osumista innostuneena taidan laittaa parit lottorivit vetämään.

Uuteen viikkoon lähdenkin piirun verran jännemmissä tunnelmissa, ties vaikka päivä paistaisi ja aurinko ihan oikeasti edes vilkaisisi henkilökohtaiseen risukasaani.  Niitä tuntoja puretaan nousuviikolla, toivottavasti aurinkoisissa merkeissä.

Onnekkaita osumia sinulle, missä lienetkin !