Ajatusten purkua

Se on kyllä kerrassaan mainiota, että vielä aikuisenakin voi oppia uusia asioita.
Kaikenlaistahan sitä on elämänsä aikana yritelty, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Lukuisien kiusallisten muistojen (lisäksi ja onneksi) ohi nousevat viime vuosien ällistyttävän onnistuneet kokeilut tomaattikasvatuksessa ja -yllättäen- neulomisessa. En minä vieläkään osaa villasukan kantalappua tehdä, työlistalla on.

Vuosi sitten kilkuttelin itseänikin hämmästyttäen valmiiksi asti islantilaisen villapaidan, aidoista islanninlampaan villalangoista tietenkin. Hyvä paita siitä tulikin, tallihommissa ihan ehdoton.

Ylimmässä kuvassa on toinen islantilaiseni. Purkuvaiheessa kahden hihan ja kainalomittaan ehtineen vartalo-osan jälkeen. Mallin latasin Raverlysta ja nimi on Telja, valtavan kaunis kuvio. Joku siinä kuitenkin tökki niin paljon, että valmista ei tullut. Minulla oli varmaan liian paljon kaikenlaista muuta keskeneräistä hommaa silloin, ettei tarvetta tai tilausta ajatustenpurkuneulomiselle ollut. Se oli raivoneulontaa eikä se ole hyvä homma ensinkään, rentouttavasta puhumattakaan.

Tähän tammikuuhun on tähän mennessä sisältynyt niin paljon kaikenlaista uutta ja kummallista, tipatonta, opintoja ja vähän kai heittäytymistäkin. Niinpä tuli suoranainen tarve istahtaa tuvan nurkan valtaistuimeen ja pistää ajatuksia järjestykseen, neulomalla.

Koska olen vähän omintakeinen makeinen, aloitin neulomisen purkamisella. Purin Teljan silmukka silmukalta ja aloitin uudella mallilla. Tästä tulee tallipaidan kumppanuuspaita, pihahommapaita. Viileisiin keväpäiviin ja kitkemisiltoihin, haravointihommiin ja muihin tilanteisiin kun ollaan ihan pihalla.

Virhe kuviossa, ajatukset järjestyksessä !

Pyöröpuikoilla on mukava neuloa, yhteen kerrokseen sopii toistasataa silmukkaa ja kirjoneuleessa minua kiehtoo symmetria ja kuvion muodostuminen hissuksiin, silmukka silmukalta. Ihan jokaista aina oikein silmukkaa ei tarvitse vahtia, kunhan vaan toistaa kerroksen värit siinä rytmissä kun ne on ohjeeseen kirjattu.

Nyt kun pääsin leppoisaan runko-osavaiheeseen, kilkuttelen pohjavärillä seuraavat neljäkymmentä senttiä, kainaloon saakka.

Uskon, että kainaloon päästyäni muutama iso ja vielä isompi juttu on kuutioitu semmoiseen järjestykseen kuin ne tällä ymmärryksellä ja tiedolla on pähkäiltävissä, alitajunta ja intuitio hoitavat homman loppuun. Ja niillä sitten mennään. Toivottavasti kohti uusia unelmia, tavoitteita ja ties mitä !

Kerron sitten kun alkaa olla valmista. Jos mitään kummoisempaa kerrottavaa ei tästä syntyisikään, saanpahan aikanaan mieluisan villapaidan. Onhan sekin jo jotain.

Voi hyvin, missä lienetkin !

PeeÄäs: tämän vuoden ensimmäinen chilikylvös on siirretty kylppärin nurkkaan itämään, ties vaikka joku siemenistä erehtyisi pintaan päin!