Takaperoinen talvi

Maisema on kuin marraskuulta -kuitenkin kalenterin mukaan eletään kohta tammikuun puoltaväliä, talven tammea elikkäs napaa elikkäs keskitalvea.  Tätä kirjoittaessani ulkona lätisee vesisade ja piha on liukas jääkenttä, ihan kuin yleensä huhtikuussa.

Hirmulahjakas meedio ei tarvitse olla ennustaakseen tulevien viikkojen paikallispuheenaiheita, säästä riittää puhetta niin apteekin jonotuspenkille kuin naapurikohtaamisiin postilaatikolle. Heittämällä menee sääihmettelyt juttuaiheiden kärkikolmikkoon, olipa ihmispolo missä tahansa. Varmaan jopa thaimaalaisissa rantatuoleissa kauhistellaan kotimaan sääkummajaisia.

Surulliset ja kauhistuttavat kuvat alasammutuista matkustajakoneista, hiiltyneistä metsistä tai palovammoja saaneista koaloista ovat nekin totta. Pääkallokelissä kaatumalla murretut ranteet, kipeät kankut ja märät persaukset ovat lähempänä ja nekin tuskallisen totta.

Itsellä on sentään luut vielä toistaiseksi semmoisessa kunnossa kun äiti ne aikoinaan teki ja Iso-J:n pikkuvarpaan hiusmurtuman syyllinen on tv-huoneen valloittanut kuntopyörä. Kun nyt ei mitään pahempaa sattuiskaan, olisihan se kivempi näitä Torpan hommia hoidella kaksin käsin ja omin jaloin.

Lauantaina paistoi vaihteeksi aurinko ja pikkupakkanen houkutti huurteisele pihalle. Puhaltelin kamerasta pahimmat pölyt ja otin sen mukaan, pitäähän näitä talven 2019-20 ihmeitä ikuistaa Torpan päiväkirjaan.

Jos kaikki talvikauden aikana saatu sade olisi tullut lumena ja vieläpä pysynyt maassa, meillä olisi lunta vähintään metri. Satanut on, myös lunta, mutta on myöskin sulanut moneen kertaan, pakastunut uudelleen ja sitten taas sulanut. Joulun aikoihin lunta oli vielä hetkellisesti n. 25 cm mutta siitäpä se sitten lähti plussakelien kautta taas sahaamaan edes takas.

En oikein osaa sanoa milloin meille tuli ns. pysyvä lumi, jonkun tulkinnan mukaan se ei ole vielä edes tullut. Ja edelleen toistan itseäni, eletään kuitenkin jo tammikuun puoliväliä. Tuleeko tästä talvea ensinkään? Minkälaisiin talviin on paras tulevaisuudessa asennoitua?

Se on kuitenkin sanomattakin selvää, ettei pimeys muutu mihinkään. Lumiraja kipuaa ylemmäs. Jotkut visionäärit ovat ennustaneet pimeyden lisääntyvän pilvisyyden myötä, musta maa pimeydessä ei valoa heijasta. Ei niitä aurinkopäiviä välttämättä nykyisinkään ole paljoa, niistä vähistä on otettava ilo irti.

Toinen keino jahdata aurinkoa on tietysti matkustaa sinne missä se paistaa. Omatuntoni on puhdas jo pitkään nollalla olleiden lentomailieni osalta ja kyllä lähtisin aurinkoon jos se vain olisi mahdollista.

Kohtuus se on oltava ruikuttamisessakin joten eipä tästä ankeudesta enempää. Toivottavasti saadaan kuitenkin jonkinlainen lumipeite kasveille, vähän routaa maahan ja edes jonkinlainen talven perinteinen määritelmä täytettyä tällekin vuodelle. Yleensä lunta on eniten maaliskuussa hiihtolomaviikoilla. Saisi sitä tulla jo aiemmin rapsakan pakkasjakson kanssa, myös siksi että Saimaalla Pullervon suku jatkuisi ja talvesta elantonsa ottavien vuosi ei ihan kintuille kusisi heti alkuunsa.

Sääliksi käy niitä, joiden elanto on  rekikoira-ajeluiden, lumen aurausten tai muiden talvisten hommien varassa. Siinä joutuu miettimään SWOT-analyyseja uusiksi ja lisäämään uhka-sarakkeeseen ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tokihan osa näistä sääilmiöistä johtuu ihan puhtaasta sattumasta ja kuuluu normaaleiden vuosivaihteluiden piiriin. Mutta vain osa.

Maa on pitkä ja kun etelässä reen jalaksen alla on nurmikko ja kelkan pohja kolisee kivikossa, pohjoisessa tikahtuvat lumeen.

Valon määrä kuitenkin lisääntyy, päivä pitenee tammikuussa viitisen minuttia vuorokaudessa ja kuun lopulla ollaan jo paljon valoisammassa. Ensimmäiset kylvösuunnitelmat on hyvin pitkälti tehty ja ensimmäiset tilaukset klikkailtu ostoskoreihin. Kauppojen käytäville ilmestyy ihan pian röykkiöt kylvömultaa ja isot kylvösiemenvalikoimat. Siitähän se sitten lähtee taas, mopo käsistä ja homma laukalle.

Antaa ajan kulua, talven edetä omalla takaperoisella tavallaan, kevättä kohti ollaan kuitenkin sinnikkäästi taapertamassa.

Minäkin asensin hokit kumppareihin, nyt on huomattavasti varmempi askeltaa.

Uuteen viikkoon, joka aamu armo uus!