torstai 28. helmikuuta 2019

Heipat helmikuulle ja villaa ylle

Helmikuu pääsi päätökseensä ja islantilaisneulekin putosi puikoilta juuri sopivasti.

Tammikuun puolivälin jälkeen minä urakkani aloitin ja reilun kuukauden tikuttamisen jälkeen tuli valmista. Tahti ei siis ollut millään tavoin mitattuna huippusuoritus, pidin ihan surutta muutaman päivän taukoja ja pakkotauot siihen päälle.

Mielenkiinto tekemiseen säilyi koko ajan eikä työ tuntunut pakkopullalta missään vaiheessa.

Hetkittäin kyllä korpesi ja huolella, purkaminen on aina tympeää hommaa. Milloinkas ja kenelle omien virheiden korjaaminen hupia olisi?

Ohje on aivan idioottivarma ja islantilaisneuleen värkkää, vaikka ei olisi taustalla aiempia mainetekoja kylän tuottoisimpana neulojana. Suurinta päänvaivaa tuotti värien ja koon valinta.
Kumpikin pähkäily tuotti mieluisan lopputuloksen, sävyt sopivat mielestäni kauniisti ja kokokin on ihan passeli, tuli käyttöpaita. Välillä jo pelkäsin, että tulee ns. tavoitepaita.

Tavoitevaatteita minulla on kaapissa jo ihan riittämiin.

Kieltämättä on ollut hienoisia vieroitusoireita ja lankakopassa odottaakin jo soma keko Lettlopia. Perusvärit on jo selvillä (valkoista ja vaaleita sävyjä), tehosteväri puuttuu vielä. Yhtenä vaihtoehtona minulla on olemassa kanervanpunainen, mutta mietin vielä.
Mimosankeltainen houkuttaa ihan valtavasti.

Kaikenkaikkiaan, olipa oikein ihanan terapeuttinen käsityö. Hyvä mieli jäi. Erityisesti haluan kiittää Maijua joka omalla Riddari -postauksellaan nostatti neulomisvimman.

Riddari

Helmikuussa päättyi myös talvinen pysähtyneisyys.
Tirpat aloittivat luritustensa harjoittelun ja aurinkoon palasi vähitellen lämmitystehot. Hanget vajuivat niin, että suhina kuului. On meillä silti pihalla vielä ihan reilusti metrisiä (ja ylikin) penkkoja.

Nyt vaihteeksi tuulee ja tuiskuttaa, varsin ravakka tuuli onkin.

Taimikasvatus etenee, toistaiseksi. Tomaatit itivät heti, kun älysin parkkeerata kylvökseni pesuhuoneen lattialle. Siinä on sopivasti valoa ikkunasta ja lattialämmitys. Ensin näkyi pienet silmukat, niskalenkit ihan kirjaimellisesti. Nyt ne jo tököttävät enemmän ja vähemmän honteloina muutaman sentin korkuisina. Ihan kaikki lajikkeet itivät. Eloa näkyy myös onnenapilassa.
Vuoroaan odottamassa on kaksi postintuomaa pussukkaa narsissivuokkoa. 

Hyvää itämistä toivon myös hautomakoneeseen. Latasin sinne testierän Orpingtonin munia. Kun kone oli käynnistetty ja munat lastattu kyytiin, heitti valkoinen Kokki -kukko henkensä. Ihan yllättäen ja todellakin pyytämättä. Se oli oikein hyvä, nuori kukko, komeakin. Toivottavasti Kokin perintö ja perimä elää näissä munissa. Uusi kukko on jo varattu, joudun seuraavalla Tampereen reissulla kurvaamaan ylimääräisen lenkin Köyliöön. Sieltä meille tulee musta kukko.

Alkavalle maaliskuulle ajoittuu kaikenlaista. Tipuodotusten ja tomaatinkasvatuksen lisäksi elämään tuovat jännitystä mm.  kevään yo-kirjoitukset ja jatko-opintojen miettiminen ja niihin haku.

Niistä sitten tuonnenpana, muikeaa maaliskuuta !









18 kommenttia:

  1. Onnea sinulle! Villapaita on valmis...täällä vielä tikutellaan, mutta joku rohmuaa aikani, varmaan se päivätyö, josta olisin valmis heti luopumaan, jos vain lottovoitto kopsahtaisi! Villapaitasi värimaailma on ihana! Purkaminen tekee aina hyvää, se kasvattaa pitkämielisyyttä!

    Harmi, että kukko lähti kiekumaan kanojen taivaaseen. Meillä yksi kana haluaisi hautoa, en vielä ole antanut. Taimihommiin en ole vielä alkanut, mutta kaksi uutta pelakuuta oli Plantsulta pakko hankkia!

    Mukavaa alkavaa maaliskuuta sinne torpalle ja voimia abille urakan edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen kyllä aidosti iloinen paidasta, se onnistui melkein yli odotusten. Tänään paita pääsi tallihommiin ja tarkeninkin tuiskussa ja viimassa mainiosti. Ihmeekseni villa ei ollutkaan mikään roskamagneetti eikä matkaan tarttunut murto-osaakaan siitä heinämäärästä, joka muihin vaatteisiin tarttuu. Se on siis oikein mainio tallivaatekin.

      Mietin vaan, että kuinka oiva kapistus se on kevätiltaisin pihahommissa, siitä ei mene sääskikään läpi!

      Oijoi, plantsu on kuin karkkikauppa pelakuuvalikoimineen, pitääkin poiketa.

      Poista
  2. Villapaidasta tuli hieno. Kannatti vähän välillä purkaakin ja jatkaa taas. Purkaminen on tosi tylsää, mutta vielä tylsempää on katsoa valmista työtä, johon on jättänyt virheen.
    Harmi, että kukko lähti. Onneksi on uusi kukko tulossa kanojen iloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin tykkään.
      Ja onhan siellä muutama virhekin, mutta kuvioon en sallinut semmoisten jäädä. Joku luova korjaus tippuneen silmukan vuoksi ei onneksi näy.

      Kokki oli hieno kukko mutta virkakausi oli harmillisen lyhyt. Uusi kukko onneksi löytyi helposti.

      Poista
  3. Mieletön paita! Mä en voi ees haaveilla tollasesta, tai siis voin toki tollasen teettämisestä, mutta teosta en vaikka mahdottomia asioita yleensä haaveilenkin, niin patalapusta hyppäys villapaitaan olisi funktiolaskun kokoinen ihme :D Tänään täällä etelässä on pakkasta, ehkä sielläkin on juuri sopiva ilma ulkoiluttaa paitaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Jos minä osasin tuommoisen kyhätä niin sitten kuka vaan osaa.
      Pienet pakkaset taitavat jatkua ainakin viikon.

      Poista
  4. Muikeaa maaliskuuta tosiaan! Vaikka sää viilenikin, niin silti on maaliskuu tuo kevätkuukausista ensimmäinen. Hienohan villapuserosta tuli! En olisi itse osannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuu maata näyttää ja sitä aivan höpelönä odotan. Onneksi kasvihuoneessa voi värkätä kaikenlaista ja siellä on mukavan lämminkin.

      Olisitpa osannut, tuo on tosi mutkaton neulottavaa, sileää oikeata vaan.

      Poista
  5. Kaunis on villapaita ja on varmaan voittajafiilis kun valamiiks sait. Vai käy kukolle köpelösti, ja ettäältä uuven kukon käyt. Muikiita maaliskuuta. Villapaitoo tarviitkin, kun pakkasta on ihan napakasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä aika leveällä hymyllä kääntelehdin peilin edessä ja mannekeerasin paitaani.

      Säästin muuten nelisen tuntia ajamista kun musta komistuskukko löytyi lähempää ja sille on kyyti Tampereelle. Ei tarvitsekaan käväistä tällä kertaa Köyliössä asti.
      Milloinkas me muuten sinulle kanaparvi laitetaan?

      Poista
    2. Ei myö taijeta sitä kanaloo laittoo. Miulle se kana on vähän hirvitys elläin. Niin hullunkuriselta kun se tuntuukin! Isot sonnitkaan ei oo niin pelottavia. Kun pieniä oltiin, velpoikoo kukko silimäkulumaan nokkas, arpi on eliikänen muisto. siitä lähtein kanoja oon pelänny!

      Poista
    3. Kanahan on aika suora jatkumo dinosauruksista, joten en ihmettele jos vähän pelkoa on. Poikkea kesällä tässä meillä katsomassa niitä aitaverkon takaa, eivät tule päälle.

      Poista
  6. Huikeee villaröijy ja onnea kutojan mestaruudelle! Ihailuni urakan tikuttamisesta finaaliin ja käyttöön asti. Minun mittapuulla tuo on käsittämätön suoritus.

    Samalla pahoittelut kukon menehtymisestä. Sama koettiin täällä sen ekan tosi hienon tuomasi kukon suhteen. Lähti nuorena ja vireänä äkkilähdöllä. Onneksi löytyi uusi kukko sangen läheltä samaa maatiaisrotua. Toivottavasti teidän munista sikiää uutta polvea. Kanojen suhteen kierto on vain nopeaa, joten varapanoksia pitää olla kasvamassa.

    Iloa ja Valoa viikonloppuusi. Tänne luvataan taas rutkasti lunta ja pakkasta lisää. Hetken viekotteli keväisellä lorinalla lämmöissä... tietääpähän mitä edessä odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nytkin on villainen tekele päällä. Ja langat uuteen.

      Nyt on jo uusi kiekuja virkapaikallaan ja rouvakööri ihastuksissaan. Pitää vain nimi hänelle keksiä, musta kuin manaus ompi hän.

      Viikonloppuna oli taas pikakeikka Tampereelle, meni jo!

      Poista
  7. Tuosta tuli aivan upea! Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kiitoksista ja maininnasta! Todella kauniit sävyt valitsit villapuseroosi. <3 Ootko kuullut, mistä erottaa neulepiireissä amatöörin ja ammattilaisen? Molemmat tekee virheitä, mutta vain ammattilainen viitsii korjata ne! Kuulut siis ansiokkaasti jälkimmäiseen kastiin! :D

    Voih, kukko parkaa! R.I.P. Kokki!

    Hiiohoi, hauskuuksia horisontissa, kaikenlaista jännää ja mukavaa. Iloista kevättä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävin Tampereelta Villa Pallosta mimosankeltaistakin lankaa, nyt on hyvät värit!

      Kokki oli komea kukko, toivottavasti seuraajansa on pitkäikäisempi.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com