Purkaen ja kerien

Islantilaisneule edistyi aluksi niin hyvää vauhtia, että nyt otankin takapakkia. Ei taida tämän talven pakkaset riittää siihen, että tämä pääsisi käyttöön. Noh, syksyn tullen sitten.

Olin jo ihan loppusuoralla eli kolmea viimeistä kaarrokeriviä neulomassa, kun huomasin virheen. Olin käyttänyt sinistä semmoisessa paikassa jossa pitikin ottaa pitkästä aikaa käyttöön pääväri. Eihän se iso virhe ollut ja Riddarin väreihin perehtymättömille se olisi mennyt läpi kuin vettä vaan.

Mutta minuahan se virhe eli tietoisuus ohjeesta poikkeavasta värityksestä olisi korvennut niin paljon, että aina olisi vtuttanut paitaa katsoessa. Niinpä vietin muutaman nöyrän tovin purkamalla viitisen kierrosta.  Nyt aloitan loppusuoran uudelleen, ai että.

Jännä juttu, nämä islantilaisneuleet ovat olleet täällä meidän selkosilla tänä vuonna melkein käsittämättömän suosittuja. Useammassakin mediassa on jo kerrottu kuinka Kontiolahtelaisen koulun opettajainhuoneessa on ollut varsinainen islantilaisbuumi, siellä on yli 40 paitaa neulottu talven aikana, joku hurja oli tehnyt 7 paitaa, nopeimmillaan viikonlopun aikana oli paita valmistunut.

Enää en ihmettele, kuinka kirjastossa oli yli 10 varausta Islantilaisia neuleita -kirjalle. En jaksanut odottaa, tilasin oman kirjan jonka uusintapainos ilmestyi tammikuussa.

Nämä ovat todellakin matalan kynnyksen neuleita, helppoja ja aika nopeita. Paitsi jos joutuu purkamaan. Minua ilahduttaa suuresti se, että rivit menevät kuvioiden kanssa niin kauniisti tasan, kavennukset tehdään samalla kerroksella aina kuvioiden välissä.

Sain oman läppärini takaisin ja nyt on hyvä. Paitsi, se on ilmeisesti tämä Safari -selain joka ei halua tehdä yhteistyötä Bloggerin kanssa ja nämä minun kirjautumisongelmani johtuvat siitä. Sillä kamalalla android -tabletilla onnistuu kommentointi ihan kivuttomasti omaan ja vieraisiin blogeihin.

Jossain vaiheessa kone lähtee näytön vaihtoon, koskapa kone muuten on ihan todella hyvä peli. Etenkin minun nykyiseen käyttööni vallankin riittävä.

Sitten katsaus päättyneen viikon säihin.
Eipä ole pitkäveteistä ollut, on menty plussakeleistä -20° pakkasiin, aurinkoa, sumua, räntää, lunta, myrskyä.

Myrsky-yön jälkeen tallin tarhatielle oli tuiskunnut tuommoinen paikoin yli 70 cm korkea dyyni. Onneksi oli pikkuinen sola, jossa oli lunta vain reilut 10 cm ja siitä päästin minäkin kulkemaan.

Lunta on riittänyt kolattavaksi, lapioitavaksi ja aurattavaksi. Kinokset ovat kieltämättä aika massiiviset ja ilmassa on jo hiven ärtymystä aina kun ikkunasta näkyy lumisadetta. Ei meillä vielä koskaan ole juhannuksena lunta enää ollut, ei olisi väliksi nytkään.

Linnut ovat jo aloittaneet kevätkonserttiensa harjoitukset, aika pitkiä liturgioita jo vetäisevät. Mustarastasta ei ole vielä näkynyt eikä kuulunut, se on minulle kevään äänimerkki.

Sitten loppukevennykseen.
Siemenkylvöt on aloitettu ja chilit selvisivät hengissä koulimiseen saakka. Lauantaina siirsin kuusi ruippanaa omiin poteroihinsa ja nyt sitä kovasti toivotaan tuuheutta ja tanakkaa vartta ihan jokaiseen.

Suippopaprikasta rapsin muutamia siemeniä multaan, jos joku itää ja selviää hengissä, hyvä. Jos ei, se ei totisesti ole mitenkään uusi juttu.

Itseänikin nauratti lauantainen kylvöoperaatio. Kovin kovin kunniahimoisena täyttelin taimetuskennoja kylvömullalla, kastelin huolella ja suurin toivein asettelin tomaatinsiemeniä multiin.  Niille kun ei kovin hyvää ennustetta tohdi povata, vahvuuteni ei todellakaan ole taimikasvatuksessa. Nyt kylvölaatikko tönöttää uuninpankolla, on kansi ja kaikki etteivät kissanpenteleet ole heti hämmentämässä systeemejä ihan sekaisin.

Jemmasin multiin myös onnenapilan sipuleita, olisivatpa onnekkaita ja lähtisivät kasvuun.
Voisihan tämä vuosi olla poikkeusvuosi epäonnisten kylvökokeilujeni jatkumossa. Olenhan minä tänä vuonna suhteellisen onnistuneesti kutonut villapaitaa ja opetellut leipomaan pullaa. Miksipä ei voisi taimikasvatuskin joskus onnistua?

Jos joku olisi kiinnostunut tomaatinsiemenistä, täällä olisi vapaana sen seitsemää sorttia. Tilasin Tomatoedenistä siemeniä, ne tulivat tuplana. Mielelläni pistäisin ylimääräiset käyttöön. Laita kommenttia jos kiinnostuit, lajikkeet ovat;

Chilo della Garfagnana (näitä on ihan tosi monta pussia)
Specled Roman
Opalka
Belmonte
Polish Giant
Sprint timer

lisäksi Naranja -lajikkeen siemeniä on vähäsen.

Kevään kunniaksi laitan myös hautomakoneen töhisemään, kyytiin lähtee ensimmäiseksi Orpingtonin munia. Tipukasvatuksessa olen toistaiseksi ollut vähän taitavampi kuin siemenkylvöissä. Jänniä aikoja luvassa.

Kanamarssia uuteen viikkoon!