Muista ahkeroida pyhäpäivänä

Selkä huutaa haloota, hoosiannaa ja haistattaa pitkät. Iho on kuin (vasta)tuulitunnelissa maratonin juosseella ja muutenkin kroppa kaipaa palavasti lähituntumaan oman patjan kanssa. Mutta olipahan vaan hirmuisen aikaansaapaa porukkaa tontilla viikonloppuna.

Lauantaina hankkiuduttiin pihahommiin. Minä rahjustin lapion kanssa edestakaisin, yritin saada hommaa alulle. Homman teki vaikeaksi se totinen seikka, että päästyäni ns. kohteeseen, en välttämättä enää muistanut pitikö kaivaa joku kasvi ylös vai peräti raivata tilaa uudelle tulokkaalle.

Seniorikansalainen ja Iso-J kuokkivat maata toisaalla ja pelasivat omanlaistaan shakkia havupuilla.

Sitten saatiin jostain idea, että eiväthän nämä oikein tahdo riittää, hypättiin autoon ja karautettiin puutarhalle viimeisen aukiolopäivän loppuunmyyntiin.

Niin ne suunnitelmat muuttuu. Urakkaa aloiteltaessa istutettavia ruukkuja oli jonossa about 15, pienen ostosretken jälkeen määrä oli pompsahtanut lähelle 30 kun kaikki syysleimun taimetkin lasketaan.

Jonossa oli 3 hopeakuusta, surukuusi, kartiovalkokuusi, niitä laakeita koristetyrnejä, muutama ruusu, pioneita, villiviinejä ja paljon paljon muuta.

Niinpä vain lauantain pimetessä iltaan tyhjien ruukkujen pino oli kasvanut ja koristekate loppunut. Minun työmaani tavallaan laajeni, ylöskaivettuja oli välillä enemmän kuin istutettuja. Osan jätin sovulla maahan, ensi keväänä kaivokseni nimi olkoon "Pitkä rivi päivänliljoja".

Lopulta se minunkin hommani eteni vallan mainiosti. Istumassa ovat ruusuista Merveille ja Teresanruusu ynnä Poppius suviruusu. Lisäksi molemmat uudet pionit ja KAIKKI syysleimut. Oikeastaan yhtään täysin uutta kuoppaa ei tarvinnut kaivaa, kaivelin vain ylös kaikenlaista turhaa, typistin hanhikkia ja jatkoin penkkiä ruusun verran.

Odottamassa on vielä villiviinitrio, pari jaloruusua, yksi hopeakuusi ja hirmuinen rivistö sieltä täältä pelastettuja korallikeijunkukkia.

Huhhai, hyvin kuitenkin aherrettu. Huomenna jatkuu jos sää sallii. Eipähän tuo tämänpäiväinen vesisadekaan hirveästi haitannut. Hyvät hanskat ja kestävät vehkeet pitävät työmotivaation korkealla.

Koirapojat ovat ahkeroineet mukana hommissa, Nasse tietysti ahkerimpana. Peetu lähinnä kytistää ikkunalaudalla ja Lellu vahtii tupaa.

Vaikka nyt pyhäillan kunniaksi naamanahkaa kiristää ja vähän ehkä punoittaakin, olen hurjan tyytyväinen viikonlopun työsaavutuksiin. Samalla tuli kuitattua syyskuu kunnialla maaliin.

Peruna on nostettu ja nätti sato onkin jemmassa, niillä pärjätään ehkä jouluun saakka. Lavassa on vielä pikkuisen porkkanaa ja muutaman tupsun ainakin lipstikkaa meinaan ottaa talteen.

Saa nähdä mitä lokakuu tuo tullessaan, kylmyyden, pimeyden ja märkyyden lisäksi.

Hyvää lokakuun ensimmäistä päivää !

Kääntyy kylmän puolelle

Pihalla kasvaa kaikenlaisia sieniä. Tämä kaunis valkoinen ilmiintyi tontin alakulmalle koivikkoon. Eivät nämä ainakaan mustia torvisieniä ole, eivät lampaankääpiä, tatteja tai kanttarelleja. Eivät myöskään suppilofafferoita. Jätin siis nämä niille sijoilleen ja pesin kädet huolella kun olin nyppäissyt irti yhden kolmikon kuvaa varten. Nättejä kuitenkin ja ihan madottomia.

Syyskuu kääntyy finaaliin, maalisuoralle ja loppuojennukseen.
Samalla se näyttää kääntyvän kylmille säädöille eli pikkuhiljaa tekee talvea. Tällä kertaa en sano 'taas' sillä meitä on väittämättä hellitty tämän vuosikymmenen lämpimimmällä ja pisimmällä kesällä. Toukokuussa kun alkoi lämpeämään, vasta syyskuussa viileni, sittenkin oikein ihmisystävällisesti ja maltillisesti. Olisiko ollut kesäkuun puolella yksi viileämpi ja sateisempi jakso ? Juhannuksena meillä ainakin oli ihan superhieno sää, aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ilman villapaitaa.

Nyt jos saisin toivoa, tilaisin äkkiä viilenevän säätyypin. Ihan saisi olla aika pikaisesti pakkasöitä ja kuivaa. Ja lunta saisi tulla heti pian marraskuussa kaamosaikaan valoa tuomaan. Ehkä eniten maailman säätyypeistä vihaan pimeää ja märkää räntäsateista vuodenaikaa. Silloin on kylmä ja naama roikkuu.

Huomiselle lauantaille on kuutioitu kaikkien istutettavien kasvien ja puiden istutus (ja siirrot). Sääennuste lupaa kohtuullisen kuivaa säätä ja pikkuisen auringonpaistetta. Aika nopeasti saamme valmista, koskapa minulla on kristallinkirkkaana istutuspaikat lähes kaikille. 

Siirtokasvien kanssa joudun ehkä pienen sightseeingin ajelemaan pitkin tiluksia ennenkuin kaikki löytävät toivottavasti hedelmällisemmän maaperän ja kasvupaikan. Suurta epätietoisuutta aiheuttaa toinen perhoangervoistani. Metrin päässä kasvaa suuri ja mahtava puska, tämä kitukasvuinen pikkusisko on kurja piiskanippu. Mihin minä tämän änkeän kun jo kaikkein otollisimmat paikat on niille valittu?? Perinteinen dumppauspaikka on liian varjoisa ja ratsastuskentän A-katsomo on ehkä liian köyhää maata. Toki lantatehdas on ihan liki... 

Taivas on tällä viikolla tarjoillut kaikenlaista hyvin monipuolisesti. Tässä pohjoistaivaan pilvitaivas eräänä iltana rankkasateen jälkeen. Ihan kuin nuo pilvet palaisivat sisältäpäin. On ollut räiskyviä revontulia, tähtiä ja umpisankkaa harmaata. Syksy on parhaimmillaan juuri tätä, vaihtelevaa ja dramaattista.

Ruska ei ole kummoinenkaan vielä, pihlajat punastelevat pikkuisen latvoistaan, marjoja niihin ei tule juuri yhtään. Vaahterat ovat todella laimean kelmeitä, koivut kellastuvat ja tipauttavat lehtensä, salavista ei ota kukaan mitään tolkkua. Ne vaan ovat.

Leikkasin tänään loput auringonkukat maljakkoon. Samoin kävin saksimassa Queen Elizabethin nuppuisat piiskat, piikkisiä ja tanakoitahan ne ovat, toivottavasti kukkivat sisätiloissa. 

Ensi yöksi on luvassa pakkasta,  joten aamun leiville ei varmaan enää salaattia toinna hakea kasvilavasta. Ennemmin tuikkaan tulet klapihellaan ja poltan roskia leivinuunissa, vähitellen niitäkin pitää herätellä talven työvuoroon.

---

Muuta mainittavaa tähän viikkoon ? Torpan Abin syksyn urakka on takana, lyhyenä kielenä espanja tuntui menneen ihan ookoo, arvosana-arviota ei vielä opettajalta saatu. Hyväksyttynä kuitenkin lähtenee. Kokelaan itsekritiikki on armoton, äitinä katselen suorituksia aina pikkuisen sumeampien, pinkkien linssien läpi.

Samainen Abi toi näytille oikein komean ja kohteliaan nuoren miehen, pakkasi viikonloppukassinsa ja poistui tiluksilta. Kuulema sunnuntaina nähdään. Okei sitten. Sen verran sain palautetta, että oltiin kuulema oikein kivoja. Pitänee laittaa tuvan pitkän pöydän ääreen yksi pehmustettu tuoli lisää, taidetaan saada yksi poika taloon. Ainakin lainapoika.

Torpan Perikunnan nuorempi joutuu nöyrtymään sisäilmaongelmien edessä ja vaihtamaan koulua. Samalla joutuu jättämään hyvästit IB-tutkinnolle. Ensi viikolla selvitellään opinto-ohjaajien kanssa siirtoa kansainväliseltä kansalliselle puolelle. Turha varmaan mainita, että koko kirjasetti menee uusiksi ja tentittäviä kursseja on paljon.

---

Oma suhteeni Bloggerin kanssa alkaa olla tiensä päässä sekin. Olen niin loppuun saakka kyllästynyt tähän toimimattomaan blogialustaan, sen kankeuteen ja ainaisiin ongelmiin sisäänkirjautumisessa. Juuri nyt olen systeemille vieras ja vaikka kuinka kirjaudun ihan oikealta tililtä sisään, en kuitenkaan pääse sinne. Joudun koko ajan todistelemaan pyhälle bloggerille että en ole robotti, klikkailemaan kuvia ja taas todistelemaan. En näistä kirjautumisongelmista johtuen pääse kommentoimaan kaikkia seuraamiani blogeja edes nimettömänä. Kyllä minä teitä luen ja täällä olen !

---

noissa kolmen ---:n kohdissa pitäisi olla kuva, joita blogger ei anna ladata. Ai että kun hiertää !

Heippa ja kivaa viikonloppua.

No kun halavalla sain

Viime viikonloppuna Iso-J karautti pihhaan ja hosui minua takapihalle katsomaan. Osui hänelle nähkääs lauantaina ostohousut jalkaan, kyydissä oli iso hopeakuusi, kartiovalkokuusi ja kaksi puutarhatyrniä, jotain pensasmallia joka ei marjo.

Oli siellä autossa onneksi myös ne kuorikatesäkit joita lähti hakemaan, ei siis ihan kintuille mennyt se reissu.

Istutettavien taimien määrä senkus kasvaa. Flunssan pentele vei voimat viime viikolla, migreeni jokapäiväisenä nonstop -versiona viimeistelee ja tämän päivän monsuunisade piti huolen, ettei tänäänkään kuokka heilunut.

Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on kuitenkin ollut, että teoriassahan kaikki on jo istutettu ja siirtoa vaativat perennat on siirretty. Homma on siis enää aloittamista vaille valmis.

Syyslannoituksen tein sentään ihan oikea-aikaisesti, elokuun loppupuolella.

Löysin myös varastosta muutaman paperikassillisen joululta jääneiden hyasinttien sipuleita. Meinaan jemmata ne johonkin penkin kulmaan ja toivoa iloista jälleennäkemistä ensi keväänä. Pikkuisen taantuneina ne yleensä nousevat -jos jaksavat.

Lisäksi on pari pikkuista nyssäkkää tulppaaninsipuleita, enempää en varmaan hankikaan.

Mietin myös, että ensi keväänä on hiljainen pakko uudistaa vadelmarivistöä. Kauriin ryökäleet ovat pitäneet vatturivistöä talvibaarinaan ja jälki on sen mukaista. Taidan vähentää kolmannen rivin kokonaan pois ja laittaa jotain muuta kivaa tilalle, ehdotuksia?

Mitteepä muuta ? Viikko on jo puolessa ja syyskuukin alkaa tulla finaaliin. Armosta päästin Kasperinkin Oton seuraksi iltavihreille, ihan vajaa tunti vain riitti. Ponin ulkoinen habitus muistutti oitis talipalloa, vihreällä on semmoinen hassu vaikutus pikkuisiin kavioeläimiin.

Vaan eihän se ole poninkaan suu tuohesta tehty, joten kesän viimeiset herkkuhetket heille sallittakoon.

Viikkoon on mahtunut vanhempainiltaa, jokunen kaupunkireissu ja semmoista peruskauraa. Huomiselle sääkartalle on piirretty hiutale, kylmäksi kääntyy ja syksyn sateet pakottavat tuikkaamaan tulet uuneihin.

Tämmöistä tänään, sama rauha ja entiset kujeet.

Kivaa loppuviikkoa !

Hankaluutta toisensa perään

En vielä uskalla sanoa parantuneeni, kyllä flunssa on yhä vahvasti läsnä. Uutena herkkuna migreenimäinen päänsärky. Mutta antibiootti vaikuttaa sittenkin saaneen ainakin väliaikaisen niskalenkin hirviöbakteerista.

Viikko meni niinkuin meni, säät ovat olleet sanotaan vaikka vaihtelevat. On mummoja lennättävää myrskytuulta, raivokkaan rankkaa vesisadetta, lämmintä, aurinkoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mummojen lennättämisestä puheen ollen, täällä oli totinen vaaran paikka torstain vastaisena yönä.
Äitikulta oli herännyt yöllä pamahdukseen ja kun ei unentokkurassa heti keksinyt selitystä äänelle, meni takaisin petiin. Vasta aamulla selvisi, että muuan lämpöpatteri oli pamahtanut, sulattanut itseään ja korventanut peukalon kokoisen reiän seinän kipsilevyyn. Luojan kiitos seinämateriaali sillä kohdalla oli juurikin kipsilevy eikä puupaneeli tahi tapetti.

Aineelliset vahingot olivat näennäisesti pienet ja lievät. Mutta se haju ! Tiedäthän semmoisen hirvittävän kirvelevän sähkölaitteen palamiskäryn? Sepä juuri. Ilmassa oli varmasti ollut jotain häkää ja palokaasujakin mitä nyt sulamisesta syntyy. Ilmankos mummoa nukutti.

Vakuutusyhtiön valtuuttama henkilö kävi kiikuttamassa ensiavuksi otsonointihärvelit ja luvassa on katosta lattiaan pesu ja siivous, ilmeisesti alkavalla viikolla alkaa urakka. Kaikkihan siellä pitää pestä ja tuulettaa jotta kauhea kitkerä käry lähtisi pois.

Mummo on nukkunut yönsä siitä lähtien pihasaunan takkatuvassa, siellä onkin ihana nukkua.

Meillä oli kaikenkaikkiaan kolme sellaista Biltemasta ostettua lämpöpatteria, yksi Perikunnan vanhimman kammarissa. Ne on nyt kaikki irroitettu seinästä ja toimitettu ohjeiden mukaan pois. Kuulema kyseinen laite on poistettu myynnistä jo vuonna 2016 paloriskin vuoksi. Pikkuisen aikaa piti Bilteman etusivua selata ennenkuin äkkäsin oikean linkin.

https://www.biltema.fi/asiakaspalvelu/tuotetiedot/takaisinkutsut/takaisinkutsu-lasipaneelielementti/

Noh, ihan hienosti myyjä asiaan suhtautui ja tämmöisiä juttuja vartenhan sitä xxxl -laajuista kotivakuutusta maksetaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ettei tämä taas ihan valittamiseksi menisi, olen iloinen voidessani kertoa syksyn yo-kirjoitusten alkaneen osaltamme lupaavasti. Torpan Abi kuittasi perjantaina terveystiedon kokeen ja totesi jälkeenpäin lukeneensa suunnilleen oikeat asiat, piti koetta varsin järkevänä ja kohtuullisena.

Maanantaina on vuorossa lyhyt kieli, meillä se on espanja. Seuraavan kerran eväitä pakkaillaan kevättalvella, syksyn kokeet ovat nämä kaksi. Onnea  matkaan kaikille abeille !

Tähän loppuun vielä pari räpsyä ruusuista, Queen Elizabeth jaksaa puskea nuppuja ja vielä avatakin ne. On se vaan niin valtavan kaunis ruusu. Alimman kuvan ruusulle ei ole nimeä (oli joku naishenkilö) mutta kaunis on hänkin.

Leppoisaa lauantai-iltaa !

Ärsytys Maximus Kurjimus Surgimus

Tämä tauti ei käy hengen päälle, mutta kyllä se kuulkaa pinnaa kiristää. Sekään tieto, että kohtalotovereita on tälläkin viikolla vaikka miten paljon, ei lohduta yhtään, sääliksi käy jokaista.

Vielä en tiedä minkäniminen bakteeripesäke minua riivaa, mutta antibiootit aloitettiin eilen. Verinäytteitä on tutkittu ja niissä ei mitään kummaa ollut, tulehdusarvot kolminumeroiset.

Kyllähän tämän nielukivun ja muut viheliäiset oireet kestää, ei siinä. Mutta hirmuisesti ärsyttää se, ettei pääse pihalle hommiin ! Kanalian väki tahtoisi pikkuhiljaa sisätiloihin ja omiin porukoihinsa. Kukkapenkeissä olisi paljon kaiveltavaa ja uusia istutettavia olisi vaikka miten paljon.

Etenkin tänään aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta, kohtuullisen leppeä tuuli puhaltelee ja muutenkin ilma on kuin morsian. Ihan superkesä meillä on ollut ja jokainen kuiva syyspäivä otetaan ilolla vastaan.

Täällä sitä hiihdellään villasukissa ikkunasta toiseen ja haikaillaan ulos, kaunista ja kuivaa syyspäivää ihaillen. Alan jo tajuta miltä sisäkissasta tuntuu, kun se katselee ulkomaailmaa turvallisesti lasin läpi. Yhä paremmin ymmärrän miksi Oscar niin silmät leimuten mulkoilee aina kun ulosjuoksuyritys blokataan.

Lääkäritäti kuitenkin lateli minulle madonluvut liian aikaisesta liikkeellelähdöstä ja käskytti shomasti ljiudentaen pjyhsymjään shishjäljlä ja ljämpimjänä. Daa, pysytään sitten, on se kuitenkin suhteellisen pieni vaiva ja riesa. Eikä kestä ikuisesti.

Jos annettu ja otettu lääke auttaa, luvassa pitäisi olla kohta räänpaisumus. Ja sitten tauti alkaakin olla selätetty. Hyvä niin, mulla olisi niin paljon muutakin tekemistä. Valokuvausinspiraatiokin iski, pitkän tylsän kauden jälkeen. Heti pitäisi päästä testaamaan.

Noh, lyhyestä virsi huono ja silleen, jatkan koppihoidossa ja toivon parasta. Myös kaikille kohtalotovereille.

Huomenna on jo perjantai, iloa viikonloppuusi !

Hammaskeiju tulee taas !

Semmoista se on, kun talossa on taas ipana, napero, nulikka tai penska, ihan sama millä nimellä Kasperia tahtoo kutsua. Hammaskeiju tulee meille ensi yönä, tai noh, talliinhan se menee.

Kasperilla oli ensimmäinen hammastarkistus tänään ja kaksi pientä sudenhampaan nykeröä poistettiin yläleuasta. Niitä ei mihinkään tarvitse ja niistä ei ole kuin pelkkää riesaa joten joutivat mennä.

Jo viime viikolla totesin, että naperon ensimmäinen maitohammas ylhäältä edestä oli irronnut aamun aikana. Tänään eläinlääkäri nauroi kertoessaan toisen yläetuhampaan sojottaneen hassusti huulessa kun poni kurkki karsinastaan, yltää juuri ja juuri oven yläkarmiin kun oikein pinnistää.

Meillä on siis tallessa tänään irronnut maitohammas ja kaksi sudenhammasta. Ehkä niillä irtoaa porkkanat ja hymynaamatarra karsinan oveen. Pikkuisesta päiväkännistä ei kerrota kenellekään, eihän?

Ottokin sai seitinohuen päiväkännin kun esiinkaiveltu sähköraspi oli aiheuttanut lievää huolestuneisuutta. Nyt on piikit putsattu ja hammasrivi tasainen. Kutsu klinikalle kuitenkin tuli, yksi sudenhammas piileskelee ikävässä paikassa ja aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin kipua. Kiirettä asian suhteen ei ole, ajoitetaan poistoreissu ja sairausloma talven pimeimpään aikaan.

Kovasti saivat pojat kiitosta käytöksestään joten kumpikin saa porkkanansa entiseen malliin ja ekstrat päälle.

Mitäs muuta ? Viikko alkoi pikkuisen normaalimaanantaita ankeammin, selätetyksi luulemani flunssantapainen tuli lauantaina takaisin ja entistä vaivalloisempana. Kurkku on niin paksu ja kipeä, ettei läpi saa ujutettua marjamehua kummempaa, korviin jyskyttää ja oikeanpuoleinen poskiontelo sisältää ilmeisesti turhaa tavaraa. Ilmeisesti oireselostukseni oli uskottava ja sain ihan valita huomisista vastaanottoajoista sopivimman.

Aamua odotellessa ryystän lisää mustaviinimarjamehua ja varmaan illan viimeiseen kupposeen lurautan fingerporillisen verran viinaa. Ei se välttämättä auta, mutta on mukavampi sairastaa.

Heipat taas ja kivaa viikkoa !

Tuuli kääntyy

Sääennusteet lupaavat lähipäiviksi hevosten loimittamista, sateita ja tuulta. Tuulivaroituskin on annettu. Tottavie ulkona tuuleekin, pitääköhän Kasper ankkuroida jotenkin maahan, ettei hyvä poni lentele tuulen mukana mihinkään.

Onhan noita syysmyrskyjä ennenkin nähty ja koettu, oikeastaan mitään muutosta normaaliarkeen ei tule. Jos sähköt räpsähtävät pois päältä, laitetaan kynttilöitä ja tehdään ruoka puuhellalla.

Huomaan hyvästelleeni kesää jo pidemmän aikaa. Aamutalliin lähtiessä pitää pukea pitkälahkeista päälle ja villatakki (rakas harmaa loimeni) tarttuu naulakosta käteen ihan vaistomaisesti.

Yöt ovat jo todella viileitä verrattuna heinäkuun trooppisen lämpimiin öihin. Iltaöisin taivaalla on tuttu nappikauppa taas auki ja pääskyset ovat lähteneet.

Yksi asia jota kaipaan syksyn ja talven ajan, on pyykin ulkona kuivattaminen. Minä niin rakastan raikasta, tuulenkuivaamaa pyykkiä, voisin nuuhkia sitä loputtomiin. Tänään keräsin Oton pintelit narulta, ne olivat hyvin surumielisiä mustia fleeceriekaleita, likomärkiä ja lepattivat myrskyn riepottelemana holtittomasti.

Saa nähdä mitä vääjäämättä etenevä syksy tuo eteen. Sairaus'lomaa' on vielä lokakuulle saakka, sitten taas mietitään miten edetään ja minkä suhteen.

Tuulkoon vaan syksyn tuulet ulkona, täällä ollaan valmiina. Akut ladattuna ja d-vitamiinivarastot tankattuna. Täytyy lähteä kaivelemaan varastosta sadekamppeita ja kumppareita ja etsiä eteisen koriin ehjiä sateenvarjoja. Kiitos hyvälle kesälle, syksyn tulo ei isommin harmita, ainakaan vielä.

Iloa viikkoosi !

Syyskesän auringossa

Voi kuinka meitä hellittiin ihanalla säällä, koko hela viikonlopun ajan ! Tänään sunnuntaina aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita on ollut maltillisesti noin +20°. Muutenkin koko viikonlopun on ollut suloisen loppukesäinen, mahtavat usvat nousevat pelloille auringon laskettua ja ne hälvenevät vasta aamuauringon nostua. Yön kaste ja kosteus katoaa vasta aamupäivällä.

Pimeä tulee nyt niin paljon aikaisemmin. Jotenkin edessä väijyvä pimeä ja kylmä vuodenaika ei nyt tunnu niin musertavalta kuin aiemmin. Kuuma, aurinkoinen kesä on kai ladannut akut, patterit ja d-vitamiinivarastot täyteen eikä mielialassakaan ole moittimista. Ihan varmasti on eri virret lokakuussa kun sataa ja pimeää on kuin Mörrin persiissä, mutta nyt ei vielä.

Viikonloppu Torpalla on sujunut varsin rauhallisesti ihan näin naisväen voimin, Iso-J oli tänään EU:n pohjoisimmassa pisteessä ja se on kuulkaa pohjoisessa se.

Pitkän ja laiskan pyhäaamun vetelehtimisen jälkeen teki mieli tehdä jotain järkevääkin ja niinpä karautin ruohonleikkuukoneella maisemaan. Pari tuntia pörräsin ympäri pihaa ja sain vallan siistiä jälkeä aikaiseksi. Vain yhden kerran meni yksi kurvi ns. pitkäksi ja juutuin vanhan kasvimaan 'ojaan'. Onneksi jaksoin omin voimin tuupata härvelin ylös kiipelistä, ei tarvinnut hälyyttää Perikuntaa paikalle irvistelemään ja ilkkumaan.

Viikonlopun ansioihin laskettaneen kahden makuuhuoneen pestyt ikkunaruudut ja pois imuroidut inhottavat kärpäset.

Leffekin pääsi parturiin, kynnetkin leikattiin ja ihana Solheds -kylpyhetki kruunasi koirapojan lauantai-illan. Peetu ei päässyt kylpyyn, mutta kynnet lyhenivät. Tunsin itseni oikeasti ihan hyväksi ihmiseksi kun istuksin saunan jälkeen hetken takapihalla ja nautiskelin kesän ehkä viimeisistä roseviinikulauksista.

Jos olisin ollut oikein reilu, olisin hakenut Kasperin nurmikkoa kynimään siihen samaan iltaidylliin. Mutta koska Otto rehki iltajumpalla kentällä, päätin antaa Kasperin kerätä lojaalisuuspisteet ja vietin iltahetkeni ihan keskenäni.

Kaikki merkit sääennusteita myöten kertovat kuitenkin, että kohta tämä ylenpalttinen kesä on ohi ja syksy ottaa vallan. Se ottaa lehdet puista ja raivaa tietä lumelle ja pakkaselle.

Syksyksi on kaikenlaista pakollista hommaa, puuvartisten talvisuojaukset ja semmoiset. Syysistutuksiin on parikymmentä ruukullista taimia plus mahdolliset kukkasipulit. Osuin eilen viimeisillä minuuteilla erään tavaratalon taimipihan loppurääppiäisiin ja kannoin autoon 'Poppius' suviruusun ynnä yhden pionin, rahaa paloi huimat 4 € näihin hankintoihin. Olihan jo suorastaan rikollisen halpaa. Mutta synti olisi ollut jättää ne purkit sinne asfalttipihalle joutilaiden potkittavaksi.

Kanalassakin on syyssiivouksen aika ja porukoiden talvikokoonpanojen miettiminen. Vääjäämättä muutama kukkopoika on ylimääräinen joten enttententten teelikamentten, keltä putoaa pää pois?

Kovasti toivon, että ennen syyssateita saadaan vielä pikkuisen ruskan värejä.

Leppoisaa pyhäiltaa ja tarmokasta uutta viikkoa !

Millainen puutarhuri olet? -haaste

Voihan napsuvat nakit sentään, haasteita riittää ja yksi varsin mukavakin osui kohdalleni Toveri Titan toimesta. Linkistä pääset lukemaan Titan hersyvät vastaukset.

Tyrkkään tähän alkuun ensin haasteen esittelyn ja 'säännöt', sikäli mukava haaste, että vastaajalle jää tilaa tehdä omanlaisensa haastevastaus. Omat jorinani löydät ihan alhaalta.

Millainen puutarhuri olet -haaste

Vastausvaihtoehtoja on monia, voit valita näistä sopivimman (ja perustella tai olla perustelematta):

Puutarhasuunnittelu

1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

Ostokset

1. Minulla on nollabudjetti. 
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Työkalujen säilytys

1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

Minä hyötytarhurina

1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Kitkeminen

1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Puutarhapuuhat

1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Puutarhan tyyli

1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

Kasvivalikoima

1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Minä ja sää

1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys. 
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

TAI

voit runoilla laveasti tai lyhyesti seuraavia avainsanoja myötäillen;

• Puutarhasuunnittelu
• Ostokset
• Työkalujen säilytys
• Minä hyötytarhurina
• Kitkeminen
• Puutarhapuuhat
• Puutarhan tyyli
• Kasvivalikoima
• Minä ja sää
• Suhtautuminen vuodenaikoihin

Eläköön puutarhojen ja puutarhureiden monimuotoisuus! Meitä kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan!

Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Kerro, keneltä sait haasteen ja voit myös mainita, että alunperin haasteen pani alulle Pauliina blogista Kukka & Kaali. 

Jos minä olisin auringonkukka...

Minä en olisi minä jos tyytyisin valmiisiin vastausvaihtoehtoihin. Aina on olemassa vaihtoehto eikä yhtä oikeaa vastausta edes ole. 

Puutarhasuunnittelu

on hieno sana jonka olemassaoloa pyrin edes kerran kasvukaudessa muistamaan. Yleensä jälkikäteen kun vahinko projekti on jo tehty. Hommahan toimii täällä niin, että ensin tiedostan jonkin kohteen puutarhassa. Sitten menee viikkoja, kuukausia, ehkä jopa vuosia kunnes jostain nousee 'visio'.  

Joskus toki kuljeskelen pitkin pihoja ruukku sylissä tai kymmenen kottikärryssä ja koetan löytää kohtuullisen kelvolliset istutuspaikat kulloisellekin kasvimäärälle. 

Lähes ainoa suunnitteluun viittaava asia toiminnassani on se, 

että huomaavaisesti kysyn Torpan nurmialuevastaavalta mielipidettä.

Ostokset

Puutarhaostoksilla viihdyn. Yleensä edellisen vastaukseni 'visio' vaatii toteutuakseen ajoreissua Raaheen, Särkän Perennataimistolle. Omassa kaupungissa on pari oikein pätevää taimistoa, mutta Särkän reissuilta saan mukaani niin paljon muutakin kuin taimiostokset. 

Joskus on tullut kissa, joskus kanoja. Ainakin rattoisia hetkiä Toveri Titan majoituksessa.

Aika hyvin pysyn ostoslistani nimikkeissä, toki kontissa on aina tilaa parille lisähankinnalle. Nettikaupoissa ostosten teko onkin kokonaan toinen juttu,  siellä ei joudu heti konkreettisesti hallinnoimaan ruukkupaljoutta, joten ostosten klikkailu on petollisen helppoa.

Työkalujen säilytys

Meillä on opittu arvostamaan selkeyttä ja järjestystä.

 Se, että työkalut putsataan ja viedään omille paikoilleen, helpottaa huomattavasti seuraavan urakointirupeaman aloitusta. Senkus hakee ja ryhtyy. Kapinallinen minussa jemmaa kuitenkin kaukaisempien kohteiden liepeille vähintään istutuslapion tai pienen haran. Hanskojakin jemmaan useampaan paikkaan, ettei niiden perässä tarvitse kipittää kun inspiraatio iskee.

Kasvihuoneella on koko kasvukauden ajan tietty valikoima tarvekaluja.

Talven tullen kaikki siivotaan varastoon ja aittaan.

Pääsääntöisesti ostetaan kotimaista eikä kiinanihmeitä.

Minä hyötytarhurina

on toistaiseksi ollut pelkkää toiveajattelua. 

Olen antanut Seniorikansalaisen hoitaa potut ja kasvihuoneen ynnä yrttimaan. 

Tänä vuonna kuitenkin sokea kana löysi jyvän ja koin monta onnistumisen hetkeä ikiomissa lavakaulusviljelyksissäni. Viljelin ne hieman tukkoon, mutta se ei haittaa. 

Ensi keväänä kylvän vähemmän per loota. 

Chili, yrtit ja valkosipuli ovat kotikeittiömme kulmakiviä ja kaikkien suhteen tämä kesä oli satoisa.

Kasvatan käyttöön ja  tarpeeseen, en pelkästään kokeilunhalusta. 

Kitkeminen

on välttämätön paha. 

Olen aika tarkka kitkemisen suhteen, se on minusta niin vaivalloista hommaa, 

että kun siihen ryhtyy niin homma tehdään kunnolla. Otan yleensä yhden alueen urakakseni kerralla, 

toisella kertaa kumarrun jonkun toisen paikan ääreen.

Toisaalta, rakastan runsautta ja nyt perennapenkit alkavat olla niin muhkeita, ettei siellä enää rikkaruohot viihdy. Paitsi vuohenputki ja juolavehnä. Vesiheinä eli pihatähtimö on helppoa nyhdettävää ja yleensä takanani jo kukko rouvineen odottelee tuore-evästä.

En kuitenkaan saa slaagia vaikka jossain penkissä rehottaisi ylevä kaurakasvusto.

Puutarhapuuhat

ovat pääsääntöisesti kivoja ja kuuluvat tähän elämäntapaan. 

Loppukesästä kitkemiskynnys on jo aika korkealla ja havaitsen myös tiettyä 

saturaatiota ruohonleikkuuseen. 

Tylsintä puuhaa on pystyynkuolleiden kasvien poistaminen.

En stressaa puutarhahommista, keväällä pahimman kutinan jo mentyä osaan ottaa rennommin. 

Olen aika huono aikatauluttamaan puutarhahommia, jos ei tänään huvita, teen ylihuomenna.

Puutarhan tyyli

Kyllähän iso perinteikäs maalaispiha aivan vilkkaan tien varressa pikkuisen velvoittaa. 

Kuin myös seinään joskus aikoinaan kiinnitetty ansiolaatta pihanhoidollisista ponnisteluista.

Siisti pitää olla, kukkia pitää olla paljon ja mieluummin isoja, näyttäviä ryhmiä ja kokonaisuuksia. 

Pienet piperrykset eivät sovi tänne sitten millään. Olemme laajentaneet jo olemassaolevia perennapenkkejä ja kohtuullisen harkinnan (kts. kohta 1, puutarhasuunnittelu) jälkeen luoneet uusia.

Runsautta ja rehevyyttä pitää olla, minä en ole minimalisti.

Kasvivalikoima

Täällä on komeita vanhoja Terijoen salavia, niiden takia niin kovin ihastuinkin tähän pihapiiriin. Ne oli onneksi istutettu aikoinan vallan järkevästi kolmeen eri paikkaan.

Perinneperennoja, ruusuja, hyötykasveja, hedelmätarha, jonkin verran koristehavuja omalla Suomi100 -alueellaan, koristepuita ja -pensaita, harvinaisempia puuvartisia, muutama vaahtera, pihlajoita, vähän koivuja, pihakuusi, lehtikuusi ja tammi.

Perinneruusuista olen pikkuisen ylpeä ja hedelmätarhan liki satavuotisista omenapuista. 

Naapurin vanhan isäntäparin lahjoittama perinneluumu varakopioineen on erityisen rakas,

 nyt kun isäntäparia ei enää ole. Molemmista mummoloistani olen tuonut muistokasveja.

Paljonhan sitä on, ollut ja kertynyt. Sijainti lempeällä 3-vyöhykkeellä mahdollistaa harvinaisempienkin kasvien menestymisen.

Minä ja sää

Säällehän en voi mitään, se on niinkuin se sattuu olemaan.

Aurinko ja kuu ovat niin upeat, että toivoisin näkeväni ne joka päivä. 

Samoin sinisen taivaan.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Meillä on neljä selkeää vuodenaikaa ja niitä pitää arvostaa, 

parempi näin kuin tasainen harmaa puolivuotinen talven roolissa.

Jos nyt saisin hienosäätää niin ehkä pikkuisen kajoaisin kuitenkin.

Talvea voisi toki lyhentää, kevättä aikaistaa ja kesää venyttää. Syksy kuivana ja kirkkaana.

Kesällä sateet mieluummin öisin ja ennustettavasti.

Kivipellon Saila

Rannanpihassa

Rikkaruohoelämää

Maatiaiskanasen elämää

por favor, nyt on teidän vuoronne.

Syyskuun kärpäset

Ärsyttävät syksyn kärpäset ovat täällä taas !
Tuvassa parveilee pieniä mustia hedelmäkärpäsiä. Vaikka miten siivoaisi, luuttuaisi ja kuuraisi. Joskus niitä pölähtää jopa jääkaapista.

Yläkerrassa pörrää talvehtimispaikkaa (tai jotain) etsiviä isoja ryökäleitä, eteläseinusta taitaa olla niille mieluinen, eniten niitä luonnollisesti parveilee meidän makuuhuoneemme ikkunassa. Kärpäsen surina on unettava, silloin kun lojuu riippukeinussa tai aurinkotuolissa. Omassa makuuhuoneessa se on äärimmäisen ärsyttävä ääni. Enkä todellakaan halua ajatella sitä, että joku örkki ryömii nenään tai suuhun kun kuorsaan vienosti yöunillani.

Onhan kärpäsiä toki aina, tallissa etenkin. Sinne ne tavallaan kuuluvatkin ja ällöttäviä liima-ansoja ripustellaan talliin aina kesäkoristeiksi. Onneksi paarmat ovat jo poistuneet, samoin polttiaiset. Eikä hirvikärpäsiä ole näkynyt vielä yhtään.

Tänä kesänä huonekärpäsiäkin oli aivan hillitön ennätysmäärä. Kärpäslätkät viuhuvat edelleen ja mehuun hukkuu päivittäin puistattava määrä mustia inhotuksia. Kippaan mehuansat sisältöineen kanalan ruokapönttöön, lisäproteiini kelpaa rouville hyvin. Eikä pikkulinnuillakaan tainnut nälkävuosi olla.

Felix on oikein taitava pyydystäjä, se vaanii makkarin hyttysverkolla ja heti jos uskalias erehtyy verkon väärälle puolelle (joo, siinä ON reikä alareunassa, Felixin askartelema), kissa tinttaa täystassullisen ja surutta syö tuupertuneen surisijan.

Muut kissat eivät ole aivan yhtä taitavia, Elmo paksun mahansa kanssa ei edes yritä, kovin kiinnostuneena se kuitenkin aina katselee kärpästen jahtaamista.

Mikä on sinun toimivin myrkytön kärpästenkarkoittimesi? Nyt ne vinkit tänne -ja äkkiä. Hermo mänöö.

Syyskuun ääni on kärpästen surina ja väri on keltainen, ehdottomasti keltainen.
Se ei ole varsinainen suosikkivärini. Paitsi ihana välimerellisen värikartan sahraminkeltainen, se on oikeassa paikassa oikein annosteltuna aivan ihana.

Puutarhassa ei piitata minun mieltymyksistäni, keltaisuus valtaa ensin kukkapenkit ja kohta koivut.

Tämä syyskuun eka viikko aloitaan kuitenkin totuttuun tapaan ihan kesäisissä lämpölukemissa ja auringonpaisteessa. Olin näkevinäni viikonlopun uutisvirrassa jonkin ennusteen jossa lupailtiin lämmintä syksyä ja ainakin aluksi varsin vähäsateistakin. Jo vain semmoinen keli minulle kelpaa.

Onneksi pahin flunssa taitaa olla selätetty eikä alkava viikko tunnu niin lannistavalta kuin miltä elämä tuntui vielä lauantaina hissikuumeen aikaan.

Juuri nyt vieressäni surisee muuan keltainen otus, taidanpa ottaa Felixin kanssa pienet ettonet ja siirtyä sitten iltapäivän askareisiin, heippa !