sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Talo tekee tavallaan

Työhevonen on hevostyyppi, joka soveltuu erilaisiin työtehtäviin, kuten kuormien vetämiseen ja peltotöihin. Työhevosella on oltava voimaa, ja sen täytyy kestää fyysistä rasitusta myös vaihtelevissa sääoloissa. Lisäksi sillä on oltava rauhallinen ja oppivainen luonne.


Kuva netistä

Piti ihan wikipediasta tarkistaa mitä tarkoittaa työhevonen. Sitten kurkistin Torpan hevosten kuulumisia. Siellä näkyi kaksi pyöreää hevonpersausta, toinen vähän mutaisempi ja toinen vähän siivompi. Molemmilla oli turpa tukevasti heinäkasassa eikä kumpainenkaan lotkauttanut korvaansa (ei edes sitä mutaista) vaikka aivan taatusti näkivät ja kuulivat minut ja työn äänet. Työ ei ole näitä hevosia varten. Vaikka niistä keltaisempi osoitti varsana ajo-opetuksessa luontaisia taipumuksia vetohommiin.

Huokaisin ja jatkoin urakkaani. Ennen taloissa oli hevonen joka veti puut hakkuutyömaalta pihaan. Meillä onkin semmoinen talo jossa hevoset viettää pyhäpäivää ja akka vetää puut pihaan.



Muutama risu vain. Pururadalle?

Männäviikolla aina sateiden tauotessa naapurin isäntä pöräytti traktorilla pihaan ja vetäisi homeliten käyntiin. Olimme yksissä tuumin ja hyvässä hengessä valikoineet entiseltä tienpohjalta koivuja jotka kasvoivat väärin, vinoon, liian tiiviisti tai olivat pystyyn kuolleita. Visiona on saada vanha koivukuja esiin koko tilan pituudelta niin, että myös vanha kylänraitti nousee taas näkyviin. Kulttuurimaisemanhoitoa nääs.

Osa vanhasta tiestä on meillä alapihatienä, seuraavassa kuvassa näkyy oikeassa yläkulmassa pari koivua joiden välissä vanha tie menee. Siellä on tuleva työmaa, tämänpäiväinen jää kuvanottajan selän taakse, semmoiset vajaat sata metriä ehkä?

Naapuri sai kaadettua kaikki merkatut koivut meidän tontin puolelta, omansa jätti vielä pystyyn, vissiin kevättä odottelemaan.

Jotenkin se homma jäi sitten kesken (ainakin moottorisaha teki tenän) ja meillä ei autohalliin päässyt kun koivunrunko rojotti tiellä. Toki palasiksi pätkittynä mutta silti tientukkeena.

Naapuri oli karsinut rungot ja komea risukasan alku oli valmiina. Siitä oli hyvä jatkaa. Ilman hevosta.
Työmaan nimi oli siis rungot, rangat ja risut. Edesmenneen nettijulkkiksen Risumiehen muistoksi suunnittelimme vievämme "vain muutaman risun" kylän pururadan viereen, mutta pihaan nekin lopulta jäivät. Pitää kai joku haketin vuokrata jotta ne saa järkevämpään olomuotoon?

Entäpä rangat?

Ranka tai pari

Nuukana miehenä Iso-J karsi oksat rangoiksi ja ne meinaa pätkiä polttoa varten. Kyllähän tuommoisilla kepeillä saunan pataa lämmittää useammankin kerran. Meillä ei ole turhan tarkka uuni klapin määrämitoista. Alamittainen ja ohuempi palaa ihan samalla tavalla kuin muotovalioklapi.

Ja sitten päästään pölleihin. Ei polleihin. Pollethan viettivät pyhälepoa. Niinpä minä viskoin, kannoin, vieritin ja kärräsin joka ikisen pöllin halkomispaikalle. Isoimmat olivat niin hirvittävän paksuja ja painavia, ettei syliin mahtunut eikä selkä kestänyt nostoyrityksiä. Niinpä vieritin.

Kun täysmittaisia koivuja ja haapoja kaadetaan ja karsitaan ja pätkitään, tulee aivan hillitön määrä 30-50 senttisiä pöllejä. Osa oli kaadettu ojaan, enin osa vanhan tiepohjan poikki tai sen suuntaisesti. Onneksi oli tasainen maa ilman mainittavaa aluskasvillisuutta (pajukko on siivottu säännöllisesti). Mutta vaikeusastetta lisäsivät pajukosta jääneet runkojen tyngät ja kannot, niihin kompastuin useamman kerran. Ja joka kerta vtutti enemmän. Pimeäkin jo tuli ja minä kärräsin.

Pölli, pöllimpi, pöllin -eikun mikä? Pöllöin?

Ja koska kaupunkilainen on asialla, tässä talossa pöllit pilkottiin heti työmaalla neljäsosiin. Tietäjät toki tietää, että pelkkä halkaisu riittäisi tässä vaiheessa vuotta. Sitten ne pinotaan talveksi parille kuormalavalle ja jätetään kevättuulten kuivattaviksi. Iso-J halkoi ja minä kärräsin.

Ihmeen hyvin koivupölli halkesi, kaunista valkeaa puuta sisältä. Joku toinen olisi jättänyt pöllit pidemmiksi, semmoiseen metrin mittaan. Mutta niitä olisi pahuksen hankala sekä kantaa pois työmaalta (ei työhevosta), että halkoa (välineenä kirves). Joten tässä talossa tehdään nyt näin.

Kaikkein raskaimmat ja isoimmat megapöllit pitää halkoa moottorisahalla, ei niitä saa ihmisvoimin kirveellä halki kehnokaan.

Tämän päivän uurastus lopetettiin siinä vaiheessa kun kaikki pöllit oli toimitettu pihhaan ja pimeäkin tuli. Huomiselle jää vielä loppujen pöllien halkominen, rankojen pinoaminen ja viimeisten risujen kasaaminen samaan kekoon. Ja sitten tietysti tehdään pinot.

Pinon teko on vielä oma taiteenlajinsa, pitää katsoa pari youtubevideota aiheesta koska isävainaan opit ovat unohtuneet. Enkä tainnut ihan ottavimmillani olla silloin teininä kun isän kanssa rehkitiin puusavottaa mökillä. Ne isän tekemät pinot nimittäin oli suoria ja hienoja, ympäristötaidetta parhaimmillaan.

Klapina kuivaa paremmin

Kunnon savotta päättyy talliin. Yleensä työhevonen talutetaan ansaitulle levolle, annetaan palauttavat eväät ja kourallinen lisäkauroja, ehkä porkkana tai leivänkannikka ahkeralle palkaksi.

Meillä talutettiin kaksi pyhäpäivänä hyvin levännyttä hevosta isoihin yksiöihinsä, pehmeille patjoille heinäkasan ääreen. Sitten eteen kannettiin pyhäeväänä maistuvat mashpuurot ja erikoismyslit, leipiä, omenoita ja porkkanoita unohtamatta. Itsellä jalat tärisivät, selkää jomotti ja käsiä pakotti, hevonen kihnutti mutaisia korviaan takkiini ilmeisen harmistuneena kun en tarpeeksi rivakasti harjannut puhtaaksi.

Joo, on se helppoa olla tällä torpalla hevosena.

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Kun tarkemmin miettii, ei tällä tilalla kyllä muutenkaan eläimiä työllä rasiteta.

Kissoille ropisee tähtimisseä kuppiin säännöllisesti eikä tarvitse riihessä hiiriä evääkseen kytistää.
Kanat saavat päivittäiset herkkunsa nokan eteen kannettuna ja munat, ne meillä kannetaan kotiin kaupasta. Onneksi tännekin saatiin Free range -munataksin palvelut.
Koirat saavat hölkkäillä pihalla vailla velvollisuuksia, Leif on ollut eläkkeellä hampaiden puhkeamisesta asti, Peetu pääsi silmätarkastuksen jälkeen eläkkeelle ja Nasse nyt on oma lukunsa.

Oh dear, elämä on valintoja. Seuraavassa elämässä toivoisin syntyväni Torpalle hevoseksi.

Onneksi ensi viikko on syyslomaviikko, ehtii tekemään pitkää päivää jos säät suinkin sallivat. Ja sadepäivien varalle on peukalohangallinen paperitöitä.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Tuliko sulle mamma lyhyin tikku? Taas?






6 kommenttia:

  1. Sinulla on kiva blogi. Meillä on ollut jo muutaman vuoden jos jonkinlaista puusavottaa ilman hevosta. Teemme ne aina keväällä silloin on helppo vetää puut pulkassa. Rangoista teimme aitaa ja oksat haketimme pensaiden ympärille. Minun anoppila on myös Pohjois Karjalassa Tohmajärvellä. Käy kurkkaamassa minunkin blogiani jos vaikka kiinnostaisi jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Pitääkin tulla kyläilemään.
      Tohmajärvellä käydään säännöllisesti, siellä kirkkomaalla lähinnä nykyisin.

      Haketin olisi kyllä kähvä noissa risuhommissa, saisi samalla puiden ja pensaiden alle vähän katetta.

      Poista
  2. Joskus olen miettinyt, mitä "koiran virka" on. Ei näyttäisi ollenkaan hassummalle - teillä ja meillä. Ja monessa muussakin paikassa. Kissanpäivät on tiedossa - ne on oikein mukavat.

    Huomenna maitohapot alkavat tuntua, joten ei auta kun mennä samoihin puuhiin. Sanovat, että sillä se menee, millä tulikin.

    Iso urakka teillä - ei IsoJ:kään päässyt pyövelin hommissa helpolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tänään otti vähän takareisiin, eilen tuntui selässä.
      Vaan komian pinon on Iso-J tänään illankähmyssä alullepannut. Kyllä siihen useampi tiukka pinomotti tulee, iloisesti palaa aikanaan hellassa ja takassa.

      Tänään pelastin hevosparat rankkasateesta ja tuulesta talliin tuntia aikaisemmin kuin yleensä, olivat ihan valmiita tulemaan jos sisään, eivät näyttäneet yhtään pitkää naamaa.

      Kellähän se viheliäisin virka lopulta onkaan... :-)

      Poista
  3. Ihana maanantai aamun piristys! Meinas jo tuo teini ja esiteini kiristellä äiteen hermoja ihan tosissaan. Neiti hevosenomistaja vetäsi herneen nenuun ja syvälle, kun naapurin emäntä huomioi perjantaina, että pollehan pitää tätä talon vanhempaa naisihmistä vähän niinkuin omana ihmisenään. Mammalle pamahti siis lähestymiskielto kertaheitolla. To do lista on pitkä, joten katotaan milloin mamman apu taas kelpaa ;D.

    Kirjoituksesi oli ajankohtainen myös täällä, mutta kuten sanoit talossa talon tavalla. Sähköyhtiö siistii linjojen alusia ja tulevat kuulemma iltapäivällä tänne meidän tiluksille. Lupasivat kipata pari kuormaa haketta tuohon tarhan kulmille, joten järjestin neidille ja isännälle pienen iltapuhteen (itse lähden ihan palkkatöihin)...Tarhanpohjustustöitä ja kokeillaan nyt alkuun miten tuo hake toimii, ainakin sitä kovasti suositellaan täällä käytettävän.

    Mutta kyllä se on niin, että työtekijänsä palkitsee, joten nautinto on varmaan suuri kun sitä tulenloimutusta pääset takasta tai saunan uunista seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo olla avuksi ;-)
      Kyllä se mamma kohta avuksi huudetaan, voihan se olla, että pääset jo hakkeen levittäjäksi. Hevosiahan ei niin mitättömiin hommiin passaa vaivata.

      Minä joskus suunnittelin, että Ponimies vetää lanaa jolla kenttä lanataan viikottain. Ei todellakaan ole saatu sitä hevosta täällä vielä valjaisiin ja vetohommiin vaikka osaa sen vaikka unissaan.

      Haketta kyllä kovasti kehutaan ja hyppien ottaisin vastaan pari kuormaa itsekin jos joku tarjottelisi. Tarhan portille juurikin voisi muutama kuutio upota, kirjaimellisesti.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com