Talo tekee tavallaan

Työhevonen on hevostyyppi, joka soveltuu erilaisiin työtehtäviin, kuten kuormien vetämiseen ja peltotöihin. Työhevosella on oltava voimaa, ja sen täytyy kestää fyysistä rasitusta myös vaihtelevissa sääoloissa. Lisäksi sillä on oltava rauhallinen ja oppivainen luonne.

Kuva netistä

Piti ihan wikipediasta tarkistaa mitä tarkoittaa työhevonen. Sitten kurkistin Torpan hevosten kuulumisia. Siellä näkyi kaksi pyöreää hevonpersausta, toinen vähän mutaisempi ja toinen vähän siivompi. Molemmilla oli turpa tukevasti heinäkasassa eikä kumpainenkaan lotkauttanut korvaansa (ei edes sitä mutaista) vaikka aivan taatusti näkivät ja kuulivat minut ja työn äänet. Työ ei ole näitä hevosia varten. Vaikka niistä keltaisempi osoitti varsana ajo-opetuksessa luontaisia taipumuksia vetohommiin.

Huokaisin ja jatkoin urakkaani. Ennen taloissa oli hevonen joka veti puut hakkuutyömaalta pihaan. Meillä onkin semmoinen talo jossa hevoset viettää pyhäpäivää ja akka vetää puut pihaan.

Muutama risu vain. Pururadalle?

Männäviikolla aina sateiden tauotessa naapurin isäntä pöräytti traktorilla pihaan ja vetäisi homeliten käyntiin. Olimme yksissä tuumin ja hyvässä hengessä valikoineet entiseltä tienpohjalta koivuja jotka kasvoivat väärin, vinoon, liian tiiviisti tai olivat pystyyn kuolleita. Visiona on saada vanha koivukuja esiin koko tilan pituudelta niin, että myös vanha kylänraitti nousee taas näkyviin. Kulttuurimaisemanhoitoa nääs.

Osa vanhasta tiestä on meillä alapihatienä, seuraavassa kuvassa näkyy oikeassa yläkulmassa pari koivua joiden välissä vanha tie menee. Siellä on tuleva työmaa, tämänpäiväinen jää kuvanottajan selän taakse, semmoiset vajaat sata metriä ehkä?

Naapuri sai kaadettua kaikki merkatut koivut meidän tontin puolelta, omansa jätti vielä pystyyn, vissiin kevättä odottelemaan.

Jotenkin se homma jäi sitten kesken (ainakin moottorisaha teki tenän) ja meillä ei autohalliin päässyt kun koivunrunko rojotti tiellä. Toki palasiksi pätkittynä mutta silti tientukkeena.

Naapuri oli karsinut rungot ja komea risukasan alku oli valmiina. Siitä oli hyvä jatkaa. Ilman hevosta.
Työmaan nimi oli siis rungot, rangat ja risut. Edesmenneen nettijulkkiksen Risumiehen muistoksi suunnittelimme vievämme "vain muutaman risun" kylän pururadan viereen, mutta pihaan nekin lopulta jäivät. Pitää kai joku haketin vuokrata jotta ne saa järkevämpään olomuotoon?

Entäpä rangat?

Ranka tai pari

Nuukana miehenä Iso-J karsi oksat rangoiksi ja ne meinaa pätkiä polttoa varten. Kyllähän tuommoisilla kepeillä saunan pataa lämmittää useammankin kerran. Meillä ei ole turhan tarkka uuni klapin määrämitoista. Alamittainen ja ohuempi palaa ihan samalla tavalla kuin muotovalioklapi.

Ja sitten päästään pölleihin. Ei polleihin. Pollethan viettivät pyhälepoa. Niinpä minä viskoin, kannoin, vieritin ja kärräsin joka ikisen pöllin halkomispaikalle. Isoimmat olivat niin hirvittävän paksuja ja painavia, ettei syliin mahtunut eikä selkä kestänyt nostoyrityksiä. Niinpä vieritin.

Kun täysmittaisia koivuja ja haapoja kaadetaan ja karsitaan ja pätkitään, tulee aivan hillitön määrä 30-50 senttisiä pöllejä. Osa oli kaadettu ojaan, enin osa vanhan tiepohjan poikki tai sen suuntaisesti. Onneksi oli tasainen maa ilman mainittavaa aluskasvillisuutta (pajukko on siivottu säännöllisesti). Mutta vaikeusastetta lisäsivät pajukosta jääneet runkojen tyngät ja kannot, niihin kompastuin useamman kerran. Ja joka kerta vtutti enemmän. Pimeäkin jo tuli ja minä kärräsin.

Pölli, pöllimpi, pöllin -eikun mikä? Pöllöin?

Ja koska kaupunkilainen on asialla, tässä talossa pöllit pilkottiin heti työmaalla neljäsosiin. Tietäjät toki tietää, että pelkkä halkaisu riittäisi tässä vaiheessa vuotta. Sitten ne pinotaan talveksi parille kuormalavalle ja jätetään kevättuulten kuivattaviksi. Iso-J halkoi ja minä kärräsin.

Ihmeen hyvin koivupölli halkesi, kaunista valkeaa puuta sisältä. Joku toinen olisi jättänyt pöllit pidemmiksi, semmoiseen metrin mittaan. Mutta niitä olisi pahuksen hankala sekä kantaa pois työmaalta (ei työhevosta), että halkoa (välineenä kirves). Joten tässä talossa tehdään nyt näin.

Kaikkein raskaimmat ja isoimmat megapöllit pitää halkoa moottorisahalla, ei niitä saa ihmisvoimin kirveellä halki kehnokaan.

Tämän päivän uurastus lopetettiin siinä vaiheessa kun kaikki pöllit oli toimitettu pihhaan ja pimeäkin tuli. Huomiselle jää vielä loppujen pöllien halkominen, rankojen pinoaminen ja viimeisten risujen kasaaminen samaan kekoon. Ja sitten tietysti tehdään pinot.

Pinon teko on vielä oma taiteenlajinsa, pitää katsoa pari youtubevideota aiheesta koska isävainaan opit ovat unohtuneet. Enkä tainnut ihan ottavimmillani olla silloin teininä kun isän kanssa rehkitiin puusavottaa mökillä. Ne isän tekemät pinot nimittäin oli suoria ja hienoja, ympäristötaidetta parhaimmillaan.

Klapina kuivaa paremmin

Kunnon savotta päättyy talliin. Yleensä työhevonen talutetaan ansaitulle levolle, annetaan palauttavat eväät ja kourallinen lisäkauroja, ehkä porkkana tai leivänkannikka ahkeralle palkaksi.

Meillä talutettiin kaksi pyhäpäivänä hyvin levännyttä hevosta isoihin yksiöihinsä, pehmeille patjoille heinäkasan ääreen. Sitten eteen kannettiin pyhäeväänä maistuvat mashpuurot ja erikoismyslit, leipiä, omenoita ja porkkanoita unohtamatta. Itsellä jalat tärisivät, selkää jomotti ja käsiä pakotti, hevonen kihnutti mutaisia korviaan takkiini ilmeisen harmistuneena kun en tarpeeksi rivakasti harjannut puhtaaksi.

Joo, on se helppoa olla tällä torpalla hevosena.

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Kun tarkemmin miettii, ei tällä tilalla kyllä muutenkaan eläimiä työllä rasiteta.

Kissoille ropisee tähtimisseä kuppiin säännöllisesti eikä tarvitse riihessä hiiriä evääkseen kytistää.
Kanat saavat päivittäiset herkkunsa nokan eteen kannettuna ja munat, ne meillä kannetaan kotiin kaupasta. Onneksi tännekin saatiin Free range -munataksin palvelut.
Koirat saavat hölkkäillä pihalla vailla velvollisuuksia, Leif on ollut eläkkeellä hampaiden puhkeamisesta asti, Peetu pääsi silmätarkastuksen jälkeen eläkkeelle ja Nasse nyt on oma lukunsa.

Oh dear, elämä on valintoja. Seuraavassa elämässä toivoisin syntyväni Torpalle hevoseksi.

Onneksi ensi viikko on syyslomaviikko, ehtii tekemään pitkää päivää jos säät suinkin sallivat. Ja sadepäivien varalle on peukalohangallinen paperitöitä.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Tuliko sulle mamma lyhyin tikku? Taas?