Mitä kissa voi opettaa?

Jos joku niin kissa osaa ottaa syksyn myrskyt ja talven tulon lungisti.
Täällä sitä maataan koivet oikosenaan lämpimän uunin kyljessä ja kelliskellään lampaantaljoilla. Hirveesti ei näytä stressaavan ulkona hiljalleen jäähtyvä maa ja tuulessa värjöttelevät talitintit.

Onhan se toki onnekasta kun edes joku on näin rento ja rauhallinen, itse ei pysty samaan.

Tekemättömiä töitä on tehtäväksi asti ja hoidettavia asioita toinen mokona. Ajattelemistakin on viime aikoina piisannut.

Työhönpaluuprojekti on kieltämättä kova kivi käännettäväksi. Ei muuten, mutta nämä edeltävät välitehtävät, pohdinnat ja itsensä kanssa pähkäiltävät jutut valvottavat välillä öisin ja torkuttavat päivisin.

Sekin on erinomaista, ettei mitään tässä vaiheessa hakata kiveen (paitsi päätä siihen harmaaseen) eikä  mitään betoniin valeta. Kaikkea voi vielä muuttaa ja veivata kurssia suotuisammaksi jos aluksi valittu vaikuttaa huonolta. Valitettavasti mitään valmista ei vielä ole, mutta sentään jo jonkinlainen suunta on  selvinnyt, ehkä.

Onneksi välillä voi vetää pipon korville ja siirtyä ulos lapioimaan loputonta salavanlehtitulvaa kottikärryihin.

Ja mitenkäs sille kissalle lopulta kävikään? Aivan, se putoaa aina jaloilleen.
Kyllä tää tästä.

Mukavaa loppuviikkoa!